Terence Hill Street Blues

Siitä muistuikin mieleeni uni jonka näin muutama yö sitten,,, nukkuessani.

Seisoin peilin edessä koska olin leikannut juuri hiukseni lyhyiksi ja mietin että kauankohan taas kestää että ne ulottuvat olkapäiden yli. En siis mitä ilmeisemmin pitänyt hyvänä ideana leikata hiuksiani lyhyiksi, vaikka näin olinkin tehnyt. Ajatukseni keskeytyivät kun ATK-opettajani Nina kutsui minut luokseen. Olin siis ilmeisesti koulussa ja hän selkeästikin himoitsee minua.

Nina sanoi että hän halusi ottaa minulta verikokeen ja jos se ei ollut iskurepliikki, niin ei sitten mikään. Totesin vain että "joo, okei."

Vertani pumpattiin isoon lasikulhoon. Vereni muistutti spagettikastiketta. Se oli paksua, klönttejä täynnä ja se kupli laiskasti.

Nina totesi että "sull on näköjään paljon kaasua veressä," johon minä vastasin "joo, näköjään."

-

Edellispäivänä erehdyin tulemaan bussilla kotiin. Jossain vaiheessa matkaa olin ainoa jäljellä oleva matkustaja ja tämäkös innosti kuljettajaa tekemään hupaisan tempauksen. Siinä viitisen sataa metriä ennen päätepysäkkiä ja siinä samalla siis sitä kyseistä pysäkkiä jossa itse aioin jäädä pois, päätti tämänkertainen linja-autokuski ajaa tien sivuun, pysäyttää moottorin ja astua ulos savukkeelle.

”Anteeksi kuinka? Et voinut viedä siis matkustajaa ensin perille ja sitten täyttää keuhkosi nikotiinilla?”

Hän ei siis kysynyt että sopiiko se jos hän käryttää hieman ja ei kai minulla vain ole kiire? Ei tietenkään, eihän se muuten surkuhupaisa tapaus olisi. Joten hän siis vain ajoi tien reunaan ja veti röökiä. Hetken kummasteltuani mietin että pitäisikö minun kysyä kestääkö tässä vielä kauan, sillä voin yhtä hyvin kävellä loppumatkan. Totesin kuitenkin itselleni, että maksoin koko matkasta, en siitä että saisin kävellä loppumatkan.

Siispä jäin odottamaan.

Jos hän kerran oli aikataulusta edellä, niin luonnollisesti hän ajattelisi olevan aikaa pienelle tauolle. Eikö tuollaiset tauot tulisi kuitenkin pitää muulloin kuin silloin kun työ on kesken tällä tavoin? Miksi hän ei voinut pitää syöpätaukoaan päätepysäkillä, jos hän joutuisi siellä kuitenkin pysähtymään aikataulun sanelemana. Tämähän on kuin jos kaupan kassa keskeyttäisi ostostesi vetämisen lukijanvalossa ja menisi pihalle röökille mainitsematta asiasta mitään ostoksiaan maksavalle asiakkaalle. Menisi vain ja jättäisi kaiken siksi aikaa pauselle.
-
Tänään sain joukon pikkupoikia kiukkuisiksi.

Kävelin aamulla R-kioskin ohitse ja tämän R-kioskin edustalla seisoi kymmenisen 14-15 vuotiasta pojankoltiaista. Kaksi heistä osoitti minulle kysymyksen ja jälkimmäinen kommentoi vielä vastaustani minulle perästäpäin. Tässä seuraavaksi keskustelun kulku ja koska korostan itseäni, niin korostan itseäni punaisella (värillä.)

”Hei voitsä...”
”En.”
”Sä näytät rehelliselt tyypilt, haetsää...”
”En hae.”
”Vittu kusipää!”

Jäivät rasavillit ilman oluitaan ainakin sillä erää. Olutta he nimittäin halusivat, sillä he kyselivät asiaa muiltakin, jotka puolestaan antoivat heidän esittää kysymyksensä kokonaisuuksissaan.

Jukranpujut!
-
Tätä taustoitti: The Black Dahlia ost. (music by Mark Isham)

Saturnus syö poikansa

Se on loppu nyt.

Ilmeisesti minulla oli kuitenkin silloin kymmenen vuotta sitten kuvitellusti hauskaa näitä tehdessä, kun vaivauduin tekemään niille kannenkin.

Planets

Kiikun kaakun.

Jumprahuiti kun on nätti biisi.

Holst

Ei huolta, ei näitä enää kovin montaa kertaa tule lisää. Nytkin piti laittaa useampi sivu kuin vain kaksi, jotta niissä esiintyvä toistuva vitsi tulee paremmin esille.

Truman Sleeps

Hilirimpsis.

Aivan melkein lähestulkoon... Paras biisi ikinä.

Baby elephant walk

Vinkelis vonkelis ja jumprahuiti.

Jotain sinnepäin että... Paras biisi ikinä.

Okrapokra

Mukkelis makkelis ja juukelis puukelis.




Lähes melkein... Paras biisi ikinä.

Minä sain kiven

Hei ihan tosi hei.
Olen tehnyt näitä joskus useammankin, joten niitä tulee vielä lisää.

Melkein... Paras biisi ikinä.

My Name is Ted

Ihan tosi hei.



Paras biisi ikinä.

Halinallet

Kun olin muksu olivat Halinallet huisin vänskä juttu ja kyllä vieläkin tähti- ja sydänmassuisten nallukoiden yhteiskuntakritiikki puhuttelee minua.

Jotenkin kuitenkin tuntuu että Halinallet ovat passé massayleisön mielessä, mutta heille olisi kuitenkin tiedostomatonta tarvetta.

Kun kerran Spider-man teki emoilevan paluun elokuvan muodossa ja Transformers osoitti että retroanimaatiohahmoille on tilausta, niin kaikkien tulevien Thundercatsien ja Action Forcejen joukkoon varmasti mahtuisivat myös Halinallet. Oli kyseessä sitten animaatiosarja, sarjakuva, tai elokuva, niin ei tässä tarvita nuorisomarkkinoiden uudelleenvalloitukseen kuin ns. tuunausta.

Joten tahdon esitellä teille joukon modernin ajan Halinalleja, jotka räjäyttänevät tajunnan jos toisenkin (minun tajuntani on räjähtäneessä kunnossa ollut jo aioneja.)

Ja niin,,, jos tajuntasi tosiaan räjähti, niin what the fuck?

Eilen kyyneleet kostuttivat silmänympärykseni, kun huomasin jonkun hyljänneen Aku Ankka-lehden tienposkeen. Kuka kumma voi jotain noin kauhistuttavaa tehdä?

Kuvajainen

Koulutehtävä, jossa oli tehtävänä tehdä tehtävä jossa tehtiin vaalimainos itselle.

Ja kyllä, tiedän että siellä on kirjoitusvirhe. Jos ei kerran maikka sitä huomannut, niin en minä sitä aikonut hänelle kertoakaan.

Loppuun huono vitsi.

Mitä Star Trek Next Genin Data ja Picard tekivät kun ST loppui?

Brent (Data) Spiner teki tietenkin sen feikkidokkarin Spiner Tap ja Patrick (Picard) Stewart teki luonnollisesti lastenelokuvan nimeltä Stewart Little.

Katukuva

Tänään minulle kerrottiin jotain joka kuulostaa vitsiltä, on vitsi, mutta ei ole vitsi. En kyseenalaistanut juttua, koska se kuulosti hyvinkin mahdolliselta, ja idioottimaiselta.

Ilmeisesti kuitenkin ruotsissa hurrataan sille, että vihdoinkin ruotsin tasa-arvo nousee suosta ja keskittyy korjaamaan yhden suuren epäkohdan, joka sortaa suunnattomasti sorrettuja. Nimittäin liikennesymboleihin on tulossa mieshahmon rinnalle naishahmo (oi glory glory hallelujaa!) Ja nyt näemmä Suomessa on tajuttu kuinka takapajuisesti mekin elämme, kun liikennevaloissa on mies ja katuun on maalattu mies ja sinne tänne liikennemerkkeihin on asettautunut mies.
MIES! EI NAINEN! MIES!
Miten ihmeessä naiset eivät ole aiemmin heitelleet polttopulloja näin tärkeän asian edestä. Minäkin aina nähdessäni liikennevalot häpeän (jonkinlaista) miehisyyttäni ja tunnen suurta tuskaa.
Siis oikeasti. Tsiisus kraist. Jos joku oikeasti vetää herneen nenään nähdessään asfalttiin maalatun mieshahmon, niin voisiko ongelma olla ihan muualla, kuin miestä kuvaavassa kuviossa. Kuka vitun idiootti edes miettii että niillä kuvilla on jonkinlainen sukupuoli. Eikö niiden tarkoitus ole olla mahdollisimman yksinkertaisia, jotta nopeasti tajuaa ettei tässä kohtaa kuulu ajaa pakettiautolla. Enhän minäkään polje sellaista polkupyörää kuin pyörätietä kuvaavassa kuvassa oletetaan minun polkevan. Enkä silti ole vaatimassa muutosta siihen pyörän kuvaan. Minun on vaikea uskoa, että hän joka viimekädessä päätti millainen kuva maalataan katuun, ajatteli että nytpä pääsen sortamaan naisia.
Miten sitten erotetaan mieshahmo naisesta? Tehdään muuten samanlainen kuva, mutta siten että toisella on hame päällä. Se on aika helppo toteuttaa siluettimaisena kuviona. Mutta entäpä he naiset jotka eivät käytä hameita, tai he miehet jotka käyttävät. Kai heillä on samanlainen oikeus vaatia mitä pähkähullua vaatimuksia haluavatkaan. Entä Skotlantilaiset?
Ja miten kuvat totetutetaan käytännössä. Maalataanko joka katuun ”miehen” viereen myös nainen. Ja entäpä sitten kaikki muut ryhmittymät? Lapsille pitää tietenkin tehdä molemmista sukupuolista omat kuvansa. Ja jotta voisi taluttaa koiraansa, olisi katuun maalattava myös koiran kuva. Mutta koiria on tietääkseni useampaa mallia kuin vain yhtä. Jos kerran koirille tulee omat liikennekuviot, niin sitten sellaiset on tehtävä kissoillekin. Entäpä ilmassa liikkuva eläimistö? Ilmapalloissa roikkuvia lintujen kuvia.

Jokainen autotyyppi.

Pyörät.

Rullaluistimet.

Skeittilaudat.

Jalkapuolet ja rollaattorit.

Kohta jalkakäytävät on kirjavampia kuin Jackson Pollockin maalaukset. entäpä se älytön määrä liikennevaloja, koska jokaisessa on jokaisella oma kuva.
Uskokaa tai älkää, kaikkea maailmassa ei tehdä sukupuolta ajatellen ja sortaen.

Vai onko joku Teistä kauniimman sukupuolen edustajista muka jumiutunut katukuvaan, koska jalkakäytävä on ilmeisesti tarkoitettu muille kuin naisille.
Jos joka helvetin ihmisryhmä, pienteollisuusalue ja kuviteltu individualisti saa oman merkkinsä, niin minäkin ehdotan muutamaa.
Tälläistä ei tule tapahtumaan järkevässä maailmassa... ensin täytyy vain löytää tie sinne.

PredaThor

Lueskelin tuossa Masia ja sen kunniaksi tein tämän.

Ja mitä tapahtuu kun elokuvatähdet ja ohjaajat rupeavat vaatimaan parempaa näkyvyyttä omalle nimelleen?

Seuraavat remaket ovat odotettavissa.

M. NIGHT SHYAMALAN OF THE LIVING DEAD

DANIEL-DAY OF THE DEAD

PLAN 9 FROM OUTER SPACEY

AMELIEV SCHREIBER

eikä kaukana ole varmaan tämäkään tv-sarja

HELLFRASIER

Viinit ruokakauppoihin?

Yksi uutisointi jonka etenkin iltapäivälehdet ottavat toistuvasti esille on alkoholi.
Se ei kuitenkaan ole alkoholihaitta.
Alkoholin vaarat tulevat esille uutisoinnissa vain joku on humalassa kolaroinut sen verran kiinnnostavasti, että lehdet viitsivät sitä etusivullaan hehkuttaa. Muuten sellaiset jutut haudataan kärpäsen paskaksi jonnekin Sekalaista- ja Senssipalstojen seuraksi.
Se mitä jaksetaan jatkuvasti toitottaa, ovat ne ”viinit ruokakauppoihin”-jutut, johon aina asettuu myös juttu alkoholin korkeasta hinnasta.
Jälleen kerran sama asia on tullut esille, vaikka se ei missään vaiheessa ole tainnut edes etusivulta poistuakaan.
Tällä kertaa asialla on Stakesin (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus) pääjohtaja Matti Heikkilä, joka jalomielisesti ”sallisi” mietojen viinien myynnin ruokakaupoissa. Hyvä sanavalinta muuten tuo sallisi. Aivan kuten olisimme Heikkilän alamaisia, joille voidaan sallia jotain niinkin henkevää kuin viini. Hail Heikkilä.
Ei se mitään, kyllä minä ymmärrän miksi viinit, tai ylipäätään miedommat alkoholit (kenties max 10%) voisivat kansoittaa maitohyllyjen vierustat. Se vaistonvarainen minä jopa kannattaa asiaa, mutta se ajatteleva minä sanoo että idea on aivan idioottimainen. Jos jotain pitäisi tehdä, niin siirtää joka helvetin alkoholia sisältävä juoma Alkon tiloihin. Ei se ole niin, etteikö alaikäinenkin saisi viinaksiaan Alkosta, joten suurempaa merkitystä siirrolla ei olisi.
Tälläkin hetkellä alaikäiset saavat aivan liian helposti alkoholia ruokakaupoista. Kaupat voivat laittaa vaikka kuinka monta ilmoitusta esille siitä, kuinka alkoholia ei saa myydä ennen kello yhdeksää aamulla ja ettei sitä myydä päihtyneille ja alaikäisille. Niin kuitenkin ihmeellisesti ne kaikki tuttinaamaiset kakarat saavat ostettua ilman välikäsiä alkoholijuomia kaupoista. Ei siinä tarvita kuin se yksi myyjä, joka ei tarkista henkkareita edes olutpullon kanssa kulkevalta kapaloikäiseltä, niin hänen luokseen me suuntaamme. On turha odottaa että se teini-ikäinen maskaranaama siidereittensä kanssa tulisi tunnontuskiin nähdessään ilmoituksen siitä, ettei hänelle saisi myydä ja veisi anteeksipyydellen juomansa takaisin hyllyyn, ja tyytyisi Pommaciin.
Vaikka olisi niin hienoa että juomakulttuurin oletettaisiin olevan sivistynyttä nautikelua, niin se ei ole Suomalainen tapa. Totta munassa tässäkin maassa on rutosti populaa jotka juovat alkoholia nimenomaan nauttiakseen siitä, kuin humalahakuisesti, mutta takuuvarmasti valtaosa suomalaisista hakee nautintonsa siitä ettei muka muista seuraavana päivänä mitään. Se on vain Suomalaista, ei muka sivistynyttä italiaanoranskaa. Se näennäisen sivistynyt juomakulttuuri on muiden kulttuuria, miksi sitä pitäisi tänne väkisin survoa.
Sepä se. Joka kerta kun tulee puhetta viinien tuomisesta ruokakauppoihin, otetaan esille muiden maiden juomakulttuuri ja seposteetyaan kuinka Suomessakin pitäisi alkoholin olla halvempaa ja helpommin saatavilla, jotta voisimme yhdentyä muiden maiden juomakulttuurien kanssa. Ensinnäkin miksi vitussa meidän pitäisi dokata samoin kuin jonkun ranskan. Jos halutaan samaistaa tuota kulttuuria toistensa kanssa, niin juokoot ranskalaiset Suomalaisten tavoin. Menkööt ranskalaiset dokaamaan makkaran kera kaljojaan ja hukkukoot sepalus auki.
Mikä hiton oletus se on, että jossain ranskassa ihmiset joisivat viinilasillisen ruokansa kera ja jättäisivät sen siihen? Eivätkö ranskalaiset humallu? Siellä ne vetävät päänsä täyteen samoin kuin me täällä. Ehkä he vain ryömivät kuset housuissaan takapihan nurmikolla viinin voimalla, kuin kaljan. Sehän se onkin sivistynyttä juomakulttuuria. Kulttuuria? Lähimmäksi viina pääsee kulttuuria kun joku taiteilija juo maksansa puhki.
Kuitenkin näiden uutisointien yhteydessä järjestetään galluppeja joissa kysytään esimerkiksi onko alkoholin hinta liian kallista, tai pitäisikö viinit vapauttaa ruokakauppoihin. Miksi muuten gallupkysymys ei ole koskaan (tai ainakaan lähes koskaan) muodossa, että onko alkoholi liian halpaa? Ja aina 1000 tai jotain ihmisiä vastaavat galluppiin suurina asiantuntijoina (yeah right! Ihan kuten minäkin) ja aina kommentit ovat samansuuntaisia. Todistellaan kuinka olisi hyvä että Suomi poistuisi keskiajalta ja ei holhoaisi kansalaisiaan. Kuinka sitä osataan ottaa vastuullisesti alkoholia ja että alkoholi on aina liian kallista. No, jos ihmiset tosiaan osaisivat ottaa alkoholia kohtuudella niin valtion ei tarvitsisi holhota ja alkoholi on aina liian kallista, vaikka sen juomisesta maksettaisiin. Ja ketkä sitten vastaavat näihin galluppeihin?
Oletettavaa on että jos gallup järjestetään vaikkapa netissä, jossa ei vastajaan ikää tarkisteta, niin osa vastaajista on alaikäisiä joiden ei pitäisi olla millään tavalla vielä soveliaita vastaamaan kysymyksiin kuten aiemmin mainitut.
Osa vastaajista on arvatenkin ihmisiä joiden varallisuus ja halu juoda alkoholia eivät kohtaa itsensä toivomalla tavalla.
Kenties edellämainittujen kaltaisiin galluppeihin vastaavat ovat suuri otos erilaisia ihmisiä ja täten gallupin tulos olisi relevantti. Paskat on. On nimittäin varmaa että ihmiset jotka tiedostavat olevansa alkoholisteja, eivät vastaa tuollaisiin kyselyihin. Ja ihmiset jotka eivät osaa juoda vastuullisesti, mutta eivät itse tajua sitä, saattavat kyllä vastata, mutta eivät vastaa rehellisesti.
Jotain Stakesin pääjohtaja Matti Heikkilän usvaisesta harhasta kertoo se, että hän ei usko ihmisten ostavan korikaupalla viiniä kaupoista jos ne sinne myyntiin laitettaisiin. Onko herra Heikkilä ikinä käynyt kaupassa? Valtaosa ihmisistä jotka ostavat olutta kaupoista, eivät osta vain yhtä tai kahta, vaan enemmänkin aina sen korikaupalla-määrän. Ja jos oluita, lonkeroita ja siidereitä vahvempaa tavaraa löytyi kaupoista, niin sitä ostettaisiin taatusti myöskin korikaupalla. Etenkin koska viinit ovat yleensä makujensa vuoksi verrattavissa sellaisiin lastenjuomiin kuten siideri. Kuka muka ei olisi ensikännejään juuri Ofelioiden ja vastaavien virtsaneritysviinien avulla hankkinut.
Heikkilä myös toteaa että Suomen alkoholin hintataso on lian korkea ja sitä tulisi madaltaa, jotta se oli samassa linjassa muiden maiden kanssa. Mitä väliä sillä on paljonko jokin jossain muussa maassa maksaa? Sitten kun joka helvetin maan bruttokansantuote on keskenään sama, niin sitten voidaan paremmin pohtia samankaltaisia hintoja. Nyt tyydytään siihen, että jos Suomi vuodessa tuottaa niin ja niin paljon, niin sitten se tuottaa niin ja niin paljon. Jos Saksassa todetaan että Suomen nimi tulisi muuttaa Sumeksi, niin kai nyt Suomen pitää muuttaa nimensä, koska joku muu sitä haluaa.

Tähän väliin kannattaa lukea seuraavat jutut Matti Heikkilän sanomisista:

Iltasanomat, joka tämän kirjoituksen innoitti.

Vielä kirjoittaessani tätä Iltasanomat uutisoi asian eri tavalla, mutta jossain välissä näköjään Iltasanomat poisti juttunsa ja laittoi tämän tilalle, jossa he tavallaan pesevät kätensä. Siitä kuitenkin vielä löytää seikkoja jotka aloittivat koko tämän roskan.

Stakesin sivuilla oleva korjaus.

Ja vielä Suomenmaan faabeli, josta Iltasanomat juttunsa keikkasi.

Syy siksi, että Stakesin sivuilla Heikkilä kertoo, että ei Stakes kannata viinien myyntiä ruokakaupoissa, vaan että Iltasanomat veteli mutkia suoriksi ja tuosta Suomenmaan jutusta näkee oliko näin. Tässä tulee kuitenkin hyvä lisäys siihen, että puhuiko Heikkilä Iltasanomien jutussa Stakesin edustajana, vaiko pelkkänä yksityishenkilönä. Miksi Iltasanomat olisi kiinnostunut Heikkilästä yksityishenkilönä, kun alkoholikysymyksissä on jo ne matti meikäläisten vastaukset galluppeihin. Joten tietenkin Iltasanomat tulkitsee Heikkilän vastausten olevan Stakesin edustajan vastauksia, kuin jonkun pelkän Heikkilän. Kyseessä on kuitenkin iltapäivälehti joka myy lööppiteksteillään, joten vaikka Iltasanomat tuskin valehteli jutussaan, niin on mahdollista että siinä erehdytetään lukijoita. En kuitenkaan korjaa aiempia piikkejä Heikkilää kohtaan, sillä vaikka Iltasanomien juttu olisi täyttä paskaa, niin olisi Heikkilä voinut pitää turpansa kiinnikin. Tai vielä parempi, olisi puhunut mutta ei olisi puhunut politiikkakieltä, vaan olisi sanonut kyllä/ei-vastauksin asiansa. Heikkilä ei kuitenkaan ole mitenkän tärkeä tässä yhtälössä, koska nämä viinien vaatimukset ruokakauppoihin ja muut, olisivat kirjoitettu samassa muodossa Iltasanomiin, olisi jutun kirjoittaja ollut kuka tahansa. Ja Iltasanomissa onkin sovelias sitaatti Heikkilältä, jonka toistan tässä:”
Henkilökohtaisesti voisin olla tässä vähän liberaali, mutta en ole aktiivisesti miettinyt asiaa.”
Ihminen jonka pitää jo työnsä puolesta kommentoida tämän jutun kaltaisia aiheita, ei ole aktiivisesti miettinyt asiaa.
Koska nimenomaan iltapäivälehdet ottavat toistuvasti esille nämä alkoholikysymykset viinan hinnasta ja tiettyjen juomien saamisesta ruokakauppoihin, niin mieleen tulee kysymys miksi nimenomaan iltapäivälehdet toistuvasti jaksavat puffata tälläisiä uutisointeja. Etenkin kun iltapäivälehdet tuntuvat ottavan aina sen sävyn, että alkoholin hinta tulisi saada alemmaksi ja viinien tulsi löytää tiensä ruokakauppoihin. Onko Alko iltapäivälehtien sponsori?
Jos Suomen juomakulttuuri olisi oikeasti enemmän juoman mausta löytyvän nautinnon hakua, niin minäkin suosittelen viinejä ruokakauppoihin. Mutta kun se ei ole. Niin kauan kun valtaosa Suomalaisista nauttii juoman maun lisäksi oksennuksen mausta, niin alkoholin hintaa tulisi vain korottaa ja sen saamista tulisi vaikeuttaa. Vituttaa ajatella, että Suomessa tulisi palata siihen aikaan kun Alkossakin piti mennä tiskille pyytämään haluamaansa juomaa, sen sijaan että itse etsii hyllyistä juotavaa. Suomen tulisi kuitenkin palata vanhaan systeemin jo siksi, että ehkä silloin Alkon myyjätkin välittäisivät että ostaja on jo valmiiksi humalassa, tai että ostajan ikä ei ole lähelläkään oikeaa.
Kenties nykyistä kovemmat hinnat ja vaikeampi saatavuus olisi se keino siirtää Suomen juomakulttuuria lähemmäksi sitä ranskaa, etc. Koska kenties tuolloin vain he dokaisivat, joiden kuuluisikin dokata.
Älä ole koskaan kuitenkaan kuten Dead Kennedys totesi ”too drunk to fuck.” Siitä et nauti sinä, eikä hän.
-
Eilen kohtasin asiakkaan joka pelotti minua ihan sairaasti.
Paikalle saapui noin hieman päälle 30 vuotias isokokoinen mieshenkilö. Hän ei ollut ymmärtääkseni humalassa, vaan oli vain muuten hieman tärähtäneen oloinen ja hänen henkensä haisi ihan julmetusti. Olen nähnyt saman asiakkaan aiemminkin ja hän on aina vaikuttanut hieman ärsyttävältä. Hän on niitä henkilöitä jotka tulevat vain ja pilaavat joka paikan karman. Hän on heitä jotka tuijottavat taukoamatta kertaakaan räpäyttämättä silmiään ja tietenkin tulevat muutaman sentin päähän kasvoistasi, jotta olosi olisi mahdollisimman ahdistunut.
Hän kysyi uskonnollisia leffoja, mutta teki samantien kovaäänisesti selväksi että hän halua mitään Hollywoodroskaa, kuten Mel Gibsonin Passion of the Christ. Sanoin että eiköhän meiltä jotain löyty ja näytin hänelle joitakin uskonnollisaiheisia elokuvia ja kuuntlein kuinka hän selitti miksei pidä uskonnollisista leffoista ”niissä aina vääristetään raamattua. Ei Jeesus kantanut itse edes ristiään, eikä sitä taidettu ristiinnaulitakaan!” johon itse otesin ”en ollut paikalla, joten en mene vannomaan.” Kohta hän kuitenkin nähdessään Kieslowskin Punainen-elokuvan nähdessään muutti mielensä ja halusikin ne muut värit ”se vihree ja sininen!” huomattuaan kuitenkin kannessa tekstin jossa todettiin elokuvan olevan riipaisevaa draamaa, iski hän elokuvan takaisin hyllyyn ja kertoi ettei haluakaan katsoa ”tälläistä paskaa!” Huomattuaan Madonnan elokuvan hyllyssä aloitti hän syvällisen monologin Madonnasta ”huora se on. Pelkkä huora. Niin kuin ne kaikki. 'i'm a material girl' niin se laulaa ja tarjoo itteensä kaikille, koska se on huora!” Jotta siinä ei olisi jo tarpeeksi, niin nähdessään Brokeback Mountainin hänen oli kerrottava että ”mä vihaan homoja, ne pitäisi kaikki tappaa BAM! Mut sit mä vaan joutuisin vankilaan, niin epäreilua se on. Raamattukin sanoo että homot pitäis tappaa.” Joten tämän jälkeen hän tietenkin valitsi Star Trek-elokuvan (Star Trek VI: The Undiscovered Country.) Hän jatkoi vielä tarinointiaan kertomalla kuinka ”Saatana ei voi ostaa sielua, koska Jumala päättää kauan ihminen elää. Saatanahan on langennut enkeli, joten se ei voi Jumalalle mitään.” Sopivan tauon tullen sanoin kollegalleni ”mua pelottaa ihan helvetisti” ja creepyn asiakkaan poistuttua jatkoin ”mä olin varma että kohta se nylkee mut, iskee lihakoukkuun kiinni ja pukee mun ihon itsensä päälle.”
hitto kun tuollaisen tyypin piti valita Star Trek-elokuva, ei sellainen ansaitse nähdä niitä. Ja niin, en minä vaan muista että raamatussa sanottaisiin, että homot tulisi tappaa. Tuo hyypiö on kammottava.
-
Loppuun vielä vielä pari nimisuomennosta. Miten se on Suomessa ja miten pitäisi olla.
Tulimyrsky = Backdraft = Peräveto.
007: Octopussy = 007: Kasitussu.
Monster's Ball = Hirviön Kives
ja sitten on tietenkin tämä elokuva A Mighty Heart, eli Suomalaisittain Laajentunut Sydän, joka ilmeisesti kertoo jostain ohitusleikkauksesta.
-
Tätä taustoittivat:
Dead Kennedys -Give me convenience or give me death
Don Johnson -Let it roll

-

Hehän ovat kuin kaksi marjaa.

Dane Cook / Eddie

Kolme

Minun piti kirjoittaa nämä kolme tarinaa jo pari päivää sitten, mutta oikeastaan on hyvä, että en vaivautunut kirjoittamaan niitä tuolloin. Tänään ensimmäinen näistä lyhyistä kirjoituksista sai muutaman rivin lisää tarinaa, jota ei vielä eilenkään ollut.
-
Ensimmäinen.
Muutama päivä sitten kuulin linja-autossa ollessani tahtomattani katkelmia muutaman tytön koostamasta keskustelusta. Tahtomattani siksi, että koetin kuunnella musiikkia, mutta muutaman pissiksen henkevä äänenkäyttö oli volyymiltaan sitä luokkaa, että se läpäisi kuulokkeitteni äänivallin kohti tajuntaani. Sanon heidän, näiden tyttöjen olevan pissiksiä ilman parempaa tietoa. Jos olen väärässä, niin senkun tulevat korjaamaan luuloni.
Pissikset keskustelivat viikkorahoista ja pää-äänenkäyttäjä kysyi hiljaiselta pisuaarilta paljonko hän sai viikkorahaa. Hiljainen tytsy sanoi ettei saa viikkorahaa, vaan kuukausirahaa viisi euroa. Kyllä. Viisi euroa. Ilman empiiristä tietoa kyseisen tytön perheen varallisuudesta, pidin viiden euron kuukausirahaa hyvin alhaisena. Sitten järkeilin että mahtaisiko olla niin, että hän saa sen viisi euroa kuukaudessa varmana ja saadakseen lisää, tulisi hänen tehdä erillisiä kotitöitä, etc. Se kuulostaa kohtuulliselta ja ainakin suhteellisen loogiselta. Tämä pää-äänenkäyttäjä ilmaisi kuultuaan viiden euron kuukausirahasta hämmästyksensä kailottamalla infernaalisella äänellään ”niin vähän!” Pää-äänenkäyttäjä kertoi itse saavansa 25 euroa viikossa viikkorahaa, jota itse pidän kohtuuttoman suurena. Viisi euroa viikossa kuulostaa mielestäni jokseekin järkevältä summalta viikossa.
Se että joku saa 25 euroa viikkorahaa sai minut muistelemaan sitä, että kuinka paljon minä sain viikkorahaa silloin muinoin.
15 markkaa.
Ei kuulosta nyt juuri miltään, mutta silloin ala-asteaikoina sillä sai vuokrattua leffan, ostettua pikkupullollisen limua ja muutaman karkin. Tähän aikaanhan vielä karkkeja ostettiin sillä ”kolme noita”-metodilla.
Mitä 15 markalla nykyään saisi?
Sanotaan kuitenkin, että mitä 2,50 eurolla nykyään saisi?
Ei todellakaan leffaa, limua ja namiskaa.
Hitto! Makuunista ei saa edes sitä leffaa tuolla summalla.
Ja nyt tuleekin se osa joka lisääntyi tämän päivän tietojen vuoksi. Aiemmin olisin kirjoittanut tuon Makuuni-viittauksen perään, että ”no, ainakin Filmtownista saisi tuolla summalla sekä leffan, että hieman karkkiakin.” Tänään kuitenkin Filmtownin porvariosa päätti nostaa vanhojen leffojen hintoja, joten enää ei Filmtownistakaan saisi edes leffaa 2,50 eurolla.
-
Toinen.
Viime sunnuntaina, eli sunnuntaina, tullessani kotiin kuulin jonkun naapureistani soittavan musiikkia sillä voimakkuudella, että se saisi kiukkuisemmat mummelit ja Babarit soittelemaan poliiseille. Tällä kertaa kyseisessä toiminnassa oli kuitenkin jotain normaalista poikkeavaa, mutta en heti saanut päähäni mitä.
Yleensä kun joku naapuri tahtoo rikastuttaa muiden asukkaiden elämää huudattamalla musiikkia, ovat vaihtoehtoina teknojumputus, ratsulaukkahevi, huumoripaska, tai vitun surkea räppi (vrt. 50 Cent.) Mutta mutta mitä nyt? Ei kuulunut jumpjumppia. Ei ollut tilulilukitaraa ja vinkuvaa laulua. Ei ollut Pizza Enricoja. Eikä keskiluokkainen mies mölissyt, kuinka copkillereitä suunnataan kohti bitchejä. Itseasiassa tässä naapurin huudattamassa musiikissa oli jotain hyvin miellyttävää ja kovasta äänestä huolimatta se oli suht' tyynnyttävää. No, oli kyseessä kuka lie, niin ainakin hän soitti jotain mistä minäkin pidin. Se mitä hän soitti oli Tangerine Dreamia.
Olen asunut tässä asunnossa vuodesta 2001 ja se oli ensimmäinen kerta kun joku naapureistani oli huudattanut jotain muuta, kuin jotain torimunkkirallia.
Kerrankin jotain hyvää.
-
Kolmas.
Eilen jouduin asioimaan pankissa, siten etten voinut asiaa suorittaa koneen avulla, vaan jouduin menemään kassalle. Käytin sanaa ”jouduin” hieman vastentahtoisesti, sillä minä mielelläni asioisin pankeissakin ihan oikean ihmisen luona. Pankit vain eivät tahdo enää tavata asiakkaitaan ja varmistaakseen sen, ovat tehneet kassalla asioimisesta mahdollisimman kallista lystiä. Joten asioin lähes poikkeuksetta tietokoneeni kautta pankissa, mutta nyt kuitenkin astelin 20 metrisen jonon hännille. Kiitos töiden, en ehdi pankkiin myöhemmin, joten oli käytävä heti aamulla ennen töiden alkua. Ei se jono minua vaivannut, koska tiesin että siihen aikaan jonoa olisi, joten siitä kiukutteleminen olisi turhaa. Juuri edessäni oli kolme vanhusta. Heistä kaksi miehiä ja yksi nainen. Ymmärtääkseni he eivät kuuluneet samaan posseen, mutta siinä he kuitenkin edessäni olivat. Nainen ja toinen miehistä kiukuttelivat sitä perinteistä ”miksi kaikkien pitää tulla samaan aikaan. Hirvee jono.” Hän toinen miehistä puolestaan oli päättänyt, että selvitäkseen pankkijonosta, kannattaa olla humalassa ja haista siltä kuin olisi kussut koko ikänsä housuihin.
Siinä sitä sitten jonotettiin kärsivällisesti, toiset toisia kärsivällisemmin. Juuri kun tuli hetki jolloin näistä vanhuksista ensimmäisen vuoro tulisi astella kassalle (se kusihousu,) tuli paikalle eräs aasialainen nainen joka kysyi kusihousulta ”minu hirve kiire, pääsekö ete?” Kusihousu luonnollisesti antoi aasialaisen naisen kiilata ja sanoi näille kahdelle muulle vanhukselle, että kun rouvalla oli hirveä kiire, että pitihän hänet päästää aiemmin.
Hmm,,, ei sitten tullut kusihousun mieleen, että josko jonossa olisi muitakin kiireisiä? Hänen olisi siis pitänyt kysyä jonossa olevilta ”kenellä on kiire? Te pääsette mun eteen.” Eihän se nainen kuitenkaan vain sitä kusihousua kiilaa, vaan kaikki muutkin jotka jonossa ovat. Jos kusihousu olisi tarjonnut oman paikkansa ja itse asettunut jonon perään, niin hyvä hyvä, mutta nyt,,, mikä kiire jollain on, joka on muiden kiireitä tärkeämpi.
Mutta hälläväliä, jos joku kiilaa jonon kärkeen.
Se mikä hieman ärsytti oli kun nämä kolme vanhusta rupesivat kilvan selittelemään, kuinka ”on se vaan niin hyvä ettei eläkkeellä tarvitse kiirehtiä mihinkään, vaan voi mennä ja tulla kun haluaa. Voi mennä minne haluaa ihan mihin aikaan tahansa.”
Hetkinen!
Eivätkös nämä samat vanhukset juuri valittaneet, että ”miksi kaikkien pitää tulla samaan aikaan?”
Ilmeisesti seniiliys iski samantien.
Joten jos he voivat mennä minne haluavat mihin aikaan tahansa, niin miksi he tietentahtoen tulevat sinne minne tahansa juuri silloin kun liike aukeaa. Aina kun kuljet pankin ohitse ennen hiukan ennen aukioloa, niin vilkaisepa vain, ovatko vanhukset laumoina odottamassa sen aukeamista. Totta Mooses ovat.
Heillähän ei omien sanojensa mukaisesti ole kiire mihinkään, niin miksi he haluavat mennä kaikkialle ennen niiden aukioloa, kuin olisi aika juuri samantien loppumassa kesken. No, koska heillä ei ole kiire mihinkään, niin se selittääkin miksi he ovat kolme tuntia ennen ovien avaamista seisomassa Lidl:n edessä.
-
Niin ja jos ihmetyttää, että miten olisin voinut kirjoittaa edeltävät kolme kirjoitusta jo pari päivää sitten, jos niistä viimeisin tapahtui vasta eilen?
Niin vastaus kuuluu "mitä sitten?"
-
Loppuun tulee
.

Völker ja Ubaldo

Völker ja Ubaldo esittävät tyypillisen kohtauksen tv-sarjasta Will & Grace.

Naururaita on kuviteltavissa.

Somnambulist

Uni jonka uneksin viime yönä.
-

Oli talvi. Siis tälläinen moderni suomalainen talvi, että t-paita riitti ylemmän kehon osan lämmikkeeksi. Vain kirjaston vieressä sijaitsevan koulun pihalla oli lunta.

Olin kirjastossa syventyneenä scifistely-hyllyn ääreen, kun paikalle juoksi hätääntynyt keski-ikäinen mies, joka selitti paniikissa että hänen viiden vanha tyttärensä oli kadonnut kirjaston sokkeloihin. Jokainen paikalla oleva asiakas, kera kirjastovirkailijoiden ottivat hiilihankonsa ja soihtunsa, ja lähtivät etsimään kadonnutta muksua. Minä tietenkin heidän mukanaan.
Totesin itselleni ”mihin ne oikein menee?” kun etsintäryhmä suuntasi tiensä metsään. Päättelin että jos itse olisin kadonnut viisivuotias tyttö, niin olisin varmaan leikkimässä jossain ja viereisen koulun pihalla on keinuja. Siispä muiden kulkiessa kohti metsää, lähdin minä ylittämään tietä kohti viereistä koulua. Siinähän sitä sitten olikin kadonnut muksu keinumassa kaikessa rauhassa. Astelin muksun luokse ja sanoin ”mitä jos mentäisiin isin luokse. Isi on huolissaan” ja tähän muksu vastasi hienovaraisesti ”joo.”
Nostin muksun syliini jolloin hän totesi ”mul tuli kakka housuun” ja minä lohdutin kertomalla että ”ei se mitään. Niin meillä kaikilla aina välillä.”
Kannoin muksun kirjastolle ja palautin kadonneen muksun isälleen. Silloin huomasin että kirjaston ovet suljettiin ennen kuin ehdin päästä sisälle asti. Koputin ikkunaan ja sanoin ”hei, mun laukku jäi sinne.”