Ankkalinnan pimahdus

Luin aamulla Aku Ankan taskukirjaa numero 335 (Kuutamokeikka) ja tein hämmentävän havainnon. Tiesittekö että ensimmäisen sadan taskukirjan joukosta 88 on nimetty jonkun sarjassa esiintyvän hahmon nimen mukaan ja jäljellä olevien 12:sta joukosta, yhdessä esiintyy Ankka-sanan väännös (Ankkain Sankka Suku.)
Mutta seuraavan sadan joukossa vain 13 on nimetty sarjan hahmon mukaan ja jäljellä olevien 87:n joukosta viisi sisältää Ankka-sanan jossain muodossa (Maailman Rikkain Ankka, Ankkalinnan Ralli, Ankat Oikopolulla, Ankallissankari ja Ankkaenergiaa.)
Seuraavan sadan joukossa vain ja ainoastaan neljä on nimetty jonkin sarjan hahmon mukaan. Eikä joukossa ole enää yhtään ankkasanaa, mutta pari nokkaa löytyi.
Ja loppujen tuohon numeroon 335, taskukirjojen joukosta löytyy vain yksi, jonka nimessä esiintyy sarjan hahmon nimi. Mutta edes kaksi ankkaa (Kaikki Tiet Vievät Ankkalinnaan ja Terveisiä Ankkalinnasta.

Mitä tässä on takana?

Luulisi että siellä toimituksessa vielä keksittäisiin kirjoille nimiä joissa esiintyy Akun tai jonkun muun nimi. En usko että hahmojen nimien karsastukseen olisi syynä se, että nimeksi ei voida laittaa vain jotain sellaista kuten Akun Hysteria, kun kirjassa voi esiintyä muitakin hahmoja. Ennenhän taskukirjat olivat jaettu siten, että jos nimessä oli Mikki, niin kyseisessä taskukirjassa oli vain Mikkitarinoita,tai ainakin valtaosaltaan Mikkitarinoita. Nyt niidenkin pitää olla niin saatanan avoimia, että taskukirjaan päästetään joka ainoa Kumikalle joka vastaan tulee.
Kyllä siellä toimituksessa täytyy olla jonkin Ankkalinnarasisti, joka vain arjalaisen verensä ansiosta vastustaa akunimipropagandaa. Tämän henkilön silmissä Aku-sana kirjan kannessa viittaa selkeästikin ihmisen haluun paritella ankan kanssa ja täten luoda maailmaan ihmankkojen superrodun, joka valloittaa Suomen johtoasemat ja väärinkäyttää lopulta asemaansa nostamalla jatkuvasti palkkaansa. Mutta kun kirjan nimessä ei esiinny Akua, niin lukija ei saa päähänsä pökkiä ankkaa ja luoda ihmankkoja.
Huh!
Onneksi Sanoma Magazines on ajatellut tuota, eikä enää kirjaa kirjojensa kansiin ankkapropagandaa luomaan vääristyneitä ihanteita. Nyt kun enää poistaisivat taskukirjan kannesta lauseen ”Aku Ankan Taskukirja” ja jättäisivät sen vain muotoon Taskukirja. Ja sama pätee Roope-Setä-kirjoihin. Niiden kannessa pitäisi lukea vain Setä, vaikka hän ei setä nyt oikeasti olekaan. Tai oikeastaan, setä-sanakin pitäisi poistaa. Sillä setä viittaa siihen että jonkun on täytynyt harrastaa seksiä, jotta Roopesta on voinut tulla setä. Ja jos Ankkalinnassa harrastaa seksiä, niin sitten lukijakin voi harrastaa seksiä. Ja koska seksi on syntiä, niin sitten pitääkin ampua ihmisiä. Loogista eikö? Eikö?
Tuo lukemani Kuutamokeikka olisi ihan hyvin voinut olla Akun Kuutamokeikka
Mutta tämä kaikki huuhaa sai minut ajattelemaan Disneytuotoksia enemmänkin, joten nyt sitä tulee. -
Minulle on tullut Aku Ankka-lehti syntymästäni saakka ja oih, niitä aikoja kun yhden viikon ikäisenä nauroin lukiessani Aku Ankan seikkailuja. Välillä tietenkään en tuon ikäisenä jaksanut kyllästyttää ajatusmaailmaani pelkällä Akulla, vaan tyydyin vessalukemisen puolella Nietzscheen ja muihin humoristeihin. Sääli ettei sitä muksuna tajunnut säästää kaikki Aku Ankkoja, vaan vasta joskus vuonna 1990 rupesin pistämään niitä kansioihin. Sittemminhän niin Aku Ankkoja, Taskukirjoja, Roope-Setiä kuin niitä paksuja kirjoja on kertynytkin useamman metrin edestä. Mutta jos nyt voisin siirtyä ajassa hetkeksi taaksepäin, niin en ampuisi Hitleriä, en hyppäisi John F. Kennedylle tarkoitettujen luotien eteen, en pitäisi Titanicia pinnalla, vaan sanoisin nuoremmalle itselleni ”hei dude, säästä noi akkarit, ku jätkä lukee niitä vielä vanhanakin” ja nuorempi minä vastaisi ”mikä on dude?” mutta koska en usko aikamatkustuksen kohdalla että tulevaa voi muuttaa, niinpä vaikka tappaisin Hitlerin, niin joku muu ottaisi hänen paikkansa samoilla hirmutöillä. Jos ottaisin kehooni Kennedyn tappaneet luodit, niin Kennedy ammuttaisiin vasta toisena päivänä. Koettaessani pitää Titanicia pinnalla, hukkuisin sen kanssa. Joten tuskinpa nuorempi minäkään divariin lehtiä raahatessaan muistelisi vanhemman minäni neuvoja.
-
Edelleen kuitenkin Aku Ankka-lehti on parasta mitä on tarjolla. Ja jo pelkästään minun tähänastisen elinikäni aikana on Aku Ankka muuttunut rajusti. Joko oikeilla muutoksilla, tai siten että on itse myöhemmin ymmärtänyt tiettyjen asioiden oikean laidan. Siispä minkälaisia ajatuskulkuja Aku Ankka synnyttääkään? Osaa tekin olette taatusti ajatelleet.
-
Yksi suurimpia todellisia muutoksia Aku Ankassa on sen kielen muuttuminen. Kun katsotte pelkästään 80-luvun akkareita, niin huomaatte kuinka lapsellisempaa sen kirjoitus on ollut. Ei kenties niinkään juonikuvioidensa osalta, vaan sen miten repliikit on kirjoitettu. Kun ennen Aku olisi sanonut ”Roope käski minut katsomaan Pelle Hermannia” niin nyt vastaava repliikki olisi ”Roope informoi allekirjoittanutta seuraamaan youtubesta poliittista mainosta, jossa Pelle Hermanni puhuu ympäristöasioista.” Nykyaku sisältää enemmän sivistyssanoja ja ammattisanastoa kuin ennen. Joten vaikka lukijakanta olisi samaa heinähattua ja vilttitossua kuin ennen, niin luettava ei ole samaa kuin silloin muinoin.
-
Se mikä tietenkin muuttaa ajatusmaailmaa Disneyn osalta, on kun pentuna tajuaa, että Walt Disney ei ole sarjojen piirtäjä vaikka hänen nimensä siellä komeileekin. Aivan kuten McDonald ei valmista sinulle sitä alimitoitettua hampurilaista, vaan joku hänen nimissään. Nykyään penskat eivät ehkä niinkään ajattele, että Walt Disney olisi sarjojen piirtäjä, vaan he tietävät kuka kulloisenkin sarjakuvan on piirtänyt. Ovatko nykymuksut sitten aiempia viisaampia? Paskanmarjat! Ero on siinä, että ennen sarjakuvan piirtäjiä ei ilmoitettu sarjakuvan yhteydessä ja nykyään se lukee siellä. Ja vaikka onkin hienoa että nykyään piirtäjät saavat heille kuuluvan gloorian, niin on se nyt ajateltuna hienoa mystiikkaa ajatella, että olisi vain yksi henkilö jonka taidot riittävät kymmeniin eri piirrostyyleihin. Jippesien ja Van Hornien räpellyksistä mestarillisiin Barkseihin ja Taliaferroihin.
Uskon että niin Jippes-faneilla, kuin Van Horn-faneilla on ajatus kovin puutunutta, ja he tarvitsisivat terapiaa. Yllättävää on vieläpä se, että jotkut ihmisiksi itseään kutsuvat tapaukset ovat näkevinään eron Jippesin ja Van Hornin välillä. Molemmathan piirtävät kuin olisivat saaneet kesken piirtämisen pahan epileptisen kohtauksen.
-
Aiemmin vitsailemani setäjuttu ei ole oikeastaan vitsi. Siis se, että jos Roope on setä, niin jollekulle tulee mieleen se, että tullakseen sedäksi on joku Ankkalinnassa painanut toista. Ettekö ole koskaan miettinyt miksi Ankkalinnassa kaikki ovat toistensä setiä ja tätejä, eivätki isiä ja mameja. Koska jos Aku Ankka olisi veljenpoikiensa isä, niin se herättäisi ajatuksen siitä että Aku harrastaa seksiä ja koska iso osa Akun lukijoista on ikäluokka joka ei harrasta vielä seksiä (alle 30 vuotiaita) niin sen antaisi väärää kuvaa Ankkalinnan henkilöistä. Se ei ollut vitsi, vaan ihan puhdas totuus. Jos Roope olisi Akun isä, olisi hän harrastanut seksiä, jos Aku on veljenpoikiensa isä olisi hän harrastanut seksiä, jos Mikki, jos Iines, jos Minni, etc. Etenkin kun vielä miettii sitä, että jos jokainen heistä sedistä ja tädeistä olisi isiä ja mameja, niin jokainen heistä kakaroista olisi äpärä. Eihän Aku ole naimisissä Iineksen kanssa, vaan tässä tapauksessa yksinhuoltaja pökkisi toista yksinhuoltajaa. Miten selittää se, että jokainen Ankkalinnan merkkihenkilöistä on yksinhuoltaja? Se ei ehkä kuulostaa nykyaikana kovinkaan kummoiselta, mutta kun ajattelee aikaa jolloin Aku Ankka ja kumppanit on alunperin keksitty, niin silloin asia on ollut varmasti aivan toinen. Isät ja äidit viittaavat suorassa linjassa seksiin, mutta setinä ja täteinä se ei vilahda niin ahkerasti mielissä.

Aikojen, tapojen ja muun muuttuessa on edelliseenkin ajatelmaan tullut muutoksia. Sillä Hopon Poppoossahan Mustan Pekan ja Hessu Hopon muksut ovat nimenomaan heidän muksujaan, eivät veljenpoikia. Mutta toisaalta, Hopon Poppoossa Musta Pekka on tavis, ei rikollinen. Ja Hopon Poppoossa Hessu on yksinhuoltaja. Ja jos muistatte ne vanhat Hessu-animaatiot jossa Hessu ei esiintynyt nimellään, vaan oli aina joku Mr. Walker (joka muuttuu ratin takana Mr. Wheeleriksi,) niin näissä tarinoissa Hessulla oli poika ja hän oli naimisissa. Joten Hessu on ainoa Ankkalinnan merkkihenkilöistä joka kykenee sitoutumaan avioliittoon saakka.

Myös joissakin Morti ja Vertti-tarinoissa esiintyy heidän äitinsä, mutta vaikka Mortin ja Vertin äidin tulisi olla Mikin sisko, niin Mikkiä ei näissä tarinoissa näy.

Ennen katsoin asian siten, että Aku on Tupun, Hupun ja Lupun isä, vaikka sedäksi häntä kutsuttiinkin. Sitten kuitenkin Don Rosa kirjoitti Ankkojen historiaa niin paljon uusiksi, että en enää ajattele Akua THL-kolmikon isänä, vaan kuten sanotaan, setänä.
-
Tämä on asia joka on varmasti tullut teidänkin mieliinne.
Eikö ole hämmentävää, että Aku kulkee alapää paljaana kokoajan, mutta pesulla käytyään kietoo pyyhkeen alapäänsä suojaksi. Tai jos Aku jsotain syystä menettää vaatteensa, laittaa hän kätensä alapäänsä suojaksi. Tämä seikka on enemmän ankkojen alaa, sillä he kulkevät alapää paljaana. Kun taas esimerkiksi Mikki, Sepe Susi ja Hessu ovat alunperin pitäneet housuja jaloissaan, mutta eivät paitaa. Hessulla ja Sepellä oli tietenkin jo heti alussa hattu myöskin. Sittemminhän niin Mikki kuin Hessukin ovat pukeneet kaikki vaatteet päälleen, mutta Sepe ei vaan löydä paitaa mistään.
Tietenkin pääsyy ankkojen housuttomuuteen löytyy siitä, että sen pyrstön pitää olla tunnistettavissa.

Vaatteista puheenollen. Tiedättekö miksi ankoilla ei ole niitä valkoisia hanskoja käsissään, kun taas Mikillä ja Hessulle on?
Aivan oikein.
Koska Mikin ja Hessun kädet eivät muuten näkyisi kunnolla tummaa taustaa vasten, heidän ollessaan afroamerikkalaisia. HEI! Se ei ollut rasistinen viittaus, vaan asia sellaisena kuin se on.
-
Hämmentävää on myöskin se, että ennen Pikku Hukka ei ollut Pikku Hukka, vaan Pikku Paha Hukka. Mutta ei hän ollut paha silloinkaan.
-
Yksi asia joka minua ottaa päähän suunnattomasti suomalaisen Aku Ankan suhteen, ovat ne Toivesarjat. Yleensähän toivesarja on oikeasti onnistunut tekele ja kyllähän sen uudestaankin lukee, mutta pahimmillaan kyseiset sarjat ovat kuitenkin niin uusia, että se löytyy omasta valikoimasta alkuperäisenä julkaisunakin. Vaikka unohdetaan ne omat valikoimat ja sanotaan ettei minullakaan ole yhden ainuttakaan Aku Ankka-lehteä, niin siltikään ne toivesarjat eivät ole kovinkaan toivottavia. Jos vaikka verrataan televisiouusintoihin. Kun televisiosta tulee ohjelma, niin jos et nauhoita sitä, on mahdollista ettet enää ikinä eläissäsi näe sitä. Jotain yksittäistä ohjelmaa ei myydä yleensäkään edes nykyisenä dvd-aikana yksittäisenä tallenteena. Ottamalla yhteyttä ohjelman esittäneeseen televisiokanavaan, saat varmasti neuvoja ottaa yhteyttä ohjeman tuottajaan, tai vastaavaa, mutta ohjelmaa et itsellesi saa. Joten toiveesi jää ohjelman uusinnan varaan. Uusintoja on televisiossa liikaakiin, joten en niitä sielläkään kannata. Mutta jos sinulta jää yksi Aku Ankka-lehti väliin, niin suurella todennäköisyydellä se on suht' helposti löydettävissä. Jo pelkästään divarit ovat pullollaan akkareita, joten jo se auttaa. Mutta kuitenkin, koska kyseinen haluamasi akkari on painettu fyysiseen muotoon, on sen saatavuus mahdollinen, kun televisio-ohjelman näit vain kuvana ruudulla, etkä voinut koskettaa sitä. Jos kyseinen uusinta on vanha kuin taivas, niin sitten se puolustaa paikkaansa hyvinkin. Mutta nyt kun Aku Ankkojakin julkaistaa ahkerasti vuosikirjojen muodossa, niin niiden olemassaolo heikentää tarvetta painattaa samat tarinat uudestaan Aku Ankka-lehteen. Ajattelen asiaa siten, että maksan Aku Ankasta saadakseni uutta luettavaa, en saadakseni uudestaan samaa luettavaa. Ja jos kerran näitä Toivesarjoja pitää julkaista, niin miksi niitä ei voida laittaa siihen Aku Ankan sarjisekstraan, joka on Aku Ankka-lehden tilaajien mahdollista saada (maksua vastaan.)

Noissa toivesarjoissa, siis uusinnoissa on myös yksi toinen ikävä seikka, jota voidaan pitää lukijoiden kusetuksena. Aku Ankka-lehti julkaisee myös välillä tarinoita, joissa mainitaan ettei kyseistä tarinaa ole julkaistu aiemmin Aku Ankassa. Lukija kuitenkin huomaa pian että on lukenut jo aiemmin kyseisen tarinan, mutta miten, kuka ja missä? Eihän sitä ollut aiemmin julkaistu Aku Ankassa. Ei niin, mutta se oli julkaistu aiemmin jossain albumissa, tai jossain Minä Aku Ankka-kirjassa, tms. Joten Aku Ankka-keräilijälle se ei ole uusi sarja, tai edes toivesarja, koska hänellä on jo se.
Toivottava sarja se saattaa kyllä olla, mutta sen sijaan että siitä maksaisi uudestaan, kyseisen tarinan voisi lukea aiemmasta julkaisusta. Aku Ankka-lehden väite siitä ettei sitä ole julkaistu aiemmin, on kyseenalainen jo siitä syystä, että vaikka sitä kyseistä tarinaa ei ole julkaistu nimenomaan Aku Ankassa, niin se on pistetty markkinoille aiemmin saman julkaisijan toimesta.

Tämä on vähän kuin se, että MTV3 esittää ensin elokuvan ja sitten SUBTV (nyk. Sub) esittää myöhemmin saman elokuvan. Subin kohdalla kyseessä ei ole uusinta, koska se elokuva ei ollut tullut aiemmin Subilta, vaan MTV3:lta. Sillä ei tietenkään ole mitään väliä että MTV3:n ja Subin ero on samanlainen kuin Ylen ykkös- ja kakkos-kanavien.

Tietenkin nuo toivesarjat, uusinnat ovat ikäviä vain heille joilla on jo Aku Ankkoja tarpeeksi, että sieltä aiemmistakin löytyvät samat tarinat kuin uusimmasta numerostakin. Minäkin kuitenkin maksan saman verran uudesta Aku Ankasta kuin kuka tahansa muu tilaaja, joten minulla on oikeus mäkättää. Ja jos ne tarinat ovat todella toiveita, niin miksi niitä ei julkaista siinä sarjsekstrassa? Kaipa he, jotka haluavat uudestaan samat tarinat lukea, voisivat sitten ostaa uusinnoille pyhitetyn erillisen lehden.
-
Muutamat hahmot ovat joko täysin kadonneet, tai esiintyvät vain harvakseltaan nykyisin.

Esimerkiksi Huli ja Vili, ne Mummo Ankan luona asuvat jyrsijät olivat usein vanhoissa Mummo Ankka-tarinoissa tärkeässä asemassa. Nyt heitä ei juurikaan näy, vaan Mummo Ankka-tarinat keskittyvät kuvaamaan Mummon ja Hansun boytoysuhdetta.

Eka Vekara loistaa poissaolollaan.

Tiku ja Takukin näyttäytyvät enää vain harvoin. Ilmeisesti heidän Rescue Rangers-sarjansa vei heidät pois Aku Ankan maailmasta.

Ennen myös Mikki Hiiren kohtaamista rikollisista, Mustan Pekan ja Mustanaamion lisäksi myös Pöhkö Piippu-niminen hahmo esiintyi useasti. Kyseinen hahmo oli nimetty toisin jossain tarinoissa, mutta nyt en muista millä muulla nimellä hän tarinoissa seikkaili. Mutta taskukirjassa nro. 59 (Mikki Menopäällä) hänet oli nimetty Pöhkö Piipuksi. Kyseessä oli kuitenkin putkimiesrikollinen, jota minä ainkain kaipaan kovasti nykyisiin Mikkitarinoihin takaisin. Etenkin Piipun lunki asenne oli loistava. Joka kerta kun Mikki tarinan lopussa toimitti Piipun vankilaan, niin hän vain kohautti olkapäitään ja totesi että eipä se mitään. Esimerkiksi tuon mainitun taskukirjan tarinassa Pumppujuttu hän ojentaa lopussa Mikille kättään kiitokseksi ja sanoo ”hyvä, kun sinä keksit tämän, eikä joku muu” kun Mikki heittä Piipun poliisien huomaan.

Myös Mikki-tarinoista aiemmin tuttu Atomiinus on kadonnut.

Sitten olemme saaneet tilanne sellaisia oksettavia hahmoja kuin Unkka T. Kumiankka.
Jopi Jalkapuolihan ei kadonnut minnekään. Hän vain kasvatti jalan ja jatkoi elämäänsä Mustana Pekkana.

Nalle Puhiahan ei voida laskea mukaan, vaikka Disneymaailmaan kuuluukin. Sillä Disneytodellisuudessa Nalle Puh on kuvitelmaa, ankkojen olessa todellisia. Puolen hehtaarin metsäähän ei ole oikeasti ja Nalle Puh kumppaneineen ovat leluja. Joten jos Nalle Puh menisi Ankkalinnaan, olisi hän kaikkinen siellä olevien silmissä pehmolelu, eikä oikea hengittävä olento.
Tosin osittainhan Nalle Puhin vieraantuneisuuteen vaikuttanee se, ettei häntä oltu luotu Disneyhahmoksi, vaan Puhista on vain ajan myötä sellainen kehittynyt.

Hekla Velhon ja Matami Mimmin nykyiseen vähäiseen näkyvyyteen varmasti vaikuttaa Milla Magian etumatka. Vaikkakaan Hekla ja Matami eivät niinkään Roope Setään liittyneet, niin Millan suurempi panostus tarinoihin ja vahvempi henkilökuva siirsivät heikommat pois tieltään.
-
Hahmoista puheenollen. On jännä miten jenkkiversio Disneytodellisuudesta eroaa eurooppalaisesta vastaavasta. Aku on Aku ja näin pois päin, mutta meille niin tuttu Taikaviitta loistaa jenkeissä poissaolollaan, sillä heillähän on Varjoankka. Vastaavasti Suomessa muistaakseni vain Ankronikassa esiintynyt Roboankka (vrt. Robocop) on esiintynyt vain Ankronikan kautta. Ankronikkahan on siitä erikoinen tapaus, että Aku esiintyy niissä tarinoissa harvakseltaan ja pääpaino on Roopessa ja THL-kolmikossa. Ja Karhukoplahan esiintyy Ankronikassa kaikkea muuta kuin identtisenä ryhmänä. Ankronikan Karhukoplahan koostuu kolmesta samoin pukeutuvasta, muttaa kooltaan erilaisista ja luonteeltaan erilaisista koplalaisista (vrt. Daltonin veljekset.)
-
Yksi nerokkaista keksinnöistä Aku Ankan maailmassa on sihi-juoma. Muistan että sihi-juoman olisi mainittu olevan appelsiinia, mutta voin olla väärässäkin. Kuitenkin, sihi-juoma tuntuu olevan Ankkalinnan versio coca colasta (itse suosin pepsiä,,, maxia,) mutta samanaikaisesti sihi-juoma on myös alkoholijuoma. Parhaimmassa sihi-juoma-tarinassahan Aku pakotetaan vieroitukseen, koska hän on niin koukussa sihiin, että piilotteli sitä jokapuolelle kotiaan. Parannuttuaan sihikoukusta, Aku jäi koukkuun parantolan veteen. Tottakai samanaikaisesti Aku voittaa vuoden sihit joista veljenpoikien pitää hankkiutua eroon. Pois kaadettu sihi sekoittuu parantolan veteen ja kohta kaikki parantolan asukkaat ovat taas addikteja täydellä tehollaan.
-
Jenkeissähän Mikki Hiiri on suositumpi kuin Aku Ankka, mutta Suomessa päinvastoin. Amerikkalaiset uskovat olevansa erinomaisen täydellisiä, kuten Mikki Hiiri. Mikkihän on menestynyt, suosittu ja onnistuu oikeastaan kaikemma mihin ryhtyykin.
Aku Ankka puolestaan epäonnistuu monissa yrityksissään, mutta Aku tuntuukin juuri siksi todellisemmalta kuin Mikki Hiiri. Akuun on helpompi samaistua sellaisena kuin me olemme, kun taas Mikki edustaa sitä fantasiaa minkälaisia toivoisimme olevamme. Hieman kuten toivoisit olevasi Keanu Reeves, mutta oletkin Paul Giamatti. Giamatti ei ehkä ole niin kaunis poika, mutta kukapa voisi väittää hänen olevan oikeasti huonompi näyttelijä kuin Reevesin?
-
Kaipaan myös kovasti sitä tapaa miten taskukirjat painettiin ennen. Muistattehan? Kun joka toinen aukeama oli värillinen ja joka toinen mustavalkoinen. Nykyään taskukirjojen kannet ovat jotain kohopainettuja cg-hologrammeja ja aivan liian kliinisen oloisia ollakseen nautinnollisia. Ennen taskukirjatkin olivat rautaa (mikä teki niistä aika painavia kannettaviksi,) mutta nykyään puuta. Tarinoista löytyy ehkä loistokkuutta, mutta ulkoasu on kuin Anakonda-leffa. Muka sen hetken laadukkain efekti käytössä, mutta jo julkaisupäivänä vanhentuneen näköinen.
-
Eiköhän tämä riitä tältä Disneykanavalta tällä erää, sillä on tullut aika kaataa se litku takaisin lehmään, kun se ei kelpaa edes kannen pesemiseen.
-
Tätä taustoittivat:
Vangelis -Mythodea
Vangelis -Oceanic

Serial Ilkka

Oletteko huomanneet että aina kun joku ns. korkeammassa asemassa oleva henkilö joutuu jonkinlaiseen suhdeskandaaliin, niin se tuntuu kulkevan saman kaavan mukaan joka kerta.
Tuoreimpana suomessa tietenkin tämä Ilkka ”Ilkka” Kanervan tekstiviestiremake, jota voitte käyttää visualisoinnissa.

-Ensin paljastus. ”Seksiviestejä seksitanssijalle.”
-Ministeri kieltää asian ”Enmää.” ja seksitanssija toteaa ”en kiellä enkä myönnä.”
-Ministeri ei puhu paskaakaan, mutta seksitanssija on joka hiton lehdessä selittämässä että ”voin julkistaa viestit. Kirjoitan omaelämäkerran. Olen kiinnostunut poliitikon urasta, etenkin meikkiasiat ovat lähellä sydäntäni ja silmiäni ja poskiani. En kommentoi mitään, mutta sen vielä kerron että... ”
-Ministeri myöntää asian ja esittää julkisen anteeksipyynnön. ”Näinä aikoina on vaikea tietää mikä on totta ja mikä ei, jos en ole puhunut totta, mutta mielestäni olen... Mutta mikä onkaan totuus. Totuus on se että mielestäni olen oikeassa, vaikka jonkun mielestä voin ollakin väärässä ja siksi pyydän anteeksi sitä.”
-Kansanedusta josta kukaan ei ole kuullut mitään koskaan, ei edes hänen vanhempansa, vaatii ministerin eroa. ”Eroa.”
-Seksitanssija toteaa ”tämä on minun puolestani nyt loppuunkäsitelty.
-Seuraavalla viikolla seksitanssija esiintyy vain ja ainoastaan lehdissä, radiossa ja televisiossa, koska asia oli hänen mukaansa jo loppuunkäsitelty.

Kuluu hieman aikaa. Ministeri jatkaa seuraavan ylimeikatun tytsyn metsästystä ja edellisestä seksitanssijasta ei tullut Playboypupua, tai poliitikkoa, mutta Hymy-lehdessä hän entään esiintyi märässä t-paidassa.

Ja tätä kirjoittaessani en ole tarkistanut onko tämä Ilkka Kanervan tekstiviestikohde jokin seksitanssija vai ei. Mutta ainahan he ovat jotain missikisojen sijan 28 valloittaneita miss märkiä t-paitoja ja ihmisiä joiden mielestä kaikki on ”siistii ja sä oot ihan dille.”
Niin ja kuulostiko se kirjoittamani ministerin julkinen anteeksipyyntö ääliömäiseltä? Totta Mooses se kuulosti, mutta tässä Kanervan versio anteeksipyynnöstä.
”Tiedän, että olen käyttäytynyt tahdittomasti ja tiedän, että se on aiheuttanut hämminkiä tavalla, joka ei kuulu asiaan. Siitä huolimatta, että suhtaudun ihmisiin luottavaisesti, olen tehnyt virhearvion ja pyydän julkisesti anteeksi.”
Eipä se oma versioni kuulostakaan enää niin kovin hölmöltä. ”Hämminkiä tavalla, joka ei kuulu asiaan.” Damn right!

Mutta miksi?
Miksi nämä tämänkaltaiset henkilöitymät sortuvat toistuvasti aina samanlaiseen ansaan. Kuvitellaan että sinä (ja nyt olet sitten mies, halusit tai et) olet jossain Seiskan bileissä ja törmäät wannabemissiin joka sanoo haluavansa olla ”no vaix näyttelijä, tai laulava missi” ja sinun sydämesi väpäjää kuin kevätsula lainehilla. Vaihdatte numeroita (ette siis siten että hän käyttää vast'edes sinun numeroasi ja sinä hänen, vaan että saat tietoosi hänen puhelinnumeronsa ja hän sinun.) Lähetät tekstiviestin jossa kerrot kuinka ”oi mun beibi, oi mun hani, sä oot kuin tulta ja mä oon tappuraa.” Ja hän vastaa syvämietteisesti ”hi-hii.” Seuraavaksi viestinne kiimoittuvat ja kohta lähetät tytsylle kamerakuvaa karvaisesta takapuolestasi. Mitä oletat että tulee tapahtumaan? Muuta kuin se että jossain vaiheessa polkaiset häntä. Vaikka se tyttö olisi minkälainen bimbo tahansa, niin on hän sen verran fiksu aina (AINA) että hän on säästänyt kaikki ne viestit jotka olit hänelle lähettänyt. Kaikki siitä herkästä ”osta maitoa” siihen runolliseen ”mä aion naida sun selkärangan poikki” saakka. Ja kuinka ollakaan, tytön hyvä ystävä vain kas kummaa, sattuu olemaan juorulehden toimittaja (yllättävää.) tietenkin tytsy kertoo ”luottamuksellisesti” toimittajaystävälleen viesteistä ja vannottaa, ettei tämä kerro kenellekään muulle, kuin suomen kansalle, ettei juttu vain pääse leviämään. Sitten ollaankin kieltämässä asiaa, kunnes tulee esille se siemennesteen tähdittämä mekko.
Ja sama tapahtuu uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Poliitikot ja tytsyt vaihtuvat, mutta tarina pitää.

Joten olenkin alkanut epäilemään näitä juttuja. Hmm,,, mitä jos kyseessä onkin vain jokin ministereiden julkisuus-stylistin temppu. Ennen Susan Kurosta oli Matti Vanhanen vain vanhahtava harmaavarpunen, ja sitten kohta Matti olikin joku heebo joka iskee naisia netistä, jättää heidät ja esittelee estottomasti libidoaan. Ja kenties kaikki sekin oli vain sitä että joku pr-henkilö sanoi Masalle ”kuule Masa, ei tästä tuu mitään. Sä tarviit kipeesti väriä julkisuuskuvaas ja mulla olis tässä varastossa yks pimatsu jonka sä voisit naulata.”
Ja saman kuurin on Kanerva tilannut säännöllisesti. Ike menee vaan apteekkiin ja sanoo ”mut aletaan unohtaa, joten lääkäri määräs mulle suoneen seksiskandaalin.” Joten oikeasti ei mitään seksiskandaaleja ole koskaan tapahtunutkaan, vaan kaikki on vain jonkun pr-henkilön masinoimia feikkauksia. Piru vie, te manipulaattorit! Let me live, i just want to live!

Niin ja tämä Kanervan viestittelykumppani, Johanna Tukiainen on muun muassa eroottisena tanssijana toiminut viihteen sekatyöläinen, joten oletukseni osui tarpeeksi oikeaan.
Onkohan kukaan koskaan pistänyt merkille kuinka moni Johanna Tukiaisen kaltainen semijulkkis on päässyt sinne uskottavalle poliitikon uralle, tms. Tultuaan ihmisten tietoisuuteen seksiskandaalin tai vastaavan kautta. Tanja Vienonen-Karpela-Saarela-Karpela-Liljeqvist ei kelpaa, sillä hän ei kuitenkaan hölskytellyt tissejään paljaaltaan, joten hän ei ole tarpeeksi seksitanssija.
-
Sitten muuta shittiä.
Joku NeYo-nimerkkiä käyttävä hyypiö on postannut minun Shoot 'em Up-arvostelua omanaan ja vaikka suora kopiointi voikin olla imartelun suurin muoto, niin olisi minulla ollut kyllä parempiakin kirjoituksia hyödynnettäväksi.
-
Ja toista muuta shittiä.
Kerroin kollegalleni miten raportti tulee täyttää, kun sinne tulee normaalipäivistä poikkeava kulukirjaus mukaan.
Selitykseni oli lyhykäisyydessään tämä.
”kokonaismyynti MIINUS kortit MIINUS kulut ON käteinen.”

Aika simppeliä.

Hän kuuli sen näin.
”eli se kulu miinustetaan/plussataan siihen käteiseen josta on vähennetty pankki/visa? Vai käteinen plus kulut pitäis olla yhteensä se koneen ehdottama käteinen, joka o tullu ku miinustettaa kokonaismyynnistä? Ihan näin selvennykseks viel.”

Öö, joo, selvennykseksi. Ja vastaukseni tuohon olikin
”toi sun selvennykses oli kuin opettaisi latinaa sialle ja mä aion vielä kiusata sua siitä.”
-
Ja kun nyt ollaan vielä hetki tekstiviesteissä, niin huomasin jokin tovi sitten että puhelimeeni on valmiiksi tallennettu läjä valmiita viestipohjia. Siellä on niinkin nerokkaita viestipohjia kuin ”onnittelut!” ja ”kiitos.” Jos noita ei jaksa itse kirjoittaa, niin pitäisi heti läimäistä munuaiseen kivuliaasti. Hyvä on, täst'edes kun jollakin on vaikka syntymäpäivät tai hautajaiset, niin minä valitsen tuon valmiin pohjan ”onnittelut!” ja se saa riittää.
-
Tätä taustoittivat: Gun -Swagger
Musta Paraati -Peilitalossa

Disco CLICK CLICK CLICK

Musta Komentaja

Minä käytän baskeria.

Uskomatonta mutta totta.

Olen kaikenlisäksi käyttänyt baskeria jo vuosia.
Mustaa sellaista.
Ja minulla on myös baretti. Joka kuten tiedätte ei ole sama asia kuin baskeri. Musta sekin väriltään. En kuitenkaan käytä barettia kovinkaan usein. Itseasiassa äärimmäisen harvoin. Miksi? Sekin selviää vielä.

Miksi juuri baskeri?

Vinkuvana kakarana (vähän enemmän kuin viikko sitten) kun talvi tuli, tuli halla, äiti tietenkin käski pistää pipon päähän,,, no höh! Oli kylmä. Korvat palelee. Mutta kuten yleensä kielensä pakkasella metalliin iskevät muksut, minäkin usein äidin jäädessä nurkan taakse, otin pipon pois päästäni. Legenda kertoo, että tuo tapa jäädytti aivoni ja kallon sisällä on edelleenkin pieni pala ikiroutaa. Jäätyminen toikin mieleeni kuinka eräs media-alan opettaja Jukka, eli tuttavallisemmin Judge sanoi, että jos polttaa kannabista niin päähän jää musta timantti. Timantti kuulostaa mukavalta, mutta tässä tapauksessa se olisi pikemminkin hiilimuodostelma joka ei hirveästi naurata muita, kuin heitä jotka ovat polttaneet hieman liikaa hasaa.
Kun äiti jäi nurkan taakse, pipo pois päästä. Piponi muuten tuolloin oli yleensä sininen jossa luki Teemu. Näin aina unohtaessani nimeni, saatoin tarkistaa sen pipostani.
Kun menee kouluun, niin pipo pitää ottaa päästä ennen koulun pihalle saapumista. Kuulostaa tyhmältä eikö vain, mutta kun olet ala-asteella ja sinulla on hienosti muotoiltu takatukka kuten minulla oli, niin pipo vain peittäisi tuon loistokkuuden. Jo yläasteelle tultua oli mieli muuttunut siten, että jos paleltaa, niin lämmintä päälle. Joten piposta tuli parhaimpia ystäviäni. Kävimme piponi kanssa uimassa (hän ui, minä katsoin) ja lenkillä (hän makasi maassa, minä katsoin Parker Lewisia näköradiosta.) Muita ystäviäni olivat sänkyni alla oleva mörkö, näkymätön teollisuuspohatta ja käpylehmät.
Mutta pipo ei mielestäni ollut sitä mitä hain pääni suojaksi. Oli oltava olemassa jotain, joka sanoisi ”unohda se pipo, ota mut.” Ostin siis mustan baskerin ja isäni osti minulle vielä lisäksi sen mustan baretin. Baretti oli mielestäni coolimman näköinen, mutta se oli hieman epäkäytännöllinen. Baretti ei ole samanlainen lepsukka kuin baskeri, vaan hieman koppavampi niin materiaaliltaan kuin muotoilultaan,,, unohtamatta tietenkään itse asennetta. Joten vaikka baretti oli tyylikkäämpi, on sen käyttö jäänyt niin sanottuihin ”juhlatilaisuuksiin.”
Aluksi en kuitenkaan kehdannut pitää baskeria koulussa pääni suojana. Nörtti jolla on baskeri seiskaluokalla. Voiko sitä enempää kerjätä turpaansa. Vain kenties jos olisin pitänyt sitä vaaleanpunaista Duran Duran collegepaitaani baskerin kera. Mutta aluksi oli vain aluksi, heti ensipakkasten tultua baskeri pysyi päässä kuin liimattu. Kyllähän sitä hetken aikaa jotkut vaurioituneet koettivat naljailla ”öö, jätkällä on baskeri päässä,” mutta piakkoin asia unohtui. Sinänsä hassua kyllä, että en muista kenelläkään muulla olleen baskeria koko yläasteaikanani (12 vuotta.) No väliäkö tuolla.
Baskeri ei tietenkään ole yhtä lämmin kuin pipo, mutta se on persoonallisempi (ellet ole 60 vuotias naishenkilö ja baskerisi on väriltään lila tai punainen.) ja se vetosi minuun tuolloin. Lisäksi pipomallit silloin eivät olleet ehkä niin tyyliteltyä kuin ovat nykyään.
Tietenkin kun tarpeeksi kylmä tuli, niin silloin siirryin pipomoodiin. Ja kenties se ei tule yllätyksenä, että pääpiponi on musta. Miten niin pääpipo? Ei, kyse ei siitä päästä jonka päälle pipo laitetaan,,, vaikka kyllä kyse on siitäkin. Pääasiassa kyse on siitä että pääpipo on piojeni hierarkiassa ensimmäisenä. Ensin tulee siis baskeri ja kun baskeri ei jostain syystä voi, tai halua suorittaa missiotaan, tulevat piponi avuksi.

Pipoja on kolme.

Pääpipo, Musta Komentaja. Vanha Thinsulaten veteraani joka ei konflikteja kammoa. Kun tilanne kylmenee liikaa baskerille, ottaa Musta Komentaja tilanteen kylmäverisen kuumottavasti haltuunsa.

Shrek. Shrek on vihreä korvallinen, iso ja lämmin jätti. Kun pakkaset oikein iskevät luihin ja ytimiin, lähettää Musta Komentaja Shrekin pehmentämään iskuja. Shrek on vain niin älyttömän lämmin, ettei häntä voi päästää kentälle kuin äärimmäisen arktisissa olosuhteissa.

Transformers. Perheen kuopus, muodonmuuttaja, eli ihmismäisesti Tranny, on se nuori kuumakalle joka koettaa toistuvasti haastaa alphakoira Mustan Komentajan aseman. Transformers-pipo käyttää kieroja keinoja yrittäessään kammeta itseään ykköspallille. Ensinnäkin Transformers pipo näyttää käsintehdyltä, vaikka se tosiasiassa on koneellisesti valmistettu. Toisekseen Transformers-pipossa on Autobot-logo joka on todella coolamundo. Joten Transformers-pipo hyödyntää samanlaista muodonmuutoshämäystaktiikkaa kuin itse Transformersitkin. Ja hyvin sillä ”more than meets the eye”-teemallaan on pipo itseään esille tunkenutkiin. Mutta odota vaan, Musta Komentaja ei luovuta niin helpolla.

Siispä vaikka säätila vaikuttaakin välillä siihen mitä päähäni asetan, niin baskeri on yksi ylitse muiden.
Ja säätila on tänä vuonna ollut taas sellainen, että on ollut sen verran leutoa, jotta muita päänsuojuksia ei ole tarvinnut päähän laittaa. Eipä ole tarvinnut kaulaliinaakaan kertaakaan laittaa päälleni, kun on ollut ”lämmintä.”
Mikä sitä säätä muuten vaivaa? Helposti tulee se ajatus mieleen, että silloin kun minä olin nuori, niin talvella oli kylmä ja lunta, ja kesällä aurinko paistoi ja satoi kokoajan. Yleensähän se on sitä, että aika kultaa muistot, mutta nyt olen ihan takuuvarma että viime vuosien talviset säätilat eivät ole olleet samanlaisia kuin silloin joskus muinoin. Silloin ennen sitä rämmittiin metrisessä lumessa kesälläkin 30 kilometriä päivittäin, vain jotta pääsisi hiilikaivoksiin louhimaan öljykenttiä. Tälläkin viikolla on joka päivä ollut aamulla lunta maassa yölämpötilojen ansiosta, mutta päivät kuin kevättä parhaimmillaan ja pahimmillaan. Ja tälläistä samanlaista se on ollut ainakin pari viimeistä vuotta. Lunta ja pakkasta tulee vasta sitten joskus kauan myöhässä, ja sitten kun se tulee, niin parin päivän päästä on taas sulaa ja alkusyksyä. Ja kun ei sada, niin tuulee siten, ettei se ole enää tuulta vaan myrskyä. Ei ole enää sellaista yhtämittaista säätilaa, vaan sää saattaa muuttua äärilaidoista toiseen useasti yhden ja saman viikon aikana. Sen tuntuu huomaavan jo säätiedotuksistakin. Ennen niin pirun varman oloisesti pullistelevat meteorologit eivät olekaan enää niin varmoja pitääkö ennustukset lähimaillekaan paikkaansa. Viiden päivän säätiedotuksesta on tullut viiden tunnin säätiedotus. Mitä tai ketä tästä on syyttäminen? Tehdaiden taivaalle ja vesistöihin syytämää saastetta? Tavisten taivaalle ja vesistöihin syytämää saastetta? No, sanotaan nyt ihan paremman puutteessa että syy on kaverisi. Joo, niin se on. Miksi sinulla on tuollaisia frendejä jotka puhaltelevat niin kovaa, että ulkomainokset lentävät pois paikoiltaan. Relax baby. Antaa Teräsmiehen puhkua ja puhallella possuja nurin.

Tätä taustoitti: The Exorcist Ost. (musiikkina mm. Mike Oldfield, Krysztof Penderecki ja muutama muu ihme ja kumma.)

Ps. Jos joku muistaa aiemmasta kirjoituksestani aikeeni hankkia kasibitttinen Nintendo, niin näin tapahtui. Ettei tarvitse menettää yöuniaan sen pohtimiseen.