Cut/Copy/Pain!

Levy-yhtiöt ovat aina kovin huolissaan laittomasta kopioinnista, osittain syystä ja osittain turhaan. Syystä siinä mielessä, että mikä laissa todetaan laittomaksi on laitonta. Oli laki sitten kuinka tyhmän oloinen tahansa, niin siihen saakka kunnes asia korjataan, on se silti laki. Ja tietenkin on otettava huomioon musiikin tekijän tahto, mikä ei varmastikaan ole ensimmäisenä levy-yhtiön mielessä. Ei niin etteikö levy-yhtiön näkemyksenä olisi muusikon kunnioittaminen, mutta levy-yhtiön ollessa kaupallinen yritys, on heidän ensisijainen tehtävänsä tuottaa voittoa. On kuitenkin loogista ajatella, että laiton kopionti vie rahaa pois niin levy-yhtiöiltä, kuin musiikin tekijöiltäkin. Se ei ole mikään vaikea yhtälö jäsennettäväksi. Toisaalta levy-yhtiöt ovat myös turhaan huolissaan kopionnin vaaroista tuhota musiikkiteollisuus. Ironista on vieläpä se, että levy-yhtiöt itse aiheuttavat osittain kopioinnin taloudelliset vaarat. Rauhoittukaa nyt, kyllä minä selitän kaiken minkä kuvittelen. Musiikin kopioiminen kuluttajan silmissä ja käsissä lähti liikkeelle tyhjien c-kasettien tullessa markkinoille. Sitä ennen kopioiminen oli selkeästi ns. ammattimaista toimintaa. Sillä kenelläpä meillä oli sellaisia kelanauhureita joilla pystyi vinyylilevyn sisällön tallentamaan itselleen, tai muutakaan vastaavaa. Niin joo, kaikkihan me teimme savikiekkokopioita kaikista suosikkilevyistämme. Mutta sitten tulivat c-kasetit ja etenkin kaksidekkiset soittimet joilla oli helppo kopioida kasetilta toiselle musiikkia. Tuolloin levy-yhtiöt polkivat jalkaansa ja valittivat kuinka tyhjät c-kasetit tulisi kieltää lailla (juuri niin, lailla) kopioinnin estämiseksi. Kuten tiedätte, se asia ei johtanut mihinkään. Ja eipä tyhjien c-kasetien kieltäminen olisi auttanut laisinkaan. Sillä jo materiaalia sisältävälle kasetille pystyi äänittämään päälle. Joten oikeastaan levy-yhtiöiden olisi tuolloin pitänyt vastustaa laitteiden nauhoitustoimintoa kuin itse kasettia. Levyjen myynti ei tunnetusti laskenut c-kasettien myötä, vaan pikemmin kasvoi. Joten samalla kun ihmisille tuli mahdollisuus kopioida musiikkia, kasvoi myös äänitteiden myynti kasettien avulla. Loogista. Toisin kuin vinyylilevy, kasetin saattoi kantaa mukanaan kaikkialle. Kasetin pienempi koko ja helppo käytettävyys teki siitä niin suositun kuin se olikin. Sillä ei nyt pahemmin ollut väliä, ettei kasetin äänenlaatu ollut vinyylin vertainen, kun walkmanin sai vyötäiselleen asetettua ja kannettavaa levysoitinta ei ollut tarjolla. Kaupallisestikin toimivia kopiointitahoja oli edelleen olemassa ja ne taatusti olivat haitallisia levy-yhtiöiden kannalta. Sillä toisin kuin omat, itselleen nauhoitetut kasetit, saattoivat kaupallisessa tarkoituksessa kopioidut kasetit, viedä volyymillaan oikeasti rahaa väärään paikkaan. Kuvassa oleva esimerkki Depeche Moden livesta oli ostettu ihan oikeasta kaupasta, joka on edelleenkin iso ketju Suomessa.

Ja koska sitä on myyty ihan ns. virallisessa myyntipisteessä, oli se myös ostettu ajatuksella, että sen täytyy olla virallinen julkaisu. Sitä se ei ole. Mutta tuo on hyvä esimerkki siitä, että bootlegin saattoi parhaimmillaan/pahimmillaan ostaa paikasta jossa ei piraatteja pitäisi olla tarjolla, joten se ei ole peruskuluttajan syytä. Tuokaan ei kuitenkaan oikeasti vielä syönyt äänitteiden myyntiä, mutta se olikin vasta ensimmäinen askel kopiointikiukussa. Kuten mainitsin, kasetit myivät hyvin käytännöllisyytensä avulla ja myös siitä syystä, etteivät markkinat olleet vielä liian täynnä kaikkea. Sitten seuraavana tulivatkin cd-levyt, jotka nopeasti syrjäyttivät kasettien aseman ykkösvaihtoehtona. Cd-levyt olivat edelleen kokonsa puolesta hyvin käytännöllisiä. Niitä mainostettiin ikuisesti kestäviksi ja ne olivat alusta asti hyvin helppokäyttöisiä. Enää ei tarvinnut kelata oikeaan kohtaan, vaan hyppiä kokonaisten kappaleiden ylitse. Ja mikä parasta, cd-levyt olivat useinmiten äänenlaadultaan parempia kuin c-kasetit. Tosin jos alkuperäisääni oli surkea, oli se surkea cd-levylläkin, joten ei cd mikään tae ollut paremmasta äänestä. Mutta ainakaan cd-levyn ääni ei heikenny ajan myötä, toisin kuin kasetin. Välillä kasetista saattaa kuulla jopa aiemmin nauhalla olleen musiikin nykyisen läpi. No, kun saimme cd-levyt, oli vain ajan kysymys koska tulivat iloksemme tyhjät cd-levyt. Ja kuten kasettien kohdalla, tyhjien levyjen myötä tulivat markkinoille myös nauhoittavat cd-soittimet (tai polttavat, kuten termiä cd-levyistä käytetään.) Joten nyt oli mahdollisuus polttaa levyjä joko tietokoneen avustuksella, tai sitä varten valmistetulla soittimella. Erohan tietokoneen ja polttavan cd-soittimen tyhjien levyjen kohdalla on se, että polttavan cd-soittimen tyhjistä levyistä maksetaan Teostomaksut. Mikä tarkoittaa että polttavan cd-soittimen audiolevyt ovat tietokoneen vastaavia kalliimpia. Nyt kuitenkin levy-yhtiöt taas vetivät herneen nenään, kuten aiemmin tyhjien c-kasettien kohdalla. Ja jälleen kuten aiemmin, saattoi parhaimmillaan/pahimmillaan löytää virallisesta levyjenmyyntipisteestä piraatin mielikuvalla, sen olevan virallinen tuotos. Kuten vaikkapa tämä Nine Inch Nails-levy.Tottakai vaara laittomaan kaupallisen kopiointiin kasvoi, kun nyt meillä ei ollut vain mahdollisuus kopioida tyhjille kaseteille, vaan myös kahdella eri laitteella cd-levyille. Tietenkin levy-yhtiöt kilvan syyllistivät asiassa peruskuluttajia. Sinä levyn ostaja olet syypää siihen, että levyjä kopioidaan ja niistä tulevat tuotot menevät muille kuin oikeuksien omistajille. Toisaalta voidaan kysyä, että miten perukuluttaja sai vietyä tuonkin NIN-levyn kaupan hyllylle ostettavaksi? Levy-yhtiöt myös ottivat esille seikan, että piraateista menevät tuotot kulkeutuvat mafialle, tai ylipäätään järjestäytyneelle rikollisuudelle. Varmasti se on osittain tottakin, sillä yhdessä vaiheessahan oli trendikästä mennä jonnekin Viroon ostamaan piraatteja ja sieltä niitä löysi torillisen kerralla. Ja tuskin sielläkään kaikki oli vain kotona nauhoitettuja tuotoksia, vaan ihan jossain "oikeassa" tehtaassa liukuhihnalla kasvatettuja. Mutta miksi näistä syyllistetään yleisesti kaikkia levyjen ostajia? Jos kopioit itsellesi tuoreimman Nightwishin, olet levy-yhtiöiden silmissä yhtä paha, kuin hän joka kopioi tuhansia kappaleita samaista levyä ja myy ne jossain kirppareilla. Pitäisi kuitenkin ymmärtää ero kopioinnin ja kaupallisen kopioinnin välillä. Kaupallisessa kopioinnissa levyt tehdään voittoa ajatellen, kun tavallisen kopioinnin kohdalla on useampia syitä tutkittava:

A) Levyn vaikea saatavuus. Esimerkiksi ystäväsi kopioi sinulle levyn jota ei Suomessa ole myynnissä.

B) haluaisit ostaa levyn, mutta levyn hinta on liian kova.

Seikkoja kuten vaikkapa nuo kaksi.

Ja mikä on levy-yhtiöiden ratkaisu kopionnin lisääntymiseen? Hinnankorotus. On kuitenkin todennäköistä, että levyjä ostettaisiin enemmän, jos ihmisillä olisi niihin varaa. Se 25 tyhjää cd-r-levyä sisältävä paketti maksaa ehkä jotain noin 20 euroa. Eli saman verran suunnilleen kuin yksi kaupasta ostettu Nightwish-levy. Mutta jos tuokin Nightwish-levy maksaisi uutena 15 euroa, kuittaisi se hinnanalennuksen volyymilla. Levy-yhtiön edustajat sanoisivat täsä vaiheessa "se olisi liian halpaa, ei siitä saisi voittoa." Yhden levyn valmistus maksaa alle euron, etenkin kun sitä painatetaan tuhansia kappaleita, kymmeniätuhansia kappaleita, satojatuhansia kappaleita.

15 € levyn myyntihinta = 1 € levyn valmistushinta - 4 € esittäjälle - 3 € levyn myyjälle - 4 € levy-yhtiölle - 3 € muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin.

Ei riitä? Kerro nuo summat vaikkapa juuri tämän tuoreimman Nightwish-levyn myyntimäärällä.
"Iltalehti 24.10.2007 16:05
Nightwish-yhtyeen albumi Dark Passion Play on ylittänyt 90 000 myydyn kappaleen triplaplatinarajan."

Ja tuossa olivat vasta kotimaan myyntiluvut. Okei, tuo ei tarkoita että 90 000 ihmistä olisi kyseisen levyn ostanut. Myyntitilastothan tehdään siten, että katsotaan kuinka monta kappaletta kaupat ovat ottaneet, ei kuinka monta kappaletta on todellisuudessa kuluttajille asti mennyt. Mutta sillä ei ole levy-yhtiön silmissä paljoakaan merkitystä, sillä levyistä ovat jo rahat tulleet tilille. Tuolla minun alkeellisella matemaattisella esimerkillä katsottuna, ovat sekä levy-yhtiö, että esittävä artisti netonneet kovan summan rahaa. Koska levy-yhtiöt ajattelevat vain kaupallista tulosta, niin he todennäköisesti haluavat enemmän kuin 4€ per levy. Mutta tuolla esimerkilläni voidaan osoittaa, että Nighwishin tapauksessa levyjen kopiointi ei köyhdytä levy-yhtiötä tai artistia. Mutta entäpä yhtyeet jotka eivät myy suuria määriä levyjään? Onko kyse siitä, ettei heidän musiikkinsa ole tarpeeksi hyvää myydäkseen suuria määriä? Kenties, mutta ajatelkaapa tätä. Myisivätkö Nighwishia vähemmän myyvät yhtyeet enemmän, jos levyn hinta uutena olisi 15€ eikä 20 tai yli sen? Muutkin seikat kuin hinta vaikuttavat levjen myyntiin ja siitä enemmän seuraavan osion jälkeen. Meillä on siis katoavana luonnonvarana tyhjä c-kasetti ja toistaiseksi pysyvänä cd-levyt ja niiden kaksi eri kopioimislaitetta ja sitten vielä yleistyi internetin käyttö musiikin kopioinnissa. Ei ihmekään että levy-yhtiöt panikoivat. Nythän kaikki vain lataavat levynsä nettin ja hakevat sieltä musiikkinsa. Mutta miten se musiikki on sinne alunperin päässytkään? Olette varmaan median välityksellä huomanneet uutisointeja joissa levy-yhtiöt, artistit, tms. kiukuttelevat kuinka levy löytyy netistä ennen julkaisua. Ja tuo onkin tärkeä seikka nettilevityksen kohdalla huomioitavaksi. Koskaan levy-yhtiöt eivät huuda ja paru niin perkeleesti, kun netistä löytyy jonkun Flock Of Seagullsin musiikkia, yhtyeen jota valtaosa ei tunnu enää edes muistavan, mutta kun netistä löytyy jonkun Metallican uusi levy ennen julkaisua ollan kyllä levittämässä pyhää vihaa peruskuluttajien niskaan. Se että netistä löytyy vaikka jonkun Misfitsin vuonna '97 julkaistu American Psycho-levy, on hyvin mahdollista että sen on nettiin tietoisesti, tai jopa vahingossa laittanut joku ihan perushyypiö, sen kummempia ajattelematta. Mutta siitä eivät levy-yhtiöt näkyvästi kiukuttele, koska kyseinen esimerkkilevy on jo aikoja sitten suurimman levymyyntikynnyksensä ylittänyt, se ei ole enää niin tärkeä kuin vielä julkaisematon levy. Mutta kun nettiin leviää vaikkapa se julkaisematon Metallican levy, niin heti ollaan vaatimassa päitä pölkylle. Kuitenkin erikoista on se, että siellä vaaditaan nimenomaan tavallisten kuluttajien päitä pölkylle. Epäloogista. Sillä miten se Matti tai Maija on saanut levyn laitettua nettijakeluun, jos sitä ei ole vielä julkaistu? Tällöinhän levyn on täytynyt vuotaa nettiin muuta kautta, kuin että olisit ensin levyn ostanut ja laittanut sen nettiin. Sen on täytynyt lähteä levy-yhtiön tiloista, koneelta internetin informaatioviidakkoon. Jolloin levy-yhtiön pitäisi unohtaa kuluttajien kaulavaltimot ja etsiä syyllistä omasta sisäpiiristään. Joku sieltä sen on ulos vuotanut. Muistatteko kuinka suuri juttu tuli siitä, kun nimenomaan Metallica ajoi oikeusjuttua Napsteria vastaan. Sehän lähti pitkälti siitä, että Napsterin kautta sai imuroitua Metallican ns. comebackbiisin, I Disappearin, ja oikeudessa esiteltiin todisteina listoja joista näki kuinka moni oli kyseisen biisin koneelleen ladannut. Siinä taas syyllistettiin kuluttajia, Napsterin omistajan ohella. Mutta eikö olisi ennemmin kannattanut miettiä, kuka sen sai alunperin nettiin laitettua. Sama juttu on tapahtunut monesti muulloikin, muunmuassa U2:n How To Dismantle An Atom Bombin kohdalla. Levy löytyi netistä ennen kuin kuluttajilla oli se mahdollisuus ostaa. Joten levy-yhtiöiden tulisi ennemmin miettiä kenelle promokopioita antavat ja kenellä on mahdollisuus päästä biisiin käsiksi ennen julkaisua, sillä sieltä ne levitysongelmat löytyvät, eivät meistä. Hyvänä esimerkinä voitaisiin vaikka käyttää sitä, että ostin aikoinaan The White Stripesin Elephant-levyn kauan ennen sen virallista julkaisua levykaupasta ns. käytettynä cd-levynä. Miten se oli mahdollista? Levy-yhtiö oli ystävällisesti lähettänyt ennakkopromoja radioasemille ja eräs radiotoimittaja oli vienyt promokappaleensa levykauppaan myyntiin. Teinkö väärin ostaessani kyseisen levyn? Kenties,,, mutta mitä teki sitten hän toimittaja joka vei levyn myyntiin? Kopiointia ei voi estää, se on pysyvä seikka tätä todellisuutta. Kaikenlaisia suojauksia voidaan keksiä, mutta aina ne voidaan ohittaa, ennemmin tai myöhemmin. Ja jos kerran kopiointi on pysyvä seikka, niin miten levyjen myynnin laskua voitaisiin estää. Tuskin mitenkään ja osa kiitos kuuluu modernisoinnille. Levyjen myynnin laskun syy ei ole yksinomaan kopioinnissa, vaan asiaan löytyy muutama muukin seikka. Ensinnäkin musiikin saatavuus on niin suuri, etä peruskuluttaja ei pidä musiikkiäänitettä enää niin kovin erikoisena ilmiönä. Vaikka musiikkiin ei ole selkeästi kyllästytty, niin sen määrä on johtanut siihen, ettei se aiheuta massassa suurempia väristyksiä. kaikki tapahtuu niin nopeasti ja suurissa määrin, että musiikista on tullut pikaruokaa. Jos et pidä yhdestä poikabändistä, niin pelkästään siitä genrestä löytyy kymmeniä muita vaihtohtoja. Kun vielä Sielun Veljet tuntui erikoiselta, niin nyt meillä Maj Karmat, sun muut Sielun Veljien sielun veljet tarjolla. Vaikka musiikin laatu ei olisikaan heikentynyt ajan saatossa, niin sen määrä johtaa helposti ähkyyn. Ja jos kaikesta on olemassa kymmeniä variaatioita, niin minkä niistä valitsisi? Ei sitä halua joka ainoaa Japanipainosta jostain Hanoi Rocks-levystä, digipackia, bonusta, ekstraa, etc. Kaikkea ei jaksa ostaa, niinpä osan kopioi. Sitten levy-yhtiö ratkaisee levymyynnin vähyyden nostamalla hintoja, kuin tekemällä juuri päinvastoin. Hinnanalennuksen ei tarvitse olla suuri, mutta se pudotus 15 euroon olisi hyvä kokeilu myynnin määrän kasvattamiseen ja määrän kasvaessa, kasvaisi suhteessa tuloskin. Edistystä ei voi estää, joten iPodit ja kumppanit ovat tulleet jäädäkseen. Musiikin tulevaisuus ei ole kuitenkaan vain netin varassa, mutta levy-yhtiöiden äkkinäisen panikoinnit eivät asiaa paranna. Kaiken täytyy tapahtua heti, eikä kohta ja se on suurin ongelma levy-yhtiöiden kohdallakin. Artisti myy esikoisellaan kaksi miljoonaa kappaletta ja seuraavalla levyllä vain yhden miljoonan. Levy-yhtiön silmissä on artistin suosio romahtanut, vaikka sillä yhden miljoonan myynnilläkin tuli monta mersua taas ostettua. Yksi seikka joka tietenkin vaikuttaa artistin suosioon, on levyn sisältö. Laadusta kannattaa maksaa, mutta huonosta musiikista kannattaa huono summa. Aiempaan Nightwishiin vielä palatakseni, on otettava esille myös levyn valmistuskustannukset muultakin osin kuin itse fyysisen tuotteen teosta. Nighwishin uusimman levyn valmistuskustannuksiin osaltaan vaikutti myös siinä esiintyvien muusikoiden määrä. Ei orkesteri halvalla lähde. Mutta jos levy myy jo ennakko-odouksien perusteella hyvin, niin ei levyn tarvitse ylettömiä maksaa kuluttajalle. En nyt muista summaa, mutta Korn käytti muistaakseni erään levynsä (muistaakseni Untouchables) tekoon usemman miljoonan dollarin ja seuraavan levynsä (jos edellinen oli Untouchables, niin tämä olisi Take A Look In The Mirror) tekoon murto-osan siitä. Mutta eipä sitä eroa laadusta kuullut. Vastaavasti The White Stripes tekee koko maailman mittakaavassa kengännauhabudjetilla tehtyjä levyjä (muutama kymmentuhatta dollaria per levy,) mutta myy niin hyvin, että voisisivat lopettaa kokonaan duunin ja lihota tv:n edessä. Joten valmistusbudjetit ovat välillä harhaanjohtavia seikkoja. Luoja tietää kuinka paljon Guns 'n' Rosesin tuorein keskeneräinen tekele on tullut jo maksamaan. Ja mainittakoon, että monilla yhtyeillä on selkeästi suuri käsitys netin ihmevoimista, sillä muunmuassa brittiläinen Ash-yhtye on ilmoittanut lopettavansa levyjen valmistuksen ja julkaisevansa täst'edes vain nettisinglejä. Hyvä juttu, jos se toimii. Mutta uskoisin päätöksen pysyvän voimassa vain siihen asti, kunnes seuraava levy äänitetään. Paradise Lost-yhtye kerran totesi netin hyödyt ja haitat musiikkiteollisuudessa hyvin onnistuneesti. He nimittäin sanoivat että netti on hyödyllinen aloitteleville bändeille nimensaantia ajatellen. Ja isoille artisteille kuten Madonna nettikopioinnilla ei ole mitään haittavaikutuksia, koska tuonkaltaiset artistit tienaavat enemmän rahaa kuin ehtivät käyttämään. Mutta paradise Lostin kokoisille yhtyeille nettikopiointi voi olla kohtalokas. Sillä se eivät ole enää tuntemattomia pikkubändejä, mutta rahaakaan ei tule levymyynnistä niin paljoa, että voisi laiskistua. Mutta kuitenkin,,, kopioikaa pois, mutta älkää myykö niitä kopioita.

Ja muistatteko kuinka ennen levyjen spessuversiot julkaistiin ennen perusversiota. Jotta fanaattisimmat fanit saattoivat ostaa rajoitettuna määränä julkaistun erikoisversion, eivätkä "tyytyä" perusversioon. Nykyään julkaisupolitiikka on sitä, että ensin perusversio ulos, sitten kohta julkaistaan parilla bonusbiisillä oleva versio, sitten vielä jokin juhlapainos jossa on dvd tai muuta mukana. Joten fanaattisin fani osti saman levyn nyt kolmasti ja niistä kaksi ensimäistä keräävät pölyä.

---------------

Tulikin tuosta aiemmin mainitusta Napsterista mieleeni, että nyt kun tuo Facebook on tosi in-juttu ja MySpace sekä YouTube vanhaa kauraa, niin mitä sitten? Onhan vastaavaa ollut netti täynnä jo kauan. Etenkin YouTuben kohdalla olinkin ihmetellyt, että miten pirussa se on yleisesti hyväksytty palvelu, mutta Napsterit ja muut olivat niin nou nou. Sillä ihan samalla tavalla on YouTubekin täynnä ns. laittomia tiedostoja. Ja nythän on YouTubesta poistettu suuri määrä videoita ja lisää poistuu, kun kyseisen palvelunhan tulee vast'edes tarkistaa että kulloisenkin videon tekijänoikeudet ovat kunnossa. Mutta ei huolta, laittomia videoita sieltä löytyy vielä pitkän pitkän aikaa. Mutta sitten MySpace? Eihän se ole kuin samanlaisella pohjalla oleva kotisivu ja kotisivuja on ollut olemassa jo kauan kauan. Ihan kuten tämäkin blogsivu. Eihän tämäkään ole kuin kotisivupohja, jollaisia on monilla muillakin. Älkää ymmärtäkö väärin, ei näissä kaikissa mitään vikaa ole minun mielestäni, mutta miksi ihmeessä nämä ovat kaikki vuoronperään nousseet niin helvetin isoiksi uutisiksi ja sen hetken trendikkäimmiksi jutuiksi. Kun mikään näistä ei kuitenkaan kovin originelli idea ole.

"Asiat muuttuvat huimaa vauhtia. Kuka esimerkiksi tiesi puoli vuotta sitten Facebookista? Ja kaksi vuotta sitten Youtubea ei ollut olemassakaan."

-Petri Kokko (Googlen Suomen maajohtaja.) Apu 42/2007

Ei millään pahalla Pete, mutta samaa roskaa oli eri nimillä tarjolla jo kauan ennen YouTubea ja kumppaneita. Tätä taustoittivat:

Philip Glass -Violin Concerto

Philip Glass -Low Symphony

Itseironinen otsikko ei naurata ketään

Aion hetikohta mainita Tehyn lakon (toistamiseen tuon äskeisen lisäksi), mutta aikeeni ei ole puhua lakoista, vaan se on aasinsilta johonkin muuhun. Kun lakossa on jokin ryhmä kuten sairaanhoitajat, niin jostain syystä aina joku jaksaa mainita termin "naisvaltainen." Tämä tietenkin saadan liitetyksi siihen, että naisen euro on 80snt. Mutta mutta,,, hyvä on, on epäreilua että samasta työstä maksettaisiin kahta eri palkkaa vain sukupuolen vuoksi. Tottakai on niin, että sillä ei tulisi olla mitään väliä mitä sukupuolta on, kun töitä tekee. Ensinnäkin tulee mieleen pohdinta, että mistä töistä maksetaan sukupuolen perusteella eri palkkaa? Jos oletetaan, että kaikki muut olosuhteet ovat yhteneväiset. On sama koulutus, sama ikä ja kaikkea tälläistä. Ainoa ero on vain sukupuoli. Joten missä työssä maksetaan sukupuolen perusteella eri palkkaa? Ihan tosi, haluaisin tietää sen. Sillä minä en tunne yhtäkään ihmistä jonka palkka olisi pienempi tai suurempi sukupuolen perusteella. Puhutaan ihmisistä jotka ovat töissä kassoilla, toimistoissa ja esimerkiksi juuri sairaanhoitajina. Seikat joissa samassa työssä olevat saavat eri palkkaa ovat vuosikorotuksista, tms. aiheutuvia. Jolloin luonnollisesti viisi vuotta samaa duunia tehnyt saa enemmän kuin alle vuoden sitä tehnyt. Ja tällöin mahdollisesti nainen saa sitä suurempaa palkkaa kuin mies, samasta työstä. Niinpä todennäköisempää on että tuo naisen 80snt on laskettu keskiarvona kaikista palkkaluokista ja tällöin mukaan tulevat satoja tuhansia vuodessa tienaavat optioahnurit. Niinpä se saa meidät alempaa keskiluokkaa olevat ajattelemaan, että meidän keskinäisissä palkoissamme on eroa. Mutta todellisuudessa kyse on siitä, että herra Sika saa 500 000 vuodessa palkkaa ja rouva Laama saa 200 000 euroa palkkaa vuodessa, samasta työstä. Epäreilua eikö? Mutta uskotteko että tuo rouva Laama ajattelee suuremmin seteleissä kahlatessaan saavansa vähän palkkaa. Jos jollekulle tarjotaan 200 000 neuroa vuosipalkkaa, niin kukapa siitä kieltäytyisi ja ajattelisi, että herra Sikapa saakin 500 000 €. Molemmat eläinlajin edustajat saavat enemmän rahaa kuin ehtivät kaukaloistaan ahmimaan, joten heille raha ei ole samanarvoista kuin muutaman satasen kuukaudessa saava työtön Pelikaani. Mutta sitten kun lähdetään laskemaan kaikkien palkkojen keskiarvoa, niin kummasti rupeaa näyttämään siltä että kaikki vierellä olevat saavat eri summan samasta työstä sukupuolensa perusteella. Herra Sian ja rouva Laaman kohdalla ei kyse ole niinkään sukupuolesta, että siksi heille maksettaisiin samasta työstä eri summat. Sillä kyllähän te tiedätte, että työnantaja ottaisi työntekijät mielummin ilmaiseksi töihin, kuin maksaisi latiakaan. Niinpä sitä tarjotaan ensin pienempää summaa ja katsotaan kelpaako se. Jos näitä jumbosummien esimerkkejä lakaistaan sivuun ja puhutaan vain peruspalkoista, jotka näyttäisivät olevan samat sukupuolesta riippumatta. Miksi siis sairaanhoitajien lakossakin mainitaan sukupuoli. Korjatkaa jos olen väärässä, eikö sairaanhoitajina ole myös miehiä. Joten jos sairaanhoitajina on myös miehiä, ei kyse ole sukupuoliasiasta, joka voisi toimia esimerkkinä. (Nyt tulee se toinen maininta Tehyn lakosta. Siinä se oli.) Sairaanhoitajista valtaosa on naisia, joten kyseessä on tietenkin tällöin naisvaltainen ala, mutta onko se työnantajan, tai jommankumman sukupuolen syy että sairaanhoitajista valtaosa on naisia. Jos kerran miehetkin voivat olla sairaanhoitajia siinä missä naisetkin, niin on aivan turha vedota siihen, että sairaanhoitajista valtaosa on naisia. Jos niin moni nainen ei olisi hakeutunut sairaanhoitajan ammattiin olisi tilanne toinen. Aivan sama kuin että valtaosa metsureista on miehiä. Mutta kun me kaikki tiedämme, että naisetkin voivat ja saavat olla metsureita, niin kyse ei ole mistään sukupuolisyrjinnästä. Tai siitä, että jokin ammatti on varattu vain toiselle sukupuolelle. Sairaanhoitajista valtaosa on naisia, vain koska siellä ei ole enempää miehiä töissä. Sama pätee joka helvetin ammattiin. Niin kauan kun ei keksitä ammattia jossa sukupuoli määrää töissä onnistumisen, ei voida oikeasti valittaa sukupuolisyrjinnästä, jos kerran on mahdollista hakeutua kulloiseenkin ammattiin. Tässä ei nyt puhuta yksittäisistä henkilöistä jotka harrastavat sählyn sijasta syrjintää, vaan itse ammatista. Jos ajatellaan sairaanhoitajan ammatin olevan vain naisille ja miehillä ei ole sinne asiaa, niin kyse on ihmisten omista tyhmistä ajatelmista,,, ei ammattiin sopivuudesta sukupuolensa vuoksi. Ainoat ammatit joissa toinen sukupuoli ei voi tehdä (ainakaan tehokkaasti) toisen sukupuolen töitä, on genitaaleihin liittyvät ammatit, joissa työ tehdään niillä kaluilla. Se on sitten leikkaus edessä jos kyseisiin töihin hakeudut. Joten älkää vedotko siihen, että tämä ala on naisvaltainen, tai miesvoittoinen,,, hakeutukaa joukolla samaiseen ammattiin ja tasoittakaa siten tilannetta, jos se kerran haittaa. Jos kuitenkin saat samasta duunista, samassa tilanteessa sen 20snt vähemmän, kun kaverisi nappaa kokonaisen neuron, niin paru niin perkeleesti ja polje jalkaa. Tämä koko mietelmäni lähti liikkeelle siitä, että nyt halutaan ajaa alas sanat jotka syrjivät toista sukupuolta. Tai ainakin kuvitteellisesti syrjivät. Kyse on siis sanoista kuten naisautoilija, tai vaikkapa miesprostituoitu. Sanoista halutaan sukupuoliviittaus pois. Olet siis vain autoilija ja vain prostituoitu. ja jostain syystä tämän päivän Iltalehdessä asia uutisoitiin näin:
"Feministit moittivat mediaa seksistisestä otsikoinnista
Feministit toivovat, että otsikko "Naisautoilija törmäsi sillan kaiteeseen" jää vähitellen historiaan.
Naisasialiitto Unioni ja Profeministimiehet viittaavat suomen kielen lautakunnan suositukseen, että viestimissä ei enää tulisi viitata sukupuoleen epäsymmetrisesti.
Yhteisessä julkilausumassaan tasa-arvoa ajavat yhdistykset sanovat iloitsevansa siitä, että suomen kielen lautakunta päätti suosittaa sukupuolen suhteen neutraalimpaan kieleen siirtymistä.
Aloitteen siirtymisestä neutraaleihin virkanimikkeisiin ja tasapuolisiin ilmauksiin olivat lautakunnalle tehneet fil. lis. Kaisa Karppinen ja fil. kand. Mila Engelberg.
- Seksistisen kielen varaan rakentuu seksististä ajattelua. Sukupuoleen viittaavat nimikkeet ylläpitävät sukupuolten epätasa-arvoa. Niistä on aika päästä eroon, tähdentää Naisaisaliitto Unionin vs. pääsihteeri Elina Hatakka.
- Se, että miehelle ei kelpaa nimikkeeksi emäntä, mutta naisesta tehdään puhemies, lakimies, virkamies ja niin edelleen, kertoo kielen piilevästä seksismistä. Kun miehet ryhtyivät tarjoilemaan lentokoneissa, ei heistä tullut lentoemäntiä vaan stuertteja; kun nainen ryhtyi johtamaan puhetta eduskunnassa, ei hänestä tullut puhenainen vaan puhemies, huomauttaa Hatakka."
24.10.2007 Iltalehti
Onko tuo naisautoilijoiden kaiteisiin törmääminen nyt niin kovin yleistä, että siitä pitäisi olla kovinkin huolissaan. Ilmeisesti kyseinen lause oli olevinaan humoristinen esimerkki. Olen pahoillani, minä en sille nauranut. Olen myös pahoillani oman sukupuoleni puolesta siitä, että jos te naispuoliset henkilöt todellakin pidätte sanaa "virkamies" seksistisenä. Mutta minun on kuitenkin todettava, että no jo on saatana. Ilmeisesti kaikki oikeasti tärkeät asiat on jo käsitelty, kun tuollaisiin asioihin riittää aikaa ja tarmoa. Tottakai on asiallista, ettei seksismiä esiinny kielessä, mutta jo vakiintuneita termejä ei pitäisi muuttaa vain koska kyseessä on naisautoilija. Ei minuakaan häiritse sukupuoleni puolesta, jos lehdessä lukee "mies tappoi." Olisiko se pitänyt ilmaista "henkilö tappoi" tai vain "tappoi." Jos nyt hän autoilija sattui olemaan nainen, niin ketä se oikeasti häiritsee jos lehdessä lukee naisautoilja, niin kauan kun siellä ei lue kyseisen henkilön nimeä, etc. Nämä ovat nyt näitä juttuja joissa naristaan kun jonkin karkin käärepaperi on muka loukkaava. Minuakin loukkaa suunnattomasti vaniljatangot ja kermavaahto. Pitääkö niissäkin nyt muistuttaa suomalaisesta valkoisesta miehestä. Mutta niinhän se on, että me vaniljatangot emme saa valittaa mistään. Jos puhumme naisten mielestä loukkaavasti heistä, olemme sovinisteja. Ja kaikkihan tietävät, että sovinisti on vain ja ainoastaan negatiivinen asia, kun puolestaan feministi on positiivinen seikka. Emme siis saa olla sovinisteja, mutta voimmeko olla edes malenisteja. Viittaus ulkomaalaisiin, tai eri ihonväriin, olet rasisti. Ja näin se menee. Tiedättekö ketkä on tämän maan oikea vähemmistöryhmä? Suomessa syntynyt miespuolinen, vaaleahiuksinen luterilainen Mäkinen tai Virtanen. Kaikki muut ovat jotain, me emme ole mitään. Maailmassa ja Suomessa on kuitenkin oikeasti asioita jotka kaipaisivat enemmän huomiota kuin sanat kuten naisautoilija. Tuntuu ettei enää oikein ymmärretä mikä on oikeasti loukkaavaa ja mikä ei, vaan aina pitää jostain valittaa, kun suun kerran saa auki. Teistä on tulossa minä. Onneksi olkoon.
Tämän päivän otsikoita samaisesta Iltalehdestä ja niiden naurettavan huonosti muokatut versiot:
"Äiti hylkäsi vauvan harhojen takia
Naisen mielessä häntä oli ajettu takaa."
=Hylkäsi harhojen takia. Mielessä oli ajettu takaa.
"Vartija mursi luun."
=Mursi luun.
"Uutiset puhelimeesi. Ilmaiseksi!"
=Ilmaiseksi.
Koska miksi hitossa sitä pitäisi pysähtyä muuttamaan vain sukupuoleen viittaavat sanat, kun kerran voi lyödä ylikin ja tehdä kaikesta mautonta. Unohdetaan sanat kuten "mäkikotka" tai "juoksuhauta." Muut linnut voivat suuttua kotka-osasta, joten olkoon kyseessä "mäkilintu." Mutta mitä jos kalliot ja kukkulat suuttuvat? "Ylenevälintu." Entäpä jos juoksu loppuu ja kaivot ja kumppanit suuttuvat haudalle? "Mobiiliaukko."
Katsokaa nyt, jos kerran voi kiukutella turhasta, niin sitä kannattaa harrastaa. Mutta älkää vain kutsuko minua kusipääksi. Arvostan enemmän termiä Ureakupoli.

-----------------

Häiriöiden etsintä.

Oire: Kaukosäädin ei toimi.

Mahdollinen syy: Tyhjä paristo.

Apu: Vaihda paristo.

-----------------

Päivän sana on:

Demodulaatio

Tätä taustoittivat:

Philip Glass -Koyaanisqatsi

Philip Glass -Solo Piano

Viallinen tietovirta

Vuodesta toiseen kauppislaiset tulevat pyytämään kouluprojektiaan varten meiltä erinäistä sälää. Kyse on siis tehtävästä, jossa esitellään koulutyönä yrityksiä eräänlaisena "avoimien ovien" tapahtumana. Ihan mielelläni minä annan heille sitä varten kasan julisteita, mainoksia ja muuta sellaista mitä mieleen juolahtaa. Ovathan ne aiempina vuosia esitellessään meitä, tehneet kukin ryhmä sen verran hyvää työtä, että ei ole tarvinnut tapahtumaa katua... Halvalla tulee mainosta. Kuten aiemmin, myös tänä vuonna eräs kauppislainen soitti ja kysyi voiko heidän ryhmänsä esitellä yrityksemme. Ja kuten aiempina vuosina, totesin että "hyvä on, hae kamat meiltä." Olenhan minä itsekin opiskellut samaisessa opinahjossa, joten pidetään omiemme puolta. Tunnetustihan kauppislaiset ovat yksi suuri jengi, joka voisi syöstä maailmamme pimeyteen hetkenä minä hyvänsä. Pakko tosin myöntää, että tämä tämänvuotinen ryhmä ei herättänyt minussa suurempaa innostusta. Ensinnäkin vaikka se heille on ensimmäinen kerta, niin minulle se on jo liian mones, joten ei sitä jaksaisi vuodesta toiseen kerätä samoja kamoja ja antaa samoja infotietoja. Jos kerran tahtovat esitellä meidät joka vuosi, niin säästäisivät aiempien vuosien kamat ja kävisivät vain hakemassa eräänlaisen päivitykset . Sillä on kuitenkin asioita kotka eivät joka vuosi muutu. On esimerkiksi hyvin todennäköistä, että liikkeen perustamisvuosi pysyy vuodesta toiseen samana. Ja eivätkö herrat kaksikymppiset osaa etsiä perustietoja nettisivuiltamme? Eivät. No kuitenkin, eivät nuo ole vielä mitenkään haitallisia, tai suuremmin rasittavia seikkoja, mutta siltikin tämä tämänvuotinen ryhmä ei herätä luottamusta. He toimittivat minulle paperin jossa kertoivat tapahtumasta ja toiveistaan meitä kohtaan. Ei esittelyä, ei edes "hyvä yrittäjä"-ilmaisua, tai edes sanaa "hei." Ensimmäinen virke "Tässä vähän tietoa siitä, mitä tarvitsemme tuote-esittelypäivään." Aivan.
Sen perään tuleekin sitten pyynnöt:
"Ajattelimme arvontaa, jossa voisi voittaa lahjakortin."
"Onko Teiltä mahdollista saada joku uutuuselokuva."
"Onko arvonnan palkinnoksi mahdollista saada lahjakortti."
"Pieni piristys omaan aitioomme olisi karkit."
Ja vasta näiden jälkeen on kirjoitettu "Tarvitsisimme lisää tietoa, mm. millon perustettu, jne." Ei pelkästään se, että näille muksuille itse tehtävän informaatiopuolen sijaan tärkeämpää on saada karkkia ja lahjakortti, mutta se että lahjakortti on jopa niin tärkeä että sitä pitää pyytää kahdesti. Hyvä on, aion antaa heille kaikenlaista sälää tehtävää varten, mutta toisin kuin aiemmin, aion antaa suppeammin informaatiota ja vähemmän sitä sälää kuin aiemmin. Olisiko kannattanut kirjoittaa alkuun vaikkapa "hei." En muista mistä lehdestä tämän revin irti, mutta ilmeisesti katsoin sen olevan kovinkin tärkeää: "Kuudes tunti-yhtyellä oli aikalaisinaan mm. Musta paraati, Silmät, Syyskuu ja Liikkuvat Lapset, mutta Varjo on tänä päivänä jokseekin yksin suomenkielisenä synkistelijänä." Varjo ja Musta Paraati ovat minulle hyvinkin tuttuja tapauksia, Silmät-yhtyettä olen kuullut (tietoisesti) kappaleen tai kaksi, mutta kovasti kiinnostaisivat nuo Syyskuu ja Liikkuvat Lapset. Kun koetin pikaisesti etsiä kyseisten yhtyeiden tuotoksia, niin vedin sellaisen vesiperän. Näemmä Silmien, Syyskuun ja Liikkuvien Lapsien kataloogit ovat deletoituja ja niitä löytyi vain sattumalta jos sitenkään. Levy-yhtiö jolla Syyskuu oli ollut, antoi nimeltämainitsemattoman henkilön kautta seuraavanlaisen kommentin "no ei vittu oo!" Ei sitten. Jos joku tätä lukeva kuitenkin omaa edellämainittujen yhtyeiden (ei Varjo ja Musta Paraati) materiaalia, niin sepä hyvä.
---------------
Tiesittekö että Rölli ja Metsänhenki-elokuvan englanninkielinen käännös on Rollo and the Woods Sprite? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että myyvempi nimi olisi ollut Rollo and the Woods Pepsi.
---------------
Löysin jostain syystä papereita joissa on kirjoitusta ja kirjoituksen sisältö on aikamoista tuubaa. Käsialoista päätellen olen itse kirjoittanut noin puolet ja toisen puolen on kirjoittanut Miska.Suunnitelmamme oli lähettä kyseinen kirjoitus Rumbaan, mutta näemmä se unohtui. Erityisesti on myös mainittava se seikka, että paperit ovat tahriutuneet mitä ilmeisemmin pitsan aineksiin. Joten tässä roskaa noin kymmenen vuoden takaa:
"Tiesin sen, mutta nyt olen täysin varma. Elvis Presley ON Glenn Danzig. Perustelen väitteeni ja käytän apunani Rumbaa 22/96. Eerola käyttää Danzigin uusimman levyn arvostelussa kahta lausetta jotka saavat minut vakuuttuneeksi asiasta, jonka olen tiennyt jo pitkään. 'Glenn Danzig, tuo metallin mylvivä Elvis' ja 'Elvistä muistuttava lauluääni on metallipiireissä legenda.' Huomaa kaksi mainintaa Elviksestä ja sana legenda. Miten Elviksestä tuli Danzig? vuonna 70 ja jotain kun kohtasimme Elviksen ns. kuoleman, jonka tiesin olevan vain lavastus, sillä me kaikki tiesimme että Elvis karkasi. Kasvatti tukkaansa ja harrasti kehonrakennusta (kaikki tunnistivat Elviksen aiemman vartalon.) Uuden kehon myötä, tuli aika vaihtaa asusteita. Tummiin asuihin kiinnostus ilmeni Elviksen käydessä suomessa ja luettua Matti-Esko Hytösen palstaa Helsingin Sanomista (Elvistä ei haitannut se, ettei hän osannut suomea.) Hän muutti nimensä, myös siitä syystä että Elvis Presley ei kuulostanut tarpeeksi 'kovalta', mutta nimessä Glenn Danzig,,, kyllä,,, siinä oli jotain hohtoa. Voitte vaikka itse tarkistaa sen seikan, että Danzigilla ei ole menneisyyttä. Itse en voi kertoa tietolähdettäni, sillä silloin joutuisin tappamaan teidät. Myös lauluja vertailemalla löytyy samankaltaisuuksia.
Love Me Tender-Mother
I Got You Under My Skin-Deep
(vaikka jälkimmäinen biisi on tuttu vanhan sinisilmän, Frank Sinatran esittämänä. Voimme kuitenkin huomata Elviksen lonkeroiden levittäytyneen kaikkialle.)
Otin tämän asian puheeksi siitä syystä, että minut abduktoitiin 24.11.'96 ja uskon että sain jonkinlaisen siirrännäisen. -Elvis Danzig Ps. Elviksen ns. kaksoisolennot ovat klooneja." Vaikka tuosta kirjoituksesta on kymmenen vuotta, niin se näyttäisi olevan edelleen relevantti, sillä Danzig musisoi edelleenkin. Jos joku aikoo kyseenalaistaa seikan, etteikö Elvis olisi Danzig, niin katsokaapa tätä.
Hmm,,,
"Häiriöiden etsintä."
Oire: Kaukosäädin ei toimi.
Mahdollinen syy: Kaukosäätimen ja vastaanottimen välissä este.
Apu: Poista este.
,,,nerokasta!
Tätä taustoitti: Leonard Nimoy / William Shatner -Spaced Out

Sairaanhoitaja, pysäyttämätön tappokone

Lakkoja tulee ja yllätys yllätys, lakkoja menee, mutta aina välillä esille tulee lakkotilanne joka myllertää mielinmäärin mediassa. Olkoon se sitten paperitehtaiden lakko joka hui kauhistus, tuntui kaatavan koko suomen hetkeksi, tai jotain muuta. Ja nyt se iso lakko on sitten tämä sairaanhoitajien lakko. Ei millään pahalla, mutta sairaahoitajat valittavat työstään niin paljon, että tuntuu kuin he eivät olisi koskaan työssä olleetkaan, vaan koko ajan lakossa. Tämä ajatus johtuu vain siitä, että he ovat niin kovin kauan lakolla uhkailleet, sillä arvostan heidän tekemäänsä työtä. Eiväthän he tällä kellonlyömällä vielä lakossa olekaan, joten toistaiseksi jää vielä nähtäväksi ehtiikö lakkoa oikeastaan syntymäänkään. Minä kannatan lakko-oikeutta. Minusta jonkinasteinen kansalaistottelemattomuus on aina kannatettavaa jos epäkohtia on nähtävissä, oli kyse sitten mistä tahansa. Mutta kaiken tulisi toimia suhteessa sen tarpeellisuuteen. Jos jokin ryhmittymä aikoo lakkoilla, niin sen tulee tapahtua oikeasta syystä. Mitä ne oikeat syyt ovat, jääköön aina pohdittavaksi tapauskohtaisesti. Lyhesti todettuna olisi kyse siitä, että ahneuden takia ei tule lakkoilla, vaan oikean tarpeen vuoksi. Sairaanhoitajat tekevät työtä josta kuuluisi maksaa kunnon korvaus, sillä he jos ketkä ovat ansainneet sen. Joten jos sairaanhoitajat katsovat tulleensa kohdelluiksi epäoikeudenmukaisesti, niin hyvä on, minä puolustan heidän oikeuttaan ja tarvettaan lakkoilla. Se minua vain ihmetyttää, että koska sairaanhoitajien työ on niin kovin kuluttavaa, niin miksi he vaativat lakollaan lisää palkkaa, eivätkä lisää työvoimaa. Sillä vaikka he saisivat koko palkankorotusvaatimuskensa sellaisenaan läpi, niin ei se työn määrää ja laatua vähennä. Mahdollisesti tieto kovemmasta palkasta saa aikaan sen, että kuukauden pari tuntuu siltä että hyvin menee. Mutta sitten kohta iskee taas se jaksamisongelma. Jos ei sitä lisärahaa tuhlaa kofeiinipillereihin, etc. niin palkankorotuksesta huolimatta ollaan aivan yhtä väsyneitä työtaakan alla kuin aiemminkin. On myös hyvin todennäköistä että työnmäärä itseasiassa vain lisääntyy palkankorotuksen mukana. Näin käy aina. Jos mikä tahansa työnantaja suostuu antamaan lisää palkkaa tai muita etuja jotka maksavat heille jotain, niin he ottavat sen jossain muualla takaisin. Työntekijälle pelastukseksi voi saapua se, että palkanrotukset maksatetaan asiakkailla, nostamalla hintoja, tms. Mahdollista, ja myöskin todennäköistä on että työnantaja kompensoi lisärahan maksamisesta aiheutunutta "aukkoa" päättämällä laajentaa työntekijöiden työnkuvaa, toteamalla ettei lähitulevaisuudessa ole varaa ottaa lisätyövoimaa ja kun vaikkapa 100:sta työntekijästä kolme jää eläkkeelle kohtapuoliin, niin niitä paikkoja ei täytetä, vaan ne hommat leviävät loppujen tehtäviksi. Nämä ovat kuitenkin seikkoja joita työnatajat hyödyntävät liiankin usein. Monesti työnantajan silmissä edut ja palkankorotukset ovat vain lisämeno, eivät mikään kannustus työn arvokkuudelle ja meno pitää aina jotenkin paikata. Nyt vielä kun sairaanhoitajat eivät niinkään puhu perinteisestä lakosta, vaan joukkoirtisanoutumisista, niin on mahdollista että se tuo sairaanhoitajille näennäisesti halutun lopputuloksen. Mutta vaikka palkankorotus saavutettaisiinkin, niin hyötyvätkö siitä kuitenkaan kaikki sen piiriin kuuluvat. Siinä tulee esille nimittäin se mahdollisuus, että jos 100 ihmistä (puhutaan yksinkertaisista luvuista, jotta minäkin ymmärrän) irtisanoutuu, niin palkataankin takaisin vain 95, ja sillä paikattiin "vaje." Olenko väärässä? Toivottavasti. Kovasti puhutaan siitä, että sairaanhoitajista on nytkin jo kova pula, joten varmasti kaikki irtisanoutuvat saisivat työnsä takaisin työtaistelun päätyttyä. Ensinnäkin, jos kerran sairaanhoitajista on kova pula jo nyt, niin miksi sitä vajetta ei paikata ensin. Toisekseen, työnatajat näkevät tilanteen ensisijaisesti rahallisena arvona ja vasta sitten muuna. Ettekö usko? Tehkää tänä vuonna voittoa 100 euroa, ensi vuonna 200 euroa ja seuraavana 200 euroa, niin isopomo ihmettelee tulojen tyrehtymistä, eikä näe että kuinka 200 euroa parin vuoden päästä lisää sitä edelliseen on siinä mittasuhteessa kova korotus. Isopomo odoti kahden vuoden päässä olevan vähintään 300 euroa voittoa edelliseen. Joten vaikka sairaanhoitajien uhkaus joukkoirtisanoutumisilla kuulostaa tehokkaan agressiiviselta keinolta saavuttaa haluttu lopputulos, niin todennäköisesti sen vaikutus on sama kuin perinteisen lakon. Eikä tainnut Tehy miettiä sitä seikkaa, että kiitos tuon keinon, kohta joka helvetin ryhmittymä ei enää uhkaile lakolla, vaan irtisanoutumisilla. Ettekö usko? Katsotaan vaan, niin korkeintaan vuoden päästä tulee vastaava tilanne esille. Sairaanhoitajien, kuten myös monen muun ammattiryhmittymän tilanteessa on oikeasti parantamisen varaa, mutta se on selvää ettei raha kaikkea korjaa. Etenkin kun asia kulkee niin, että kun kaikkialle tulee korotuksia ennemmin tai myöhemmin, niin kohta sairaahoitajat ovat taas samassa tilanteessa kuin ennen korotusta. Palkkakuopat eivät katoa, jos kaikkialla nousevat edut ja hinnat. Kun yksi saa, niin toinen haluaa. Jos kuitenkin sairaanhoitajat katsovat ansaitsevansa jotain jonka irtisanoutumisilla voi saavuttaa, niin olkaa hyvät. Älkää vain nurisko sitten työvoiman vähyydestä ja työn vaativuudesta, jos kerran se palkankorotus paransi haavat. Kuitenkin sairaanhoitajilla on perusteet lakkoilla, mutta keinot tuntuvat olevan hieman kyseenalaisia. Mutta jos puhutaan näistä paljon mediahuomiota keränneistä työtaisteluista pelkästään, niin ennemmin sairaanhoitajat kuin paperityöläiset. Kuten sanoin, kannatan lakko-oikeutta. Tosin raha on hyvä syy kiukutteluun vain jos sitä ei ole.

---------------

Sitten jotain muuta huuhaata.

Tämä oli mielestäni huvittava asia.

Aina kun on kirjautunut johonkin palveluun, niin poistuessaan sieltä saa usein nähtäväkseen ilmoituksen "olet kirjautunut onnistuneesti ulos palvelusta." Se ei kenties ole aivan sanasta sanaan tuollainen, mutta vastaavanlainen kuitenkin. Elloksen nettisivuilla vastaava ilmoitus on aika veikeä. Jos olet rekisteröitynyt vaikkapa nimellä Teemu Liljeqvist, niin poistuessasi palvelusta tulee esiin ilmoitus "tervetuloa takaisin Teemu Liljeqvist." Oi, sepä ystävällistä, kiitos. Tietenkin sinä siellä olet rekisteröitynyt eri nimellä, niinpä ilmoituskin tulee muulla nimellä kuin minun. Lievästi huvittavaa on kuitenkin se, mitä lukee tuon ilmoituksen alla. Se kuulostaa häivähdyksen hauskemmalta kun ne molemmat ilmoitukset lukee peräkkäin.

"Tervetuloa takaisin Teemu Liljeqvist."

"Etkö ole Teemu, rekisteröidy."

No, minusta se ainakin oli hauska.

Pitääkö se vääntää rautalangasta? Olet kirjautunut nimellä Teemu ja ohjelma kyseenalaistaa identiteettisi. Siitähän saa vielä kriisin aikaan.

Eikö olekin hienoa, kuinka kaikki hauskuus voidaan imeä kuiviin, koettamalla selittää miksi kyseinen asia oli alunperinkään huvittava.

---------------

Tämän elokuvan minä haluaisin nähdä.

KUOLEMAN LIEKKI

Näin tuon elokuvan esittelyn vuoden '89 kirjassa Videouutiset, mutta siitä ei selvinnyt elokuvan valmistumisvuotta, näyttelijöitä, tai alkuperäisnimeä. Videouutiset on, tai oli kirja johon koottiin suomessa ilmestyneiden vuokraelokuvien esitelyjä ja sieltä siis tuo KUOLEMAN LIEKKIkin löytyi. Syy siihen miksi haluaisin kyseisen elokuvan nähdä löytyy sen pähkähullusta takakansitekstistä.

"Kersantti Frank Johnson kotiutetaan vietnamista kranaatinsirpaleen haavoittamana. Mutta suurimmat vamman ovat sisäisiä: Johnson menettää muistinsa ja ajautuu hulluuden partaalle. Hän luulee olevansa ninja, täydellinen tappokone... Kotona Frank vähitellen palautuu normaaliin, ja saa vakanssin armeijasta. Yhdessä työtoverinsa Jimin kanssa hän pääsee sattumalta armeijan sisällä toimivien asekauppiaiden jäljille. Päästäkseen hankalasta todistajasta roistot lavastavat Frankin syylliseksi murhaan. Tuntuu kuin koko armeija olisi salajuonessa mukana. Frank vangitaan ja häntä hakataan kuin eläintä. Mutta Frank Johnson pakenee. Nyt hän on ninja, pysäyttämätön tappokone, joka tuhoaa kaiken tielleen osuvan."

Aika hölmön kuuloinen elokuva, eikä ainakaan rohkaise uskomaan että se olisi mitenkään hyvä... Mutta c'mon "hän on ninja, pysäyttämätön tappokone."

---------------

Tätä taustoitti: The Waterboys -The Best Of The Waterboys '81-'90

Muusikot nimeltä Yanni ja Kitaro

Prologi:
Prologi tulee ennen epilogia.
Ihan tosi. Tänään sattui yksi sen verran hauska juttu, että aion kertoa kolme sellaista. Tai ei aivan,,, kaksi niistä ei ole laisinkaan hauskoja, mutta aion kertoa ne silti. Kävin tänään kaupassa, hieman alle kilometrin päässä keskustasta. Tiedän tiedän, se kuulostaa uskomattomalta, mutta puhun totta, kävin kaupassa. Astuessani ulos kaupan oviaukosta, minua lähestyi noin 50 vuotias mies ja hän kaivoi rahaa esille sanoen minulle "voit sä viedä mut kaupunkiin, mä voin maksaa siitä." Vastaukseni oli luonnollisesti "joo, hyppää reppuselkään vaan." Mihin kyseinen herra puolestaan "häh, eiks sull oo autoo?" Ystävällisenä herrasmiehenä tokaisin "eipä sullakaan näytä olevan." Jos tämä kyseinen herra oli juovuksissa, niin ei hän ainakaan näkyvästi päihtynyt ollut. Ja koska hän liikkui ripeästi ihmiseltä toiselle kyselemässä kyytiä, niin jaloissakaan ei hänellä näyttänyt olevan vikaa. Alle kilometri keskustasta ja herra tarvitsee autokyydin. Rahasumma jota hän tarjosi oli viisi euroa, ja jo pelkästään menemällä tien ylitse bussipysäkille olisi hän päässyt halvemmalla kuin maksamalla autokyydistä. Muutaman minuutin päästä näin kuinka joku herra otti rahan vastaan. Eli ilmeisesti kyytiä vailla ollut mies sai ostettua kyytinsä. Samassa ajassa hän olisi jo kävellyt keskustaan. Olisi nyt vain hypännyt suosiolla reppuselkään.
Eilen puolestaan sain puhelun, että olin voittanut firman sisäisessä kilpailussa Cannes-matkan. Kieltäydyin. Pyysin heitä antamaan voiton kakkoseksi tulleelle. Tai itseasiassa kysyin ensin voiko sen antaa jollekulle muulle samaisessa liikkeessä työskentelevälle. Siitä ei kovin innostuttu, kun tarkoitus oli saada matkaan ns. "johtajistoa." Sen jälkeen totesin, että antakaa se voitto kakkoseksi tulleelle ja se sitten kelpasi. Onkin hauska huomata miten asia ilmaistaan sitten siinä sähköpoistissa joka lähetetään liikkeisiin. Koska siinä tuskin lukee että "voittaja Teemu Liljeqvist kieltäytyi vastaanottamasta palkintoa, joten se luovutetaan sijalla kaksi olevalle." Se ei kuulosta kovin kivalta. Eikä varmaan kakkosena olevakaan täysin innoissaan ole, jos kuulee saaneensa palkintonsa vain koska voittaja ei sitä halua. Joten oletan että siinä liikkeisin saapuvassa sähköpostissa vain todetaan että joku voitti sen, eli nostavat vain sijoitusta yhdellä ja unohtavat minut. Oli kiva kuitenkin kuulla voitosta,,, sääli vain ettei palkinto kiinnostanut minua pätkääkään. Jese (ei kirjoitusvirhettä) kysyikin minulta miksi osallistun kisoihin, jos en halua palkintoja. No, tähän Cannes-kisaan en osallistunut, vaan siihen osallistuivat kaikki,,, halusivat tai eivät. Mutta yleensä osallistun näihin somistus, tms. -kisoihin pääosin siksi, että minusta on hauska tehdä se kilpailutyö. Joten minulle riittää saada siitä valokuva itselleni. Muu on ekstraa.
Niin ja se kolmas juttu. Eilen otin kiinni myymälävarkaan. Kyseinen noin 12 vuotias miespuolinen kakara oli niin huolimaton otteissaan, että melkein teki mieli näyttää miten asia olisi pitänyt hoitaa. Ei niin ettäkö kannattaisin varastamista, mutta jos kerran aiot sille alalle, niin tee se edes hyvin. Mitäkö se pentu koetti keikata? Cocis Zero-tölkin. "mihin sä laitoit sen cocis-tölkin? Mitä sull on siellä taskussa?" Poika esittelee povitaskuaan ja sanoo "ei mull tääl oo mitään." Otan sivutaskusta kurkistavan tölkin ja totean "mikä tää sitt on? Häivy täältä. Ens kerralla kun mä nään sut, niin mä soitan kytät, olit sä sitten tehnyt mitään tai et." Sääli vaan, että nyt tuo muksu ei varmaan enää myöhemminkään tule meille asiakkaaksi, vaan menee kilpailijalle. Joten siinä menetettiin potentiaalinen asiakas. Tosin jos hänen näkökulmastaan asiakkuus on tavaran ostamista maksamatta niistä, niin pysyköön poissa. Aiemmin olen ottanut kiinni toisenkin myymälävarkaan. Myöskin noin 12 vuotias miespuolinen kakara. Tämä tapaus koetti keikata Pringlespötikän. Siinä oli myös surullinen tapaus, sillä hänellä oli reppu niin täynnä, että koettaessaan tunkea Pringlespötikkää laukkuunsa, kurkisteli se sieltä ulos väkisinkin. Heittäessäni hänet ulos, totesin että "jos sä aiot varastaa jotain jostain muualta, niin ole huolellisempi." Joten saatoin luoda maailmaan yhden mestarivarkaan lisää. Sillä se Pringlesmuksu taatusti otti neuvoistani vaarin (häh? vaari?) ja yöt ja päivät opiskelee tälläkin hetkellä Hudson Hawkiksi. Epilogi: Hyvät ihmiset. Jos vuokraatte jonkin Ghost Riderin, niin älkää mäkättäkö että "miten toi voi olla listaykkösenä, sehän on ihan paska." Jos Te ette olisi sitä alunperin vuokranneet, niin se ei olisi ykkösenä. Joten teidän ansiosta sekin sontakasa on siellä listansijalla kuin se kulloinkin on. Saatte Te Ghost Rideriakin haukkua mielinmäärin. Itseasiassa minä kehoitan kaikkia haukkumaan Ghost Rideria, mutta älkää kiukutelko sen suosiosta, jos kerran olette itse omalta osaltanne sitä suosituksi tehneet. Roskaahan se on.

Tätä taustoitti: Sonic Youth -Sonic Nurse

Luojan tähden! Paetkaa!

Kauan sitten,,, ainakin lähes vuosi,,, suostuin vastaanottamaan erään kyselyitä tehtailevan yrityksen kyselyitä. Eräs vanha koulukaverini (no, on hän minua nuorempi, että "vanha" on kyseenalainen sanamuoto) oli tuolloin töissä eräässä näistä gallupfirmoista joita voidaan palkata tekemään kyselyitä milloin mistäkin. Tiedättehän, näitä "onko autosi puuta?" tai "kannatatko eduskunnan pukukoodia," etc. Näitä tuikitärkeitä asioita, joita sitten lehdet kilvan julkaisevat ja kiukuttelevat, kun kyselyt menivätkin metsään. Suomessahan iso asia tälläisessä oli se Yleisradion tilaama puolueiden kannatusta mittaava kysely viime eduskuntavaalien alla. Kyseisessä gallupissahan katsottiin Kokoomuksen olevan laskusuunnassa ja kuten vaalit osoittivat, asia olikin tuolloin päinvastoin. Siitähän muunmuassa Kokoomuslaiset syyttivät YLEä puolueellisuudesta, ja jäkäjäkä. Kuitenkin, on siis yrityksiä jotka voidaan palkata tekemään tälläisiä kyselyitä ja sitten välillä kaupungilla törmääkin johonkuhun rastapäähän kysymässä "kannatatko luonnonsuojelua," etc. Ei nyt puhuta siitä kuinka virheellisiä tuloksia ne kyselyt voivat antaa liian pienen otantakantansa vuoksi, tai muustakaan niiden vääristä ja oikeista asioista. Kuten sanoin, olen suostunut vastaanottamaan erään tälläisen gallupfirman kyselyitä joita he lähettävät säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt vuoden sisään olen saanut aiemmin kolme sellaista, ja juuri äskettäin neljännen, joka innosti tähänkin jaaritteluun. Aiempaan kolmeen en vastannut, koska en itse katsonut olevani niiden tarkoittamaa kohdeyleisöä... Eli lyhyemmin, en viitsinyt. Silloin kun lupauduin yhdeksi koekaniineista, täytin myös sellaisen yleistietokyselyn jonka pitäisi toimia ohjeistuksena heille siitä kenelle lähettää minkäkinlaisia kyselyitä. Se kuulostaa ehkä rajoittavalta, mutta ei ole sitä aivan suoraan. Kyseinen yleistietolomake oli vain sellainen jossa ruksattiin kohtia kuten "kyllä, minulle saa lähettää kyselyitä koskien autoteollisuutta," "ei, minulle ei saa lähettää kyselyitä koskien autoteollisuutta." Ei mitään mieltä järkyttävää siis. Onhan se loogista, jos en aja autoa, niin en kenties hirveästi jaksa kiinnostua kyselyistä kuten "onks punanen auto messevämpi ku sininen?" Sinänsä ymmärrän kyllä, että jos kyselyssä oli kyse autoturvallisuudesta, niin autottomanakin haluaisin kenties vastata siihen. Sillä me kaikki potentiaaliset auton alle jäävät, varmasti haluaisimme tietää, että kuski jää kuntoon. Päätin nyt kuitenkin kerrankin osallistua tuohon neljänteen kyselyyn joka sähköpostiini saapui. Kyselyihin osallistuvilla on omat salasanat ja kaikkea... Jännää! Siirryin siis oikealle sivustolle, kirjasin itseni sisään ja vastasin ensimmäiseen kysymykseen: "Oletteko henkilöauton omistaja?" Ruksasin luonnollisesti Ei-osion.

Tässä vastaus: "Kiitos mielenkiinnostasi tutkimusta kohtaan, valitettavasti et kuulu tutkimuksen kohderyhmään. Voit kuitenkin osallistua arvontaan, johon pääset punaista nuolta painamalla. Hyvää syksyn jatkoa!"

Höh,,, kerrankin kun olisin ollut valmis tuhlaamaan kallisarvoista aikaani. Olisi kenties pitänyt vastata "Kyllä" ja vain uteliaisuudesta katsoa mitä muita psykedeelisia värejä olisin nähnyt. No, ainakin saatoin osallistua arvontaan... tosin en enää muista mitä siinä oli palkintona. Olisi hienoa jos kysely liittyisi autoon joka olisi mahdollista voittaa siihen liittyvästä arvonnasta. Voisin siis voittaa auton jonka kohderyhmää en ole.

Aikoinaan katselin tv:n Lista Top40-ohjelmaa ja tuumin itsekseni, että "miksi näin on?" Rupesin osallistumaan kyseisen tv-ohjelman kilpailuihin ja voitin muutaman viikon putkeen sieltä kaikenlaista sontaa. Kun sain 15 minuuttiseni julkisuutta kyseisessä ohjelmassa, päätin jäädä "eläkkeelle" kilpailuista. Kyseiseen ohjelmaan kun oli pari tai muutama ihminen lähettänyt kirjeen joissa ihmeteltiin, että miten sama tyyppi voi voittaa kokoajan, että onko hän joku ohjelman tekijöiden kaveri tai jotain. Ohjelman juontaja totesi luonnollisesti että kyseessä oli vain sattumaa, sillä kilpailuvastauksia tulee lukuisia ja jos saman tyypin kortti arvotaan muiden joukosta, niin se on vain ja ainoastaan sattumaa. Sitä se ei ollut, vaikk'ei ohjelman juontajakaan sitä huomannut, sillä minä tiesin tuolloin mikä olisi todennäköisin tapa voittaa kilpailu... Etenkin että mikä olisi todennäköisin tapa voittaa kilpailu, jonka vastauskortteja esitellään televisiossa. Kun kysyin itseltäni "miksi näin on?" oli kyseessä kysymys laajemmin esitettynä että "miksi aina kun on joku Don Huonot-skaba, tai vastaavaa, niin joka ainoa kerta voittajakortti on jotenkin yhteydessä kyseisen kilpailun aiheeseen kuvitukseltaan, tai muulta?" Ja näin se tapahtuukin, yksinkertaista. Tottakai he haluavat esitellä kameralle korttia joka muka osoittaa osallistujan panostuksen kilpailuun ja tottakai he esittävät kameralle korttia jossa on jotain visuaalisesti muka kiinnostavaa. Ei sellaisen A4-paperin esittely näytä kiinnostavalta, jos siinä on vain muutama rivi kirjoitusta jossa lukee "Joe Strummer oli ennen sooloraa The Clash-yhtyeessä," mutta kun kameralle näyttää A4-kokoista korttia jossa toisella puolella lukee "jos haluat tietää missä yhtyeessä Joe Strummer oli ennen soolouraansa, käännä kortti" ja kortin toiselle puolelle on maalauttu dinosaurus maalamassa taulua jossa lukee "The Clash." (tuo muuten toi minulle Provissiliput.) Katsokaas kun tuolloin ei Lista Top40-ohjelmassa arvottu kortteja sokkona kameran edessä livetilanteena, vaan todettiin vain että "arvonnassa voittaneet," tms. Eli itse "arvonta" oli suoritettu kuvan ulkopuolella. Näön vuoksi mukaan oli otettu myös muutama nettivastaus. Kun silloin ajattelin, että "miksi näin on?" niin tuolloin päätin, että lähetän seuraavaan kilpailuun A4-kokoisen kovaa kartonkia (huomio! Ei pahvia!) olevan kortin, jonka olen joka kerta somistanut teemaan sopivasti. Joka helvetin kerta kun tein niin, niin myös voitin jotain roskaa. Tuli levyjä, Provinssiliput, etc. Parhain palkinto oli Suede-laukku (joo, juuri se bändi nimeltä Suede) joka on edelleenkin käytössä. Tietenkin siinä vaiheessa kun juontaja (Jani Juntunen) joutui ohjelmassa ottamaan kantaa saman tyypin voittoihin, totesin että se oli nyt siinä. Enää sen jälkeen oli ihan turha osallistua, sillä vaikka olisin ollut ainoa oikean vastauksen antaja, niin en olisi voittanut koska se olisi ollut jo liikaa. Nyt kun olen tämän julkisesti kertonut, ja ainakin kaksi ihmistä on kertomukseni lukenut, niin nyt on enää kenenkään turha koettaa samaa keinoa, se ei toimi koska siitä tuli julkinen. Ja aiemminkin se toimi vain Lista Top40:ssa ja vastaavissa ohjelmissa. Ei, en minä moiti Lista Top40-ohjelmaa epärehellisyydestä, minua se palveli hetken loistokkaasti. Sääli vain, että tuolloin Suede julkaisi uransa toiseksi heikoimman levynsä (Head Music) mutta kiitos, ne JLO-levyt ja -julkat sain myytyä hyvällä rahalla eteenpäin.

Tämä muistutti minulle eilen tulleista huonoista uutisista jotka ovat hyviä uutisia. Äitini sai vihdoin ja viimein sairaseläkepäätöksen ja se oli myönteinen. Vuosia sekin prosessi on äidin (ja miksei minunkin) hermoja kuluttanut. Kaikki alkoi kun joitakin vuosia sitten äitini joutui leikkaukseen kasvaimen takia ja toipilasaika romahdutti hänen kuntonsa aivan minimiin. Juuri leikkauksen jälkeen WSOY päätti tehdä reilun tempun ja potkia kaikki Porvoon duunarit pihalle. Fiksu temppu yritykseltä jonka Porvoon yksikkö oli voittoa tuottava ja vastikään oli uutta laitteistoakin hankittu. Mutta pomohenkilöt halusivat keskittää toiminnan Tampereelle. Luvattiin että muutamalle henkilölle löytyisi paikka Tampereen yksiköstä, muut saavat painua vittuun niin kuin olisi jo. Reiluuden nimissä hekin jotka Porvoosta menivät töiden perässä Tampereelle ovat sittemmin saaneet kenkää, kun WSOY päätti keskittää toimintaansa Hensingin alueelle. Mutta niin, äiti oli siis sairaslomalla kun muut lensivät pihalle, mutta ei se äidin työtä mitenkään turvannut. Hän olisi vain sairaslomalla ja kunnes se loppuisi, saisi hänkin kenkää. Samassa paikassa työskennelleen enoni, eli äidin veljen sydän petti, joten se iski takapakkia äidin kuntoutukselle. Äiti kun ottaa negatiivisen liiankin raskaasti, joten todella negativisen uutiset lyövät hänet täysin maahan. Asiaa ei auttanut ukin vuotta myöhemmin tapahtunut menehtyminen. Äidin kuntoutus sujui miten sujui, mutta parempaan päin kokoajan mentiin. Samalla piti tapella vuoroin Kelan, työkkärin, vakuutusyhtiö, ja erinäisten lääkäreiden kanssa. On muutama asia, joita ei mielellään tahdota antaa ihmiselle ihmisarvonkaan nimissä: Vapautus armeijasta ja eläkepäätös ennen eläkeikää ovat vain pari sellaista asiaa. Ensin työkkäri toteaa ettei äitiä kannata ikänsä ja työhistoriansa vuoksi enää kouluttaa mihinkään täysin uuteen ammattiin ja lääkäri antaa lasunnon, ettei äidistä ole enää täysin kykeneväistä tekemään työtä johon hänen on koulutettu. No, eihän lähialueilla enää hänen koulutustaan vastaavaa työtä olekaan tarjolla. Sitten niin Kela kuin vakuutusyhtiökin vaativat molemmat oman lääkärinsä lausunnon äidin tilasta. Molemmat yhtyivät äidin oman lääkärin lausuntoon. Myönnettiin kuntoutustuki, sillä päätettiin kokeilla että josko äiti voitaisiin vielä kuntouttaa samaan kuntoon kuin ennen leikkausta. Kun kuntoutustuki loppui, vaativat kaikki instanssit uudelleen lääkärin lausunnot. Äidille myönnettiin eläke yhden kuukauden ajaksi. Siis mikä ihme on yhden kuukauden eläke? Kun se loppui, vaadittiin taas useamman lääkärin lausunnot ja viimein eilen tuli lopputulos joka totesi, että äidille on myönnetty sairaseläke. Sinänsä ironista on että samassa paperissa jossa lukee ettei äidin kuntoutus palauta häntä työkykyiseksi, todetaan myös että "mikäli työkykynne palautuu,,," Yeah right! Kysehän on vain siitä, että peruspohja kaikissa papereissa on samanlainen, mutta siltikin. Mieleen palautuu eräs saamani Kelan päätös jossa oli samassa paperissa kolme päätöstä. Olin hakenut opintotukea, sitten opintotuen muutosta ja lopulta vielä ennen päätöksen tuloa peruin hakemukset saatuani töitä. Niinpä paperissa luki "Teille on myönnetty" ja "Teille on myönnetty" ja "Opintotukenne on peruutettu." Varmaan ensimmäinen kerta kun Kela toimii noinkin hyvin, että pistää eri asiat samalle paperille. Yleensähän Kelakin toimii niin, että jos jätät pisteen pois virkkeen perästä, niin saat paperit takaisin ilmoituksella, että se on ollut vaillinnaisesti täytetty ja joudut täyttämään sen uudestaan. Kyllä Kela ihan hyvin valtaosan ajasta toimii, että pienistä kiukutteluista huolimatta, se on suhteessa ihan kelpo organisaatio. Äidillekin kertyi muutaman vuoden aikana erinäisiä papereita sen verran, että niitä varten melkein tarvitsee oman arkistokaapin. Nyt ainakin paperisota vähenee ja ei tarvitse juosta kaikenmaailman virastoissa. Niin ja ymmärrettävästi ikänsä puolesta äiti ei kasvottoman vakuutusyhtiön ja Kelan puolesta ollut eläkekelpoinen. Sillä 51 vuotiaana hänellä olisi ikänsä puolesta työaikaa runsainmitoin jäljellä. Siksi se on huono uutinen, että työikäinen joutuu eläkkeelle, mutta onneksi se on valtaosaltaan erittäin hyvä uutinen.

Palatakseni vielä sinne kilpailuosioon, niin nyt on meneillään eräs kilpailu jonka pääpalkintona on hengailuaika tulevan Big Brother-voittajan kanssa. Kyseinen kilpailu varmasti kiinnostaa pääosin heitä jotka palkinnonkohteena olevaa tv-sarjaa seuraavat,,, ja tietenkin se kiinnostaa myös heitä, jotka täyttävät kaikki vastaan tulevat liput ja laput, luki niissä sitten mitä tahansa. Mutta oletetaan että seuraat Big Brotheria ja osallistut mainittuun kilpailuun. Ohjelmaa seuraavilla on varmaan omat suosikkinsa ja inhokkinsa ja varmasti sitä toivoo, että jos itse voittaa kilpailun, niin oma suosikki olisi voittanut Big Brotherin, että saisi hengata suosikkinsa kanssa. Mutta mitä jos voitat arvonnan, mutta Big Brotherin voittaa juuri se henkilö josta et pidä. Osallistut siis kilpailuun jonka palkintoa et halua. Onneksi olkoon.

Aah! Suomalainen luonto.

Tätä taustoitti: Roxy Music -The Atlantic Years

Vain osittain perpetuum

31.8-30.9.2007 järjestettiin Kuopiossa ANTI - Contemporary Art Festival, joka keräsi kokoon joukon taidetapahtumia, joista osa sai ajattelemaan jälleen kerran mikä on taidetta ja mikä ei. Eniten huomiota keräsi,,, itseasiasa kukaan tutuistani joilta tapahtumasta kysyin, ei edes tiennyt tuollaisen tapahtuman olemassaolosta, mutta osa oli kuullut jotain tästä yhdestä siellä olleesta taideprojektista. Minkälainen se yksi, muista erottuva taideprojekti sitten olikaan? "Isobritannialainen yhden hengen taiteilija-aktivistikollektiivi the vacuum cleaner lahjoittaa pois 1 000 € yhden eurosentin kolikoina Osuuspankin edustalla. Jokainen voi ottaa senttejä mukaansa niin paljon kuin jaksaa kantaa, mutta ne voi vaihtaa isommiksi kolikoiksi vain jossain toisessa pankissa." Jaa-a, vai niin. Joku hyypiö siis latasi maahan kasan kolikoita,,, mitä sitten? Mitä erikoista siinä oli. Oletan että tämä "yhden hengen kollektiivi" tahtoi osoittaa tempauksellaan jonkinlaista kuvausta ihmisluonnon ahneudesta, tms. No, siinä hän onnistui erinomaisesti, sillä paikalle oli kerääntynyt lukuisa joukko eri-ikäisiä ihmisiä jotka tappelivat keskenään pikkuhiluista,,, kyllä, aivan kuten hyeenat gasellin ruumiin luona. "Ei tämmöisessä ole mitään järkee. Paljon paremmin voisi rahat käyttää" totesi paikalla ollut Kuopiolainen Teppo Rönkkö. Mutta se tässä onkin erikoista, ettei niin itse taiteilija kuin tapahtuman järjestäjäkään ole missään vaiheessa kertonut kolikoidenkippausprojektin motiivia. Lyhyesti asia on, että "kaadan rahaa. Piste." Eikö taideteoksen pitäisi olla jonkinlainen kannaotto ihan mihin vaan, ja ihan miksi vaan. Ei syyn tarvitse olla mikään maata järisyttävä, sillä taidetta ei voi aina ymmärtääkään. Mutta syy pitäisi aina löytyä. Vaikka se vain tässä tapauksessa olisi jokin "kun huvitti." Se riittää. Nyt tuon kolikkokippauksen ainoa merkitys on yhtä suuri kuin kenen tahansa kusipään, joka Mariannekarkin päällyspaperin heittää maahan roskiksen sijaan. Alankin tulla siihen tulokseen, että joku Kuopion isoherra (tai isotäti) ajatteli "hei, tehdään jotain tyhmää, että päästään Iltasanomiin." Mutta eikö rahan hukkaan heitto voi olla taidetta, eikö herra yhden hengen kollektiivi sitten ole mielestäni oikea taiteilija, koska teki jotain mielestäni tyhmää? Ei niinkään. Rahan tuhoaminen, tai vastaavan tempun teko taiteen nimissä voi olla tyhmää, mutta kyllä se voi olla taidettakin,,, vaikk'emme sitä ymmärtäisikään. Mutta tuon yhden hengen kollektiivin temppu oli vain halpa kopio, remake jo tehdystä tempusta. Ja jos jokin on jo tehdy, vieläpä tehokkaammin, niin sen kopioiminen ei ole sen enempää taidetta, kuin se kakarana leivinpaperin läpi piirretty Mustanaamiokaan. The K-Foundation, eli yhtye nimeltä The Klf, eli henkilöt Bill Drummond ja James Cauty tekivät vuonna 1994 seuraavanlaisen tempun: He menivät pankkiin, lainasivat miljoona puntaa ja polttivat ne. Tapaus tunnetaan nimellä nimellä "Watch The K-Foundation Burn A Million Quid." Tämä herätti ne perinteiset kommentit kuten "sillä rahalla olisi voinut tehdä paljon hyvää," etc. Ja aivan niin. Se oli typerä temppu. Mutta se oli niin iso ja erikoinen tempaus, että kyllä sitä voidaan taiteena pitää. Tuollaisen rinnalla joku muutama ämpärillinen sentin kolikoita on kuin ei mitään.

K-Foundation.

The Klf-dokkari.

Kenties todellinen taide ei olekaan todellista. Oletetaan että teet joukon maalauksia, mutta et saa myytyä yhtäkään. Oletko tällöin taiteilija? Tottakai olet. Mutta myönnä pois, olet sen verran narsisti, että haluaisit jonkinlaista tunnustusta töistäsi ja mieluusti vastaanotat rahaa. Vaikka taitelijapersoonaasi ei mammona sovikaan, niin ei se haitaksikaan ole. Jos uskot että todellisena taiteilijana oleminen vaatii kärsimystä, niin sen kun kidut, ei haittaa minua. Ajatelkaapa Juhani Palmua. Ei kovinkaan arvostettu persoona taiteilijapiireissä, mutta tekeehän hänkin maalauksia. Miksi siis Teemu Mäki olisi sen enempää taiteilija kuin Palmukaan? Palmu ei sentään ole lahdannut kissaa paskansa eteen. Miksi taide ja raha eivät voisi kulkea käsi kädessä. Palatakseni The Klf-yhtyeeseen, niin heiltä tuli aikoinaan myös kirja jossa opastettiin kuinka tehdä hittibiisi, tai rahat takaisin (The Manual.) Ja toimivatko sen kirjan ohjeet? Itävaltalainen kahden hitin ihme nimeltä Edelweiss teki väitetysti kaksikin hittiä The Manualin ohjeiden perusteella (Bring Me Edelweiss ja Starship Edelweiss.) Mutta olivatko ne taidetta? Who cares... ainakin ne olivat lievästi viihdyttäviä. Kai te ymmärrätte, että kirjoitan tajunnavirtana tätä roskaa, joten en itsekään täysin tajua mitkä ovat tarkoitusperäni. Se senttien levitys oli tyhmää. Äitii!!! Niin ja Teemu Mäki on mielestäni oksettava tapaus.

Rodrigo!

"Aluna maistuu karmealta ja jomottavalta sekä käytetään sisälle varsinkin pitkällisissä, vetisissä ripuleissa, lyijyähkyssä, verensyöksyssä sekä pilkkukuumeessa. Annos on 30 centigrammaa hienonnettua alunaa joka 3:mas tai 4:jäs tunti, sekoitettuna siihen teelusikallisen Arabian kummia. Alunaheraa valmistetaan 2 teelusikallisesta murskattua alunaa, joka keitetään heraksi puolessa tuopissa maitoa; hera siivilöidään sokeroidaan ja maustetaan kaneeleilla mielen mukaan ja tätä nautitaan pikarillinen useita kertoja päivässä. - Ulkopuolisesti käytetään alunaliu´osta huulirohtumaan ja turvonneisiin ikeniin keripukissa.R. Sulphatis aluminico-kalici gram 50.Dr. Sr. 50 grammaa alunaa."

-Kodin Lääketieteellinen Käsikirja

Mene pois! Ei täällä ole Borgioita!

Aiemmin, kuten kaikki varmasti muistavatkin tarkoin, kerroin tulossa olevasta Ghost Rider-ikkunasomistushulabaloosta. Nyt on tullut aika paljastaa lopputulos Teille rakkaat himojeni kohteet ja halveksuntani kulminaatiopisteet (ei huolta, rakastan Teitä kaikkia,,, ainakin melkein.) Aiemmin suuri suunnitelmani oli tehdä kolmesta ikkunasta yksi kokonaisuus, siten että Ghost Rider-julisteet loisivat taustatapetin ja edustalla olisi piirretyistä kalloista muodostuvat logot. Näiden logojen aihepiiri oli vielä avoinna, mutta harkitsin muunmuassa Princen symbolia. Idea tietenkin oli siinä, että kun joku joka ei tunnistaisi logon aitoa olemusta, näkisi sen esimerkiksi mahdollisesti saatanallisena symbolina, joka sopisi Ghost Riderin kökköteemaan. Mutta he jotka olisivat ymmärtäneen kyseessä olevan esimerkiksi se Princen logo, olisivat todenneet itsekseen "miksi?" Samaa ideaa olin käyttänyt hieman erimuodossa aiemmin Da Vinci Koodissa. Mutta hälläväliä mikä on grande illusion, jos se jää vain pään sisäiseksi kuvajaiseksi. Sillä aina on jokin Murphyn Laki joka päättää heitellä kapuloita rattaisiin. Koska ikkunasomistukseni olisi koostunut vain perusjulisteista ja tekemäni kallon useista kopioista, ilmoitin luonnollisesti markkinointiheebolle ettei lähettäisi mitään standeja, tai muuta muuta, vaan pelkkiä julisteita niidenkin tilalle. Sitä kun kuvittelee, että jos jokin asia otetaan muista erilleen koko konsernissa kilpailun, tai vaan muun erityispanostuksen vuoksi, niin sitä varten annettaisiin materiaalia runsain mitoin. Luonnollisesti oletin saavani julisteita sen verran paljon, että niitä voisi silputa mielinmäärin ja voisin sukellella niissä ja heitellä niitä ilmaan ja antaa niiden pudota päälleni kuin rahasade. Luonnollisesti tarkoittaa epäluonnollisessa tilassa sitä, että linjan toisessa päässä pyyntö kuultiin näin: "Teemu haluaa paljon julisteita, joka tarkoittaa varmaan viittä kappaletta, lähetän siis viisi kappaletta." Sain viisi kappaletta. Viisi on muuten yksi vähemmän, kuin tulee yleensä mitä tahansa leffajulistetta. Hokkarihemmot-leffan julisteitakin tuli 10 kpl,,, yksikin saattoi olla liikaa. Siis ei mahdollisuutta tehdä aiempaa ideaani kolmen ikkunan muodossa. Kaksikin teki tiukkaa. Joten unohdetaan logot sun muut ja tehdään puolestaan askeettinen, mutta mielestäni ihan nätti somistus. Tietenkin kävikin niin, että kun olin ikkunan somistanut ja jäljelle jäikin yksi juliste,,, niin eikös sieltä toimitettu lisää, tosin erimallisia julisteita. Muutokset oli jo tehty ja ei niillä toisenlaisilla julisteilla voisi edellistä korjata, enkä sitä tekisikään enää. Joten tein toisen pikkuikkunan niillä.

Ja itse elokuva? ...Katso se toinen valintasi ennemmin.

Rodrigo!

Tätä taustoitti: The Sisters Of Mercy -1996 Live

Sulu

Ensin vähän raskaampaa ja loppuun jotain kevyempää.

Ihan tosi.

---------------

Avasin juuri päivän postin ja kaiken roskan joukossa oli myös roskaa Nordax Rahoitus nimiseltä yritykseltä. Mikä hittoa se Nordax on? Avasin ja huomasin kyseessä olevan suoramainoksen jossa mainostettiin lainarahoitusta. Olin jo heittämässä kaikkia lippulappuja paperinkeräykseen, kun hätä iski ja otin ne lippulappuset pöntölle luettavaksi (pahoittelen groteskia visiota.) Kyseessä oli ihan näitä perintesiä lainamainoksia joissa luvataan ummet ja lammet (mikä on umme?) ja pikkupräntillä todetaan "ai niin, kun otat lainaa meiltä niin luovutat samalla sielusi." Nämä ovat aika mielenkiintoisia tapauksia kaikki nämä lainasysteemit ja niin kovin surullisia. Kaikissa näissä pikavippisysteemeissä ja vastaavissa pääosassa on mainonta rahan saamisen helppoudesta, mutta koskaan en ole nähnyt että niissä selkeästi annetaan tyhmimmänkin tajuta, kuinka kalliiksi nämä lainat voivat tulla. Esimerkiksi Credit24-nimisen yrityksen lehtimainoksessa lukee isoilla kirjaimilla "Meiltä pikalainaa luotettavasti ja turvallisesti!" Mainoksessa myös on lainaesimerkit kuten:

"Laina: 100 euroa / Käsittelykulu: 20 euroa / Laina-aika: 14 päivää."

Joten ymmärrettävästi siinä mainitaan, että maksuaikaa on kaksi viikkoa ja maksusumma 120€. Ei mitään vaikeaa siinä. Lehtimainoksessa ei tosin lue mitään myöhästymiskoroista, vaan sitä tietoa varten pitää poiketa Credit24:n nettisivuille, tai mitä ilmeisemmin soittaa atomitasolla kirjoitettuun asiakaspalvelun numeroon. Tälläisenä asioita ilmoitetaan yrityksen sivuilla: "Maksukehotuksista veloitetaan 5 euroa/kpl. Maksu on viivästynyt vähintään kuukauden ja on edelleen suorittamatta, ja jos viivästynyt määrä on vähintään 10 % tai jos siihen sisältyy useampi kuin yksi maksuerä, vähintään 5 % velan alkuperäisestä määrästä." Ihan yksinkertaista. Oletetaan että maksat kuitenkin lainasi ajoissa, niin 20€ on aika kova korko kahdesta viikosta. Eri summilla on luonnollisestikin eri takaisinmaksuaikoja, mutta myös vastaavasti korko muuttuu suhteessa summan kokonaismäärään.

"Lainan käsittelykulut ovat 20 % lainasummasta, eli 100 euron lainassa kustannukset ovat 20 euroa, jolloin takaisinmaksettava summa on 120 euroa.

200 euron lainassa kustannukset ovat 40 euroa, jolloin takaisinmaksettava summa on 240 euroa.
300 euron lainassa kustannukset ovat 60 euroa, jolloin takaisinmaksettava summa on 360 euroa.
400 euron lainassa kustannukset ovat 80 euroa, jolloin takaisinmaksettava summa on 480 euroa.
500 euron lainassa kustannukset ovat 100 euroa, jolloin takaisinmaksettava summa on 600 euroa. 600 euron lainassa kustannukset ovat 120 euroa, jolloin takaisinmaksettava summa on 720 euroa. 700 euron lainassa kustannukset ovat 140 euroa, jolloin takaisinmaksettava summa on 840 euroa.
800 euron lainassa kustannukset ovat 160 euroa, jolloin takaisinmaksettava summa on 960 euroa."
Suurimmassa summassa (800€) takaisinmaksuaika on 90 päivää. Mutta ollaanpa rehellisiä, jos todellakin joku on niin tiukassa paikassa, että joutuu ottamaan kohtuuttoman kalliita lainoja, niin kenties suurin lainasumma ei ole kaikkein kannattavin vaihtoehto. Rahapulassa olevalle se 120 euroakin voi olla kova paikka maksettavaksi. Oletan että olisi loogisinta ottaa tämänkaltaista lainaa vain jos jo tietää saavansa kohtapuoliin palkan, tuet, tms. niin että sillä voi maksaa lainan takaisin. Joten jos otat 100€ lainaa, niin kenties ottaisit sen vain jos tiedät saavasi kahden viikon kuluessa muualta rahaa jolla sen ylihinnoitellun lainan voit helposti maksaa takaisin. Uskon että Credit24 on tosissaan mainostaessaan "Meiltä pikalainaa luotettavasti ja turvallisesti!" Vaikka korot ovat mitä ovat, niin he varmasti siellä toimivat laillisesti, mutta etiikka on mitä on. Sillä vaikka lainan saisi helposti, niin kiitos tämänkaltaisten yritysten mainonnan ja rahan helpon saatavuuden johtaa se siihen, että asiakaskunta koostuu ihmisistä joiden taloudellinen asema ei todellisuudessa kohene pikalainan ansiosta. Lainan helppo saatavuus aiheuttaa sen, että lainaa otetaan pikkuisenkin rahapulan tullessa vastaan, eikä vasta sitten kun se oikeasti olisi tarpeellista. Minuuteissa kännykän avustuksella saapuva laina on helppo ratkaisu kun dokausrahaa uupuu, mutta kokonaisuutta katsoessa tämä aiheuttaa hyvin kalliit drinkit. En nyt tietenkään väitä, ettäkö vain baareissanotkujat näitä lainoja ottaisivat, mutta varmasti heitäkin on aivan liikaa sen ollakseen hyvä asia muiden kuin lainafirmojen puolesta. Pikavipit johtavat helpon rahan avulla siihen että lainaa maksetaan lainalla jota maksetaan lainalla. Varmasti on heitä joille tämänkaltaiset lainat ovat oikeasti hyödyllisiä ja elintärkeitä, mutta ympäri päivän saatavilla oleva lainamahdollisuus ei ole terveellinen ilmiö. Kompromissina voisi toimia, että kuten nettitilausten yhteydessä, olisi lainan haku mahdollista mihin kellonaikaan tahansa, mutta sitä ei saisi ennen kuin seuraavana päivänä. Näin lainoja ei kenties otettaisi vain pikkunälkään snagarilla, vaan oikeaan tarpeeseen. Tietenkään tuo ei eliminoisi harhakäytöksiä. Pikalainat ovat ilmiö joista ei enää päästä eroon, mutta niiden tulisi olla paremmassa kontrollissa. Tuo Credit24 ei ole edes lähellekään kalleinta ja kyllä, nöyryyttävintä lainayritystä. Joten vaikka Credit24 tuntuu kalliilta, niin vertailemalla huomaa, että se todellakin näyttää olevan luotettava ja turvallinen verrattuna moniin muihin yrityksiin. Jos haluatte kuulla pelottavaa, niin esimerkiksi Ferratum nimisen lainayrityksen todelliset vuosikorot ovat 304,16% ja 400 euron lainassa vain pienoiset 288,95%. Siinä teille matematiikkaa. Ferratum myös mainostaa olevansa Suomen Pienlainayhdistys Ry:n jäsen. Ei se mitään, minäkin olen Roopen Miljonääriklubin jäsen. Niin, lainat ovat pieniä, takaisinmaksut eivät. Sinänsä en pidä pikalainayrityksiä ideana haitallisina, mutta kun tiedetään ja osataan vaikkapa vain olettaa, minkälaisessa tilanteessa moni näistä lainaa ottavista on,,, olisi yritysten syytä paremmin huomioida asiakkaidensa takaisinmaksumahdollisuudet. Kenties lainayritykset eivät ole moraalittomia, mutta sellaisen kuvan ne kyllä osaavat hyvin itsestään antaa. Jos oikeasti olet lainan tarpeessa, niin kyllä pankit ovat näissä asioissa luotettavampi kohde,,, mutta jos olet nopean lainan tarpeessa, oikeasti,,, niin käy täällä VIPPIVERTAILU ja katso mikä on kannattavin rahapulassa olevalle.

Mutta eksyin aiheesta, sillä en kannata lainanottoa kuin pakkotilanteessa, enkä ole edes itse sellaisesta kiinnostunut. Joten palataan siihen Nordaxin postittamaan mainokseen. Nordaxin mainoksissa oli muutama huvittava juttu. Ensinnäkin ensimmäisellä sivulla lukee isoilla kirjaimilla "Eroon kalliista pikkulainoista ja luottokorteista. Leikkaa korttisi ja pääse eroon niistä vain yhdellä lainalla." Joten Nordex kehottaa tuon perusteella maksamaan lainaa lainalla, eli juuri sitä mistä pankit kilvan varoittelevat. Lisätiedoissa puolestaan lukee "Mieti mitä lainoja kannattaa maksaa pois ja tarvitsetko samalla ylimääräistä rahaa." Hmm, olettaisin että kaikki velat kannattaa maksaa pois jos se vain on mahdollista. Mukaan on laitettu myös käyttäjien kehuja:

"Nordax Rahoituksen ansiosta pystyimme lunastamaan pienet luottomme ja maksamme nyt 200 euroa vähemmän kuukaudessa."

-Thomas & Tina Hedegaard
Luonnollisestikaan mukaan ei ole laitettu tietoa paljonko Hedegaardien (jos he nyt edes ovat todellisia henkilöitä) aiemmat lainat olivat yhteensä. Tärkeä tieto, jos kerran kehutaan että nyt maksetaan jopa 200 euroa vähemmän kuukaudessa.

Paras tulee kuitenkin itse hakemuksessa.

Hakemus itsessään on sellainen perinteinen. Pyydetään vuositulotietoja, asumismuotoilmoitusta ja kaikkea muistakin paperisodista tuttua huttua... mutta sitten on tämä... ...Jos sinulla on (siis miehellä) lainatiedot kondiksessa ja kaikki muukin kiiltää kuin paraskin kristalli, niin vittuako he mitään tuolla tiedolla tekevät.

"Et saa lainaa, olet sivari!"

"Mutta herra, olen nälkäinen."

---------------

Sitten se lupaamani kevyempi osio.

Aiemmin kerroin musiikkikappaleista jotka ovat kovin vahvasti vaikuttaneet minuun (kts. Spirit Of Eden) ja tänään soitin Jeselle (ei kirjoitusvirhettä) Talk Talkin I Believe In Youn. Sanoin hänelle sen olevan yksi minuun vahvimmin vaikuttaneista kappaleista... Jesen ilme kertoi ettei hän pysynyt kärryillä ja ymmärrän sen täysin. Sillä tajusin, että koska tämä nimenomainen kappale on minusta äärimmäisen koskettava, niin sitä ei saa soittaa toisella ja olettaa tämän toisen ymmärtävän mistä on kyse. Vaan se pitää itse kuulla yksin ollessaan ja eläytyä siihen. Siksipä siitäpä klikkaatte itsenne tuubissa olevaan videoon ja kuuntelette itse jos haluatte, ettekä siksi että joku soittaa sen teille.

Talk Talk -I Belive In You

Btw. Lieneekö Radiohead ollut kuulolla ja huomatkaa seuraavat kohdat:

Spirit 02:36

Hymy 03:17

---------------

Tätä taustoitti: Ohgr -Sunny PsyOp