Otteita elottomasta elämästä

Edellispäivänä sattui hassu juttu, joka ei tietenkään ole hassu, eikä edes niin megalomaaninen että sitä voisi kutsua jutuksikaan. Aioin kirjoittaa siitä jo aiemmin, mutta totesin että kirjoittaminen olisi tullut pahasti seinään tuijottelun tielle. Siksipä lykkäsin tätä aina tänne asti.

Kävi siis niin että 29.7.2008 Philips GoGearini takuu meni umpeen, joten soitin rupesi sammuttamaan itse itseään vaikka kuinka paruin vieressä "älä herran nimessä sammu!"

Minä aina silloin tällöin kun nautin lievästi musiikin kuuntelusta maalla ja merellä.

Oli siis aika tullut ostaa uusi soitin, joka olisi allekirjoittaneen kolmas. Mainittakoon tosin että nyt sopimuksensa irtisanonut soitin oli kestänyt kauemmin kuin peruselefantin muisti, joten halusin samanlaisen tai jonkin muun samanlaisen tilalle.

Mietin ja puntaroin kuin David ikään, että minne suuntaisin tieni töiden jälkeen jotta selviäisin mahdollisimman vähällä vaivalla.

Tulin siihen tulokseen että olisi kenties viisainta mennä suoraan liikkeeseen jonka alaan saattaisi kuulua tämmöisten kommervenkkien ja vipstaakien myynti.

Rajoitin kolme ensimmäistä vaihtoehtoani kolmeen vaihtoehtoon. Jokainen suurehkon ketjun jääkaappipakastinyhdistelmien luvattu ihmemaa.

1. Expert

2. Musta Pörssi

3. Ja se kolmas jonka nimeä en muista.

Jokainen yllämainituista sijaitsee kaupunkialueella lyhyen kivenheiton päässä.

Expert ei pidä asiakkaista, joten se ei tulisi kysymykseenkään.

Musta Pörssi on kuin rasvatonta maitoa. Harmiton kaikin puolin.

Ja se kolmas... No jos sen nimeäkään ei muista, niin siihen lienee syynsä.

Siispä tieni vei Mustaan Pörssiin. Hyvää siellä on ollut aina se, että minua on palveltu kuin kalifia kalifin paikalla jokaisena käynnilläni, joita oli ennen tätä kaksi. Huonoa on se että avuliaisuudesta huolimatta molemmilla aiemmilla kerralla myyjä ei ole tiennyt tuon taivaallista mistään, vaan palvelu oli pikemminkin vain ystävällistä kuin ystävällistä ja asiantuntevaa.

Astelin suoraan myyjän luokse ja esitin asiani: "Moi, onks teillä Philipsin GoGear MP3-soitinta?"

Myyjä: "Ei Philips oo koskaan sellaisia tehnyt."

Minä otin soittimen taskustani ja sanoin: "Ai tälläisiä?"

Sanottunakin lienee selvää että poistun kuin samantien paikalta ja suuntasin tieni Citymarkettiin. Siellä kysyin samaa asiaa henkilökunnan edustajalta jonka toimialueeseen kuuluu varmasti kaikki naisten alusvaatteista cd-levyihin ja kumisaappaista Transformers-penaaleihin. Myyjä totesi "joo, oota ku mä näytän."

Ja nanosekunteja myöhemmin olin jo täyttämässä uutta soitintani.

Siispä kun kyse on MP3-soittimesta taikka täytetystä jääkarhusta, lienee syytä pysytellä kaukana elektroniikkaliikkeistä.

-

Tässä seuraavassa tarinassa keskitymme seuraaviin termeihin:
LOL

Angst

Ihq

Ketä

Tänään kohtasin asiakkaan, nuoren Emotytön joka halusi vuokrata kaikista maailman paskaleffoista nimenomaan Da Vinci Koodauksen. Tiedättehän, sen rillipäisestä suippokorvanörttihakkerista kertovan elokuvan, jossa juonitellaan Hobittien kanssa kuinka Yön Ruskearitari saadaaan IMDB:n ykköseksi. Tytöllä ei ollut käyttöoikeutta vanhempien tiedoissa, eikä henkkareita tietenkään. Mihin hittoon sitä nyt henkilöllisyyspapereita pikkumuksun näköinen tyttö tarvitsisikaan. Da Vincin ikäraja on 15 vuotta ja emotyttö saattoi olla 15 vuotias, mutta ilman todisteita hän on vielä kohdussa oleva. Joten keskustelumme meni näin...

Minä: Sori, mä en voi vuokrata tätä sulle, kun siellä ei ole lupaa, eikä sulla ole henkkareita.

Emotyttö: Oikeesti?

Minä: Ikävä kyllä.

Emotyttö: Siis oikeesti.

Minä: Yhy.

Emotyttö: Siis angst!

Tyttö poistui ystävänsä kera ja minä jatkoin itsesäälissä vellomistani.

On todettava että kun emotyttö sanoi tuon maagisen sanan "angst" minä ajattelin että "vaikka sulla olisi ikää ja henkkarit, niin minä en tätä sinulle vuokraa tuon angstin takia."

Siis kuka piru noita ääliötermejä oikein keksii. Siellä on joku Websterin oikolukija joka käy aina välillä pistämässä jonnekin nettiin termejä ihan kiusallaan, vain nähdäkseen että mikäköhän äälisana tarttuu yleiseen käyttöön. "Hei mä tiiän, mä käyn kirjoittamassa jonnekin LOL ja katson kuinka joku kromosomihirviö keksii sille merkityksen ja levittää sitä kuin ruttoa parhaimpina päivinä."

Ja kaikkein kauheimmat nykytermit ovat nimenomaan Lol, ihq, angst ja se jumalattomin kaikista,,, KETÄ.

Ketä sä oot?

Ketä söi jogurttini?

Ketä on murhaaja?

Hovimestari!

Sitten käsittämätöntä on vielä se, että kun Lol kuitenkin on lyhenne jostain, niin jostain kumman syystä puoliapinat ovat alkaneet käyttää sen slangimuotoa LÖL.

Niin oi aikoja, öi täpöjä.

-

Kolmas hirviöimäisyytemme käsittelee kauppojen hälyttimiä, tai ainakin ohimennen näin tekee.

Edellispäiväni sattui elämäni toinen kerta kun kaupan hälytin vinkaisee kulkiessani sen ohitse. Tämä traumatisoiva kokemus sattui tällä kertaa Sokoksella, kun se aiempi oli sattunut yläasteaikoina Citymarketissa. Molemmat kerrat olivat luonnollisesti virhehälytyksiä, sillä muulloin olen rauhassa juossut pakoon kauppaneitien sydämien kera. Ero molempien kertojen kohdalla oli huima. Kun hälytin nyt ulvahti, niin myyjä sanoi että "mene vaan." En kuitenkaan suostunut liikkumaan ulossuuntaisesti vaan tahdoin myyjän kokeilevan laukkuani hälyttimien kohdalla, jotta saisivat olla varmoja erheestä. Ja mikä parasta, myyjä pyysi anteeksi virhehälytystä.

Kun vastaavasti silloin yläasteaikana Citymarketin virhehälytyksen sattuessa kohdalleni, vartija käski takahuoneeseen ja sanoi "kilju kuin sika."

No, ei nyt tilanne sentään niin agressiivinen ollut. Kuitenkin vartija käski takahuoneeseen, kyseli vihaisesti olenko varastanut jotain ja samalla penkoi laukkuani ilman suostumustani. Koska kyseessä oli erhe, niin mitään ei tietenkään löytynyt ja vartija antoi suostumuksensa poistumiselleni. Odotin hetken Citymarketin aulassa sitä perinteistä ilmoitusta "aiheeton hälytys kassalla se ja se" mutta sitä ei tullut. Se vitutti reippaasti, koska sen ikäiselle kakaralle tuo on ikävä kokemus, eikä sitten saa edes anteeksipyyntöä.

Tietenkin voisi olettaa että yläastelaiseen muksuun asennoidutaan eri tavoin kuin 30 vuotiaaseen muksuun, mutta kun minä olen edelleen yhtä nilkin näköinen kuin silloinkin että luulisi sitä vartijan pörräävän kannoilla kotiin asti.

Joten muistakaa pyytää aina ja koko ajan kaikkea anteeksi. Kun menet kauppaan niin sanot jo ovella "anteeksi." Kun tapaat ystäviäsi, pyydä aina anteeksi. Kun jälleen kerran lasket housuihisi, niin pyydä anteeksi.

-

Tiedän että tämä on ollut täällä aiemminkin, mutta nyt näette sen kunnon koossa.

Tätä taustoitti: Jean Michel Jarre -The Essential Jean Michel Jarre

Slowpoke Rodriguez

”Hyvää illanjatkoa” ja muita fraaseja jotka tulee lausua ennen iltapäivää.

Joten miten päiväni sujui tänään?
No, koin lievästi huvittavan tapauksen tänään, joten voin yhtä hyvin puuduttaa takapuolia kertomalla koko päiväni kulusta tähän hetkeen asti. Tietenkään en kerro koko päiväni tapahtumia, mutta sen verran kuitenkin että se antaa tarpeeksi väsyttävän kuvan kokonaisuudesta.

Heräsin hieman ennen aamukahdeksaa siihen että Vili käynnisti tietokoneen. Sanonta ”kun kissa on poissa, kusevat hiiret pöydille” on siis kissojen kohdalla ”kun ihmisotus nukkuu, kissa surffaa pornosivuilla.”
Koska Vili ystävällisesti herätti minut ennen kelloa, katsoin asiakseni tarkistaa sähköpostini ja päivän uutiset. Totesin myös Vilille ”ei nyt” mikä aiheutti muistumia hellyyden osoituksistani kanssaihmistä kohtaan.

Ruokin kissan ja lähdin töihin kello yhdeksän aikoihin, ja olin tätä ennen pukenut vaatteet päälleni.
Ennen töitä kävin vielä vikittelemässä kirjakaupan tytsyä.

Töissä tein töitä. Mikä siis on jokseekin sama, kuin että kerroin muutamalle asiakkaalle kuinka helvetin hyvä elokuva Menetetty Maa on ja kuinka väkivaltainen tuorein Rambo on.
Siinä jossain vaiheessa paikalle saapui kollegani Jese, tuo Meksikon kiharapilvi. Jesen silmissä minä edustan puolijumalallista hahmoa, vähän niin kuin Minotaurus, joten hän mielummin kuluttaa vapaapäivänsä puhumalla kanssani paskaa kuin minusta paskaa. Mikäpä siinä, Jese paksusta aksentistaan huolimatta puhuu suhteellisen sujuvaa scheissea.

Noin kello viiden aikoihin (17:00) painuin himpskattiin töistä. Kävin citymarketista ostamassa töihin uudet laskimet, noudin kirjastosta muutaman Midnight Oilin levyn ja astelin takaisin työpaikalle viemään laskimet perille.
Samaan aikaan paikalle saapui Raijas, mies joka muodostaa fyysisesti sanonnan ”he makes Speedy Gonzales look like regular Gonzales.”
Raijas vaatii saada antaa minulle kyydin kotiin, tai vain antaa kyytiä ja kuten Off-mies sanoisi, ”Off we go.” Ennen kuin ehdimme poistua muistutti kollegani Marko, tuo merten Delfiinimies, että minun kenties kannattaisi ottaa kassini mukaan. Kouraisin kertaalleen haaraväliäni ja totesin kassieni olevan vain osittain mukana.
Raijaksen auto muistuttaa jotain Ed Geinin kotia, joten oloni oli kotoisa. Jopa niinkin kotoisa, että kun en kopeloinnistani huolimatta löytänyt turvavyön vastakappaletta, päätin pitää turvavyötä kädelläni kiinnni siten, että ulkopuolisen silmin turvavyö näyttäisi turvalliselta, kun kolaritutkija olisi toista mieltä.

Ennen kotiin saapumistani poikkesin vielä lähikaupassani ja vaikka sanon lähikaupassani, niin minulle ei ole siihen omistusoikeutta.
Valitsin lajitelman kissanruokia, pari kissanlelua (kaksi siksi, että Vili hajottaa ne atomeiksi alta aikayksikön, joten hajottakoon siis kaksi) ja Ranskanleivän. Olisin halunnut juustosämpylöitä, mutta kokeillessani niiden joustavuutta totesin niiden olevan joustamattomia ja minähän en peräksiantamattomien leipien kanssa tule toimeen.
Kassalla puhelimeni pärähti soimaan ja koetin etsiä samanaikaisesti lompakkoani kun puhelimeni päästeli tehdashalliääniään. Puhelimitse Marko viestitti minulle että olin unohtanut lompakkoni töihin. Siispä jouduin toteamaan kassaneidille ”sori. Joudut pistämään nämä sivuun, lompakko jäi töihin. Palaan noin tunnin päästä.”
Jotenka äkkiä nappasin bussin. Bussi on siis linja-auto ja nappaus tässä muodossa ei tarkoita, ettäkö olisin ottanut linja-auton käsiini vaan astuin sen kyyditettäväksi.

Olin jälleen töissä ja sen kunniaksi join Cocis Zeron, ja senkin vain koska meille ei myydä Pepsi Maxia.

Kello oli noin 19:15 kun palasin lähikauppaan maksamaan ostokseni.
Joitakin hetkiä kaupassa käynnin jälkeen olin kotona ja päätin että tämä päivä olisi kirjattava blogiin, koska parempaakaan minulla ei olisi tarjottavanani. Sitä ennen kuitenkin olisi syötettävä Vili, katsottava jakso Seinfeldia (”The Old Man”) ja käytävä suihkussa.

Kello 21:10 viimein aloitin kirjoittamisen, mutta en ennen kuin olin valinnut sopivaa musiikkia taustalle.

Kello 21:41 päätin etsiä tekstin koristeeksi jonkin kuvan, koska näin lukihäiriöiset voivat katsella kuvaa ja olla lukematta kirjoituksiani.
Kuvaksi valitsin tämän allaolevan.
Ole hyvä ja istu.

Sitä voi vain miettiä että mitä huisin vänskää voikaan tänään vielä tapahtua.
Tätä taustoitti: Simple Minds -Black & White 050505

Jousikivi

Sitä aina piirtelee sitä sun tätä shittiä ja hyvin,,, hyvin harvoin on tyytyväinen mihinkään. Tämä ei päde vain piirtämiseen, vaan omaan elämään ylipäänsä. Sitten aina joskus kuitenkin kokee sen tiedekeskusvälähdyksen ja toteaa itsellensä "hyvä poika." Tytöille on myöskin luvallista todeta "hyvä poika."
Tämä alla oleva kuva on yhtä unelmaa ja hakkelusta.

Lisätään iloksenne myös aikoinaan tekemäni flyeri. Ihan puhdasta kuraahan se on, mutta ne vasemmalla kuvassa olevat kaljupäät hymyilevät onnistuneesti.
Toisella puolella flyeria on muuten kartta Cowstockiin, mutta koska se ei ollut minun tekemäni niin who cares.

Äärimmäinen viiva

"Julkaisimme kaksi viikkoa sitten lehdessä ääriviivapiirrokset viidestä itäuusmaalaisesta paikkakunnasta ja pyysimme lukijoita kuvittamaan ja / tai nimeämään ne. Vastauksia tuli paljon, mahtavaa!"

-Iltauusimaa 7.12.2006

En voittanut...

... Lieneekö se ihmekään.

-

-

-

Ja joo, se kusipään näköinen hyypiö olen minä.

Alateksti on virheellinen. 'ttuako me minnekään Jumalan selän taakse menty, tai julkaistu kirjaa noin ääliömäisellä nimellä kuin "Kautta Kirjaimen."

Tsiisus!

Menimme Jumalan selän taakse Valkealaan (yeah baby yeah!) ja kirjamme oli ääliömäiseltä nimeltään "Kuvittelinko, Vai Kuoliko Jotain?" (siis, voi luoja!)