SuperTet

Minulta tullaan vähän väliä kyselemään mahdollisuutta päästä meille työharjoitteluun ja kyllähän minä heitä silloin tällöin otankin töihin. Suurin osa työharjoittelijoista kysyy meiltä hommia vain koska jostain sitä on kysyttävä ja meidän kohdalla sitä kenties ajatellaan, että "tuolla mä pääsen helpolla." Tosin jos meille tulee työharjoitteluun, niin pääsee heti tekemään "normaalia" työtä ja tottavie sitä joutuukin töitä tekemään mahdollisuuksien mukaan. Minä uskon, että työharjoittelussa pitää tehdä niitä työnkuvaan kuuluvia hommia, eikä vain joutua eräänlaiseksi roskakuskiksi. Meillä et joudu vain pyyhkimään pölyjä, tai kantamaan roskia,,, tosin, nekin hommat pitää hoitaa,,, mutta teet ihan samaa asiakaspalvelutyötä kuin minäkin. No, kirjanpitohommia ei työharjoittelijan tarvitse tehdä. Monessa paikassa työharjoittelija otetaan tekemään ne hommat joita itse varsinainen työntekijä ei haluaisi tehdä. Kun sen pitäisi olla niin, että opettelet sitä asiaan oikeasti kuuluvaa työtä. Mutta jos kerran suurin osa koulujen työharjoitteluajoista on viikosta kahteen pitkiä, niin se saattaa tuntua turhauttavalta opastaa harjoittelijaa, jos hän oppisi hommat vasta kun harjoittelu loppuu. Ja turhauttavalta se saattaa tuntua myös oppilaasta. Siksipä monen oppilaan asenne työharjoittelupaikkaansa kohtaan on se "nokun on pakko," ja se johtaa siihen, että oppilaan mielenkiinto kohdistuu enemmän kännykkkään kuin työhön. Minulla on ollut useampi työharjoittelija töissä, ehkä parikymmentä kaikenkaikkiaan. Ja näistä kaksi on ollut oikeasti sellaisia jotka olisin harjoittelun perusteella palkannutkin. Itseasiassa yritinkin, mutta molempien kohdalla muut asiat estivät työhön tulon. (kts. Et Spiritus Sanctus.) Suurin osa jäljelle jäävistä oli niitä henkilöitä, jotka tekivät kyllä työtä käskiessä, mutta muuten alkoi kännykän naputtelu. He kuitenkin saivat jotain aikaan, vaikk'eivät olleet mitenkään aloitteellisia. En siis palkkaisi heitä, enkä kirjoittaisi suosituksia, mutta ihan hyvää alempaa keskitasoa he olivat. Eli aivan peruskauraa. Mutta sitten aina välillä tulee vastaan se työharjoittelija joka saa sinut raastamaan hiuksia päästä, suunnittelemaan täydellistä murhaa ja sitten toteamaan, ettei sen tarvitse täydellinen olla, kunhan sen vain saa hengiltä. Ja tälläinen SuperTet tuli minunkin kohdalleni kerran. En aio mainita hänen nimeään, joten hän olkoon SuperTet.

SuperTet oli juuri heitä henkilöitä joka ei tehnyt töitä edes käskiessä, ei kuunnellut pätkääkään, tuli ja meni miten halusi ja kaikenkaikkiaan loi ohjaajaansa sellaisen ajatuksen että "toi oli kyllä viimeinen Tet jonka minä tänne otan."

Aloitetaanpa ensivaikutelmasta: SuperTet juoksi kaverinsa kanssa tiskille ja yhtenä virkkeenä pulputti "meilläONtyöharjoitteluPÄÄSTÄÄNKSmeTÄNNE!" Johon minä totesin että "toinen teistä voi päästä. Jos mä otan teidän molemmat tänne, niin hommat ei oikein riitä ja siitä tulee vaan sitä seisoskelua. Joten päättäkää itse kumpi tulee ja tuleva tuo sitten samantien sen sopimuspaperin." Pojat juoksivat ulos ja en edes tiennyt oliko nyt jompikumpi tulossa vai ei. Vitsailin siitä vielä kollegoille, että "ihan taatusti toinen niistä tulee vasta ekana harjoittelupäivänä tänne tuomaan sopimuksen." Noin kuukautta myöhemmin tuli eräs hiljainen nyhveröpoika kysymään harjoittelupaikkaa ja myönnyin "tuo paperi, niin täytetään." Noin kuukautta tämän jälkeen, eli kahta kuukautta sen SuperTetin ensikäynnin jälkeen, kollegani soitti eräänä perjantaina ja sanoi että siellä olisi työharjoittelija jonka kanssa olen sopinut paikasta, ja hän tarvitsisi lisätietoja hommasta. Koska SuperTetistä ei ollut kuulunut sanaankaan koko tänä aikana, niin oletin että kyseessä oli tämä jälkimmäinen hiljainen, nyhveröpoika. Totesin että tulee maanantaina, niin käydään asiat läpi. Odotin siis tätä hiljaista poikaa. Sitten maanantaina kun avasin liikkeen oven, niin eikös siinä ovella seissyt SuperTet, joka sanoi tulevansa nyt hommiin.

"Oonks mä piilokamerassa? Sillä täähän on vitsi? Sä kävit kysymässä tätä paikkaa pari kuukautta sitten ja sitt' susta ei kuulunut mitään ja nyt mun pitäis ottaa sut töihin? Mikset sä tuonu sitä sopimusta aiemmin, enhän mä oo nyt mitään allekirjoittanut"

Eihän se SuperTet tietenkään enää ehtisi mistään saada muuta paikkaa, joten ajattelin että kun kyseessä on vain parin viikon rupeama, niin enköhän sen ajan kestäisi. Ensivaikutelma ei ollut hyvä, tämä toinen vaikutelma ei ollut hyvä, mutta pahempaa olisi odotettavissa.

Näytin SuperTetille yksinkertaisimpia työkuvioita, joista hän ei välittänyt pätkääkään, vaan kulutti keskittymiskaarensa kyselemällä "saanks mä ilmasii leffoi? Saanks mä ilmasii julkkii?" Totesin ettei siis kannattaisi tämän henkilön kohdalla antaa tehtäväksi mitään liian vaativia hommia. Tuli siis eteen tehtäviä kuten "näät sä noi kolme laatikkoo? Vie ne hei tonne yläkerran varastoon." SuperTet vei kaksi laatikkoa ja kysyi sitten "mitä mä nyt teen?" "No, viet sen kolmannenkin." Päivän päätyttyä päätin käydä yläkerrassa katsomassa minne hän ne laatikot vei. No minnepä muualle kuin pinosi ne suoraan oven eteen. Sen sijaan että olisi vienyt ne huoneeseen asti. Ja se oli tälläistä koko ajan. Sen mitä hän teki, teki huonosti ja pääosin keskeneräisesti.

Pyysin häntä keräämään kasetteja niiden koteloihin. Helppo homma, sillä kotelon numeron tuli täsmätä kasetin numeroon. Eli kasetti numero 13 menee koteloon numero 13. Ei hirveästi ajatuksia vaativaa hommaa. Tähän mennessä väärin laitettuja tapauksia on tullut vain muutama kymmenen vastaan. Kaipa hän siis olisi voinut huonomminkin asian hoitaa.

Työharjoitteluaika oli kuusi tuntia per päivä. Joten sovimme että hän tulisi töihin kello 11.00 ja päivä loppuisi kello 17.00. Näin hän ehtisi aina käymään koululla syömässä ennen töiden alkua. Päivittäin hän tuli siinä hiukan kello 12 jälkeen. Totesinkin hänelle että "jos sä et tuu töihin ajoissa, niin se vaikuttaa pahasti sun arvosteluun." Eräänä päivänä hän tuli siinä noin kello 13 ja kysyi ensimmäisenä "saanks mä mennä syömään?" Jouduin kieltäytymään. No eipä sillä väliä, sillä kello 15.00 hän vain käveli ovesta ulos, eikä enää palannut sinä päivänä. Työt hän jätti tietenkin kesken ja keskelle lattiaa.

Seuraavana päivänä SuperTet ei tullut töihin ollenkaan. Sitä seuraavana päivänä hän saapui perinteiseen tapaansa myöhässä ja kysyinkin missä hän oli edellisenä päivänä? Hänellä oli hammastarkastus. "Kestiks sun hammastarkastus kuusi tuntia? Ja mikset sä ilmoittanut siitä mulle mitään? Se ei varmaan kuitenkaan ex tempore-juttu ollut."

Hänen ollessaan töissä, ei voinut elokuvaa laittaa televisioon päälle tarkastusta varten. Sillä SuperTet jähmettyi ruudun eteen kuin kauris ajovaloihin. Pystyit valehtelematta heilauttamaan kättä hänen kasvojensa edessä, eikä hän nähnyt sitä. Oli vain television ruudulla välkkyvä maaginen valo. "Pystyt sä keskittymään, vai pitääks toi tv sammuttaa?"

Viimeisenä päivänä en antanut arvostelua hänen mukaansa koululle vietäväksi, vaan lähetin sen itse hänen opolleen. Arvostelu ei ollut kovinkaan positiivinen.

Jos myöhästelyt, piittaamattomuus, etc. eivät olleet tarpeeksi, niin olisittepa kuulleet hänen juttujaan

---------------

SuperTet: "Teijän pitäis otta noi Maraboun Dajm-suklaat pois myynnistä. Ku Dajm-suklaan tekijät tekee myös tupakkaa ja ajaa sademetsät nurin."

Minä: "Mitä? Puhut sä nyt jostain Marlborosta tai jotain? Ja miks vaan Dajm-suklaa? Ei siellä tehtaassa oo mitään sademetsän kaato-yksikköä, joka tekisi just Dajm-suklaatakin."

SuperTet: "Mut mun sisko on niin sanonu."

---------------

SuperTet: "Mä oon goottari ja tiedäks, ett' mun suosikkibändi on maailman isoin goottibändi."

Minä: "Jaa, mikäköhän se on?"

SuperTet: "Iron Maiden. Mut vaan tosi gootit kuuntelee sitä."

Minä: "Siis häh? Ei Iron Maiden oo mikään goottibändi. Gootti on jotain The Sisters Of Mercya ja Fields Of The Nephilimiä."

SuperTet: "En mä oo noist kuullukkaa, mut mä ja mun kaverit tiedetään ett' Iron Maiden on goottia."

---------------

SuperTet: "Tiesitsä ett' truegootit pukeutuu vaan mustaan, tai sitt' niillä on jotain verenpunaista."

Minä: "Kyll sä voit olla gootti vaikka pukeutuisit verkkareihin."

SuperTet: "Ei! Gootit pukeutuu mustaan, kyll mä tiedän."

---------------

SuperTet: "Tiesitsä ett' toi sun merkkis on saatanallinen symboli ja se on tuhansii vuosii vanha?"

Minä: "Tää on rauhanmerkki, kaukana saatanasta ja ei se oo tosiaankaan tuhansii vuosii vanha."

Piirsin SuperTetille seuraavat merkit...

Minä: "Sä kun kerran oot expertti, niin sä varmaan tiedät mitä nää on?"

SuperTet: "Joo, ne on paholaisen merkkei ja pakanajuttui."

En hennonnut kertoa, että siinähän olivat Princen logo, Frontline Assemblyn logo ja Daavidin tähti.

Ja tuollaista legendaa kuulin taukoamatta niinä hetkinä kun hän vaivautui olemaan paikalla.

Hän on ainoa ihminen jonka kohdalla olen ajatellut, että tämä henkilö kaipaisi läimäytystä kasvoilleen ja toteamuksen "herää!"

En haluaisi nähdä tätä SuperTettiä missään töissä. Jos hän joskus eksyy kaupan kassalle töihin ja näen hänet, niin taatusti vaihdan jonoa.

Ymmärrän kyllä että nuorten motivaatio jossain työharjoittelussa on alhainen, mutta jos kyseessä on niinkin lyhyt aika kuin kaksi viikkoa, niin edes sen ajan pitäisi pystyä olemaan tajuissaan. Etenkin kun joissain työpaikoissa oikeasti haluttaisiin opettaa oppilasta.

Tätä tarvitsin sivarivapautuksen aikoina...

...Mutta SuperTet sai minut kaipaamaan terapiaa sen jälkeenkin.

Tätä taustoitti: Tangerine Dream -Cyberjam Collection

Mihin se raja on vedetty?

Gammelbackan kirjasto on päättänyt lopettaa Tom & Jerry-lehden tilauksen jatkuvien valitusten vuoksi. Eräs siveyden sipuli ja tunteen tulkki, on toistuvasti tehnyt valituksia seikasta, että Gammelbackan kirjaston lastenosastolla on muiden lehtien joukossa väkivaltaa edistävä ja ihannoiva Tom & Jerry. Tämä kyseinen äitihenkilö on sitä mieltä, että hänen lapsensa saa kyseisestä lehdestä vääriä vaikutteita ja selvästi lapsen väkivaltainen käytös on lisääntynyt hänen luettuaan nimenomaan Tom & Jerrya. Joten saadakseen mainitun sarjakuvan poistetuksi, on hän valittanut asiasta kaikille kirjaston siivoojista, kaupunkin isoimpiin virkamiehiin (varmaan virkanaisiinkin.) Tulos on selvä. Pitääkseen ilmapiirin hyvänä, on Gammelbackan kirjasto päätynyt ratkaisussaan Tom & Jerry-lehden tilauksen keskeyttämiseen.

Eikö muuten kuulostakin ihan joltain minun vitsiltäni? No, surullista tuossa on se, ettei se ole vitsi,,, vaikka sitä niin haluaisikin. Vaan joku todellakin on vetänyt roppakaupalla herneitä sieraimiinsa Tomin ja Jerryn vuoksi. En minäkään mene kieltämään, etteikö Tom & Jerryssa olisi mukana jonkinasteista väkivaltaa. Ovathan kyseessä sentään kissa ja jyrsijä. Siispä Tom aikoo vetää Jerryn napaansa, ja Jerry pistää vastaan... Lyömällä paistinpannulla, tms. Mutta varsinaisen väkivallan ihannoinnin sijaan, kyseinen lehti edustaa ajatusta, että pienen ei tarvitse alistua isomman valtaan... Se vain välillä ratkaistaan paistinpannun avulla.

Mihin sen rajan sitten vetäisi? Tämä valittaja ei kuulemma vastusta muuta kirjaston lehtivalikoimaa lastenpuolella. Tom & Jerryn lisäksi siellä on ainakin Aku Ankka, Nalle Puh, Maailman Vahvin Nalle ja Karvinen.

Siis Tom & Jerry edustaa väkivaltaa, jota joku voi matkia.

No, totta on että jos Jerry lyö paistinpannulla Tomia, niin se on matkittava teko. Mutta entäpä kun Karvinen potkaisee Oskua? Tai kun Karvinen tunkee Nekun postipakettin. Kun Karvinen repii posteljoonin housut? Kun Karvinen parturoi nukkuvan Eskon hiukset? Nekin ovat matkittavia, väkivaltaisia toimia... Kiellätetäänkö siis myös Karvinen?

Entäpä sitten Maailman Vahvin Nalle, joka kertoo suorituskykyä parantavan aineen käyttäjästä? Jos Maailman Vahvin Nalle olisi urheiluaiheinen julkaisu, niin ei puhuttaisi lihaskuntoa kasvattavasta hunajasta, vaan Epo-hormonista.

Ja Aku Ankka... Muistatteko kun tämä oli vielä tyypillinen lopetus Aku Ankka-tarinoilla...

... Ei yhtään sen enempää lapsille sopiva kuin se Tom & Jerrykaan.

Jos luet Aku Ankkaa, niin voit matkia sieltäkin väkivaltaisia toimia,,, voit myös Aku Ankkaa lukiessasi innostua leikkauttamaan naamasi muistuttamaan Kaasia. Virikkeitä voi löytyä mistä vain ja minkälaisia vain. Mikä siis olisi turvallinen lehti, jos kaikesta voi löytää väkivaltaisia piirteitä?

Entäpä se Nalle Puh? Joukko vankeudessa eläviä pilviveikkoja. Onko se sitten muita parempaa? Meillä on maanis-depressiivinen aasi ja joukko eläimiä, jotka vaikuttavat liikaa myssyä polttaneilta... Ja mikseivät, jos kerran joutuvat elämään jossain puolen hehtaarin metsässä, pääsemättä sieltä koskaan pois. Nalle Puh ja kumppanit ovat vankeja. Eivät todellakaan mitään reilun kaupan tuotteita.

Miksi siis vetää oikeasti pultit jostain Tom & Jerrysta. Ketä oikeasti haittaa sarjakuva erirotuisesta, kiivasluonteisesta homoparista? Ei Tom & Jerry ole yhtään sen paheellisempi kuin muutkaan ns. lastensarjakuvat.

Ja täytyy ottaa huomioon, että siellä kirjaston lastenosastolla on myös muitakin lehtiä. Kuten Pelit, Kissafani, Koululainen, Inferno, Rumba, Soundi, etc. Lukuisia lehtiä jotka ovat taatusti muksuille haitallisempia kuin Tom & Jerry. Tuoreimman Infernon kannessa muuten on blackmetalhumppaorkesteri Immortalin kuva. Pandanaamaisia murjottavia miehiä,,, ja se on sitten hyväksyttävämpää kuin Tom ja/tai Jerry.

Soundi ja Rumba sisältävät lukuisia artikkeleita päihteiden väärinkäytön onnesta ja autuudesta,,, parempaa kuin Tom ja/tai Jerry.

Entäpä sitten Pelit? Lähes joka kerta Pelit-lehden kannessa on puolipukeisia naisia miekka tanassa, tai puolisotilaallisia gestapohaaveita,,, se on sitten parempaa kuin Tom ja/tai Jerry?

Miksi siis nimenomaan Tom & Jerry on pahasta tämän valittajan silmissä? Siksikö että hänen lapsensa otti mallia Tomin ja Jerryn käytöksestä? Lapsi toimii väkivaltaisemmin Tomin ja elämänkumppaninsa vuoksi? ...Hyvä rouva,,, älä anna lapsellesi mitään lehteä ikinä luettavaksi, mutta anna meidän muiden lukea. Se että juuri tämän mukayksilön muksu voi pahoin Tom & Jerryn vuoksi ei tarkoita että muut näin tekisivät. Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus "sensuroida" asioita joita tulee lapsensa nähtäväksi, mutta voi jumalauta, kun sitä pitää mennä estämään muidenkin mahdollisuudet nähdä se kenties haitallinen asia.

Ja taatusti sen valittajan muksu on joku 47v, Teppo niminen rekkakuski, joka tälläkin hetkellä on Vaalimaalla jonottamassa.

Kyllähän se Tom & Jerry voi laukaista jossakin synapsin, joka aiheuttaa väkivaltaisen käyttäytymisen... Mutta näin voi tehdä myös margariinipaketti, tai syvän siniset silmät. Jos jokainen voi vaikuttaa jokaiseen, niin jokainen voi vaikuttaa jokaiseen negatiivisesti.

Kielletään siis kaikki. Mennään luolaan ja katsellaan korkeintaan luolan seinille piirtyviä siluetteja. Älä käänny luolan oviaukkoa kohden,,, sokaistut.

Tätä taustoitti: Tangerine Dream -Cyclone

Sirpaleita part deux

Elämäni ensimmäinen Big Brother-jakso... ja taatusti viimeinen. Ikinä en ennen ole tuntenutkaan kuinka voikaan taantua niin pahasti yhden ohjelman vuoksi. Ei tarvinnut kymmentäkään minuuttia katsoa Big Brotheria, kun jo alkoi murahtelu, kyttyrä kasvoi, teki mieli vetäytyä kosteaan, pimeään luolaan tekemään kalliomaalauksia. Katso Big Brotheria ja sinustakin tulee tälläinen... ... Sillä erotuksella, että todennäköisesti Big Brotherin ansiosta unohdat tulen teon, kuin keksit sen.

En siis ole mainitun ohjelman kohdeyleisöä.

*****

Niin ja herra Kahden Viikon Iskuaika, koskien The Prodigy-keskustelua. Jos joutuisin koostamaan Prodigyn levyistä kokoelman, niin valitsisin seuraavat kappaleet sille...

Experience:

1) Weather experience

2) Jericho

3) Out of space

Music for the Jilted Generation:

1) 3 Kilos

2) Break & enter

3) Poison

Fat of the Land:

1) Mindfields

2) Funky shit

3) Diesel power

Always Outnumbered, Never Outgunned:

1) Spitfire

2) Medusa's path

3) The way it is

(Fatilta pääsi Fuel My Fire melkein mukaan, mutta koska mielummin soitan kuitenkin L7:n versiota kyseisestä kappaleesta, niin ei sitten.)

*****

Vesa Keskisen tuorein julkinen salarakas, tai mikä lie, avautuu päivän Iltalehdessä kertomalla kuinka kesä Vesan kanssa on ollut "seksiä ja saunomista." Mutta kiinnostavinta tämän brasilialaisen Natalian kertomuksessa oli tämä osuus: "Hän ei ole mielestäni antanut minulle tarpeeksi huomiota. Vesa näpyttelee lähes koko ajan kommunikaattoriaan soitellen ja lähetellen sähköposteja ja tekstiviestejä. Ja välillä hän käyttää kahtakin yhtä aikaa. Ja jos ei ole kommuja, niin hän lukee Aku Ankkaa tai muita sarjakuvalehtiä."

Voi voi Vesaa, vaikka Aku Ankka on loistavaa väkivaltaviihdettä, niin jos kylässä on babe jonka kanssa ei keksi muuta tekemistä, kuin verenkierron kasvattaminen,,, niin jätetään ne Aku Ankat paskahuussiin ja keskitytään babeen (ei kuitenkaan siihen possuelokuvaan.) Tai, jos ne tietenkin olivat Carl Barksin juttuja, niin ihan ymmärrettävää Vesa. Barksin kohdalla jäävät beibit kakkosiksi.

*****

Speaking of Vesa, niin vielä 30 sekuntia sitten pidin Marika Fingerroosia idioottina, joka on vain ja ainoastaan idiootti. Päätin nimittäin etsiä Fingerroosin sivuilta jotain pilkattavaa, mutta sitten löysin tämän, jonkun valopään laittaman viestin sieltä:

"sä olet sairas huomionkipeä blondi, joka ei tarvitse kenenkää rakkautta, toivon todella, siis ihan oikeasti toivon,että uusi miehesi hakkaa sinut henkihieveriin. sellaisia kohu-uutisia marika fingerroosista olisi miellyttävä lukea."

Ei siis tarvita kuin joku oikea idiootti todistamaan, että paljon Fingerroosia pahempaakin on olemassa.

*****

Tänään minua kiusattiin linja-autossa. Istuin juttelemassa Veksin (Latinaksi "Vexi.") kanssa huuhaata ja hän kertoi minulle, että joku hänen asiakkaistaan (Veksillä on antikvariaatti) oli tullut kertomaan, että aikoi ensin tuoda isot määrät Fangorioita hänelle, mutta olikin päättänyt heittää ne roskiin sen sijaan. Mikä pyhäinhäväistys. Vaikk'ei aikoisi koskaan lukea kyseisiä lehtiä uudelleen, niin ne pitäisi silti säilyttää. Veksi aiheellisesti huomauttikin tälle asiakkalleen, että olisi nyt vain tuonut ne minulle... mutta ei, roskiin vaan.

*****

Niin ja tämänaamuisessa hammastarkastuksessa todettiin minulla olevan yksi alkava reikä... Siis hampaassa.

*****

Tätä taustoitti: Philip Glass -Music of Candyman

Sirpaleita

Hyvää päivää ja iltaa rakkaat ystävät. Aloittakaamme istuntomme rakkauden kosketuksella.

******

Aah! On kevättä ilmassa. Puut kukkivat, järvet solisevat ja linnut pirisevät ja Itäväylä-lehdestä (26.8.2007) löydämme seuraavanlaisen Henkilökohtaista-ilmoituksen:

"38v työmies hakee asiallista sopusuhtaista naista, jonka kanssa vois saada lapsia. Tekstaile p. 046-xxxxxxx"

(Äksien kohdalla oli oikeasti tietenkin numeroita. Siis ei sana "numeroita," vaan 1, 2, 3, ja vastaavia.)

Eikö ollutkin sydäntä lämmittävä. Etsin synnytyslaitetta... Kukapa ei.

*****

George (ystävien kesken G-man) W. Bush Jr. On tietenkin turhan helppo maali, mutta jos lopputulos on tälläistä, niin miksipä ei:

"'Are you going to ask that question with shades on?'

U. S. President George W. Bush, to Los Angeles Times reporter Peter Wallsten during a White House press conference. Bush did not know that Wallsten is partially lind and has to wear sunglasses to protect his eyes from glare."'

-Newsweek 26.6.2006

*****

Mikä on mäenlaskuaparaatti?

Vastaus tulkoon esille myöhemmin.

*****

Tiesittekö että jos parturin ovessa on A4-kokoinen räikeän oranssi paperi, jossa lukee tikkukirjaimin "liike suljettu," niin näyttää hölmöltä jos silti koetatte nykiä ovea auki. Ilmeisesti se keski-ikäinen naishenkilö ei tätä tiennyt, kun koetti pimeänä olevan, kyseisellä ilmoituksella varustetun parturin ovea avata. Tai kenties hän vain varmisti, että parturi oli muistanut sulkea oven. Jos ovi olisi ollutkin auki, olisi keski-ikäinen naishenkilö voinut kiusata parturia sanomalla "ähää, eipäs se ollutkaan suljettu."

*****

Kuka on se Pekka joka on heidän pahan maineensa luonut? "En ole Pekkaa pahempi" on silloin tällöin, joidenkin käyttämä lausahdus,,, mutta kuinka paha se Pekka sitten on? Hmm...

*****

Tiesittekö että elokuvasarjan Prophecy kaikki osat ovat yhdysvalloissa nimellä Prophecy, mutta euroopassa kaikki muut paitsi ensimmäinen ovat nimellä Prophecy,,, ensimmäinen kun on euroopassa God's Army. Ironista kyllä, God's Army on suomenkieliseltä nimeltään Paholaisarmeija. Mutta ei ole Paholaisarmeija kakkosta, tai kolmosta. Meillä on Pahan Enne 2,,, mutta ei Pahan Enne ykköstä. Meillä ei ole Pahan Enne kolmosta, mutta meillä on Ennustus 3,,, mutta ei Ennustus ykköstä saati kakkosta. Sitten meillä kuitenkin on elokuvat Pahan Enne: Ylösnousemus ja Pahan Enne: Hylätyt,,, jotka siis ovat osat neljä ja viisi.

Onneksi sentään ensimmäinen niistä on oikeasti hyvä elokuva.

*****

Niin ja mäenlaskuaparaatti,,, tai pikemminkin mäenlaskua simuloiva aparaatti on sitten liukumäki.

*****
"Well, i've often thought the Bible should have a disclaimer in the front, saying 'this is fiction."

-Sir Ian McKellen

*****

Tätä taustoitti: Lisa Gerrard & Patrick Cassidy -Immortal Memory

Toinen kenkä

Totta se on. Gammelbackan kääpiöostoskeskuksen alla on kenkäni.

Silloin muinoin, ollessani ainakin alle 11 vuotias, oli Gammelbackan (eli paikallisille ja miksei muillekin, Kamppula) ostari (eli ostoskeskus,,, se kääpiö josta aiemmin mainitsin) laajennusrakentamisen kohteena. Muksut, kuten minä ja ystäväni olivat innoissaan rakennustyömaasta, jossa oli mukava telmiä kaikkien terävien terästankojen lomassa. Siellä me ryntäilimme ylös alas, eteen taakse ja astuin märkään betoniin. Upposin oikean jalkani juurta myöten sinne. Hmm,,, mitäs nyt? Jossain vaiheessa pitäisi mennä kotiinkin ja mielellään sitä ottaisi molemmat jalkansa mukaan.

Kyllähän sen jalan sai sitten pienen vaivan avulla vedettyä ylös sieltä betonista... Niin, että jalka pysyi muussa ruhossa kiinni. Ei siis irronnut. Mutta kenkä poloinen päätti jäädä sinne betonin joukkoon. Tuumin että jos kerran hän haluaa siellä olla, niin jääköön sinne sitten. Aina välillä olen miettinyt, että onkohan sillä kengällä kaikki hyvin. Sillä onhan siinä nyt rakennus pään päällä.

Se onkin sitten hienoa, jos ja kun tulevaisuudessa ostari jälleenrakennetaan, tms. Niin sieltä Reiska niminen duunari löytää betonin seasta kengän ja alkaa seuraavanlainen keskustelu...

Reiska: "Hei pomo, tääl on kenkä!"

Pomo "Joo, niin näyttää."

Reiska: "Se on aika pien. Kenenköhän se on?"

Pomo: "Tarkoitat kai kenen se on ollut, sillä nyt se ainakin on mun."

Reiska: "Joo, kenenköhän se on ollut?"

Pomo: "No, koosta päätellen pienen lapsen, tai pygmin."

Reiska: "Mä en tunne ketään pygmiä."

Pomo: "Mustanaamiolla on apunaan pygmejä."

Reiska: "Eiks ne oo siinä Puukansaa?"

Pomo: "Ei nyt sä erehdyt, ne on kaks eri juttua, pygmit ja puukansa."

Reiska: "Siit tuli mieleen Snorkkelit... Niin ja Fraglit."

The sons of God

Luin tuossa kirjaa Rooman Keisarit (Arto Kivimäki & Pekka Tuomisto, Karisto 2005) ja koska se on hyvin,,, hyvin mielenkiintoinen, niin se toi mieleeni toisen hyvin,,, hyvin mielenkiintoisen mielenkiintoni kohteen. Nephilimit. Nephilimit (tai Nefilit) olivat mahdollisesti enkeleitä jotka Jumala oli lähettänyt maahan valvomaan elämänkulkua ja tarvittaessa lopettamaan sen. Nephilimit toimivat siis eräänlaisina valvojina. Tämä ei ole mikään uskonnollinen juttu, vaikka Nephilimit sieltä tulevatkin. Vaan mielenkiintoista on ajatus siitä, että maan päällä on kulkenut Jumalhahmoja eräänlaisina vanginvartijoina. Mikä saa tietenkin kyseenalaistamaan niiden mielekkyyden. Yhdessä teoriassahan esitetään, että ihminen kääntyi sortajaansa vastaan ja siksi Nephilimit eivät enää ole maan päällä.

Ja jos tämä olisi todellinen löytö, niin pelottavaa eikö...

....Meillä oli siis dinosaurukset, mammutit, homo erectukset, alkulimat ja Nephilimit. Muiden tehtävänä oli omalta osaltaan jouduttaa kehitystä,,, yhden kenties estää se.

Ja joo, alkuinnostukseni kyseisiä hahmoja kohtaan lähti alunperin juuri tuosta Fields Of The Nephilim-yhtyeestä. Teki mieli selvittää nimen alkuperä ja sieltä löytyi sitten pelkoa enemmän kuin tarpeeksi. Tuo valitsemani käsitys Nephilimeistä on se mielestäni mielenkiintoisin. Onhan siellä niitä ajatuksia, että he olivat vain eräänlaisia profeettoja, tai muita huuhaa-juttuja... Mutta tuo, jättiläiset maan päällä vahtimassa, on se paras huuhaa-juttu.

Ja jos kiinnostaa, niin senkun luette enemmän:

Nephilim

Nephilim II

Nephilim III

"I will wipe mankind, whom I have created, from the face of the earth - men and animals, and creatures that move along the ground, and birds of the air - for I am grieved that I have made them."

-(oletettu) Jumala

Sumerland

On taas se aika vuodesta kun taloyhtiö muistuttaa autopaikkojen olemassaolosta joukkokirjeellä.

"Asukkaat, vierailijat.

AUTOPAIKOITUS PIHAMAALLA

Väärinkäytösten sekä 'läheltä piti' -tapausten johdosta muistutamme kaikkia asukkaita säännöistä jotka koskevat autopaikoitusta ja ajoneuvoliikennettä pihamaalla.

Autojen tilapäinenkin säilytys on sallittu vain niille varatuilla pysäköintialueella. Esim. Ovien edustoilla ja A-B-portaan edessä lastenleikkialueella on pysäköinti ehdottomasti kielletty..."

Etc...

Aina silloin tällöin taloyhtiö muistuttaa tuosta ja vastaavista asioista kirjeellä, joka lähetetään kyseisen alueen asuntoihin. Hyvä tapa siinä mielessä, ettei siinä erikseen syyllistetä ketään. Mutta koska kyseessä ovat toistuvasti samat tyypit, joiden vuoksi "paimenkirjeet" tulevat, niin jossain vaiheessa olisi syytä erotella pahimmat idiootit muista. Enhän minä välitä pätkääkään kyseisistä kirjeistä, niin kauan kun tiedän etteivät ne liity minuun mitenkään. Mutta kun se kerran tiedetään, että kaikki nootit koskevat aina niitä samoja muutamaa pässiä, niin olisi hyvä jos taloyhtiö ei enää kuluttaisi paperin paperia muihin kuin juuri tähtäimissä oleviin.

Ja nyt se menee taatusti samoin kuin aiemminkin. Taloyhtiön hyypiöt tulevat huomauttamaan ilmoituksin, että "viekääpäs ne autot pois siitä" ja muutaman päivän ajan se toimiikin. Sitten tilanne palaa entiselleen. Kohta ne autot ovat taas estämässä muksuja keinumasta ja muut saavat seikkailla labyrintin kautta pihamaalta muualle.

Onhan täällä tietenkin tarpeeksi autopaikkoja kaikille. Minunkin paikkani on vapaa... Enkä vain tarkoita ettäkö se on vapaa siksi, etten ottanut autopaikkaa autottomana vastaan. Vaan että se seisoo tyhjillään, eikä kukaan paikkaansa maksamatonkaan sitä käytä. Joten siinäkin olisi yksi paikka vapaana jollekin joka ei vaan saa maksetuksi paikastaan. Nyt alue on absurdin näköinen. On parkkipaikka joka on vain puolillaan täynnä. Muut asukkaat pysäköivät joko ajotien reunaan, tai pihalle.

Ratkaisuni siihen, miten saataisiin asukkaat tajuamaan, ettei etupiha ole pysäköintialue?

No, sanon nyt että ne pitäisi aina hinauttaa pois. Niin usein, että auton omistaja olisi ehdollistettu ymmärtämään missä oikea alue niille on.

... Tosin tuo oli se mahdollinen ratkaisu. Tosiasiassa olen sitä mieltä, että renkaat voisi puhkoa, ikkunat pistää paskaksi ja tehdä autosta yleinen käymälä,,, ja sitten hinauttaa pois. Vaikkakin epäilen, että haluista huolimatta, taloyhtiö ei jälkimmäiseen ehdotukseen yhtyisi.

Kuulostaa agressiiviselta eikö? Mutta se autojen väärään paikkaan pysäköinti on oikeasti ongelma. Sillä se todellakin pienellä pihalla estää pihalla olon. Ei tee kovin mieli istuskella penkillä, jos joutuu varomaan varpaitaan autojen vuoksi. Ei tee mieli keinua, jos lopputuloksena on kopsahdus auton kylkeen. Älkääkä sanoko, että se autopaikka olisi liian kallis. Jos on varaa siihen itse autoon, niin sitten on myös varaa autopaikkaan. Jätä se Hevoshullu-lehden tilaus sikseen ja maksa sillä pysäköintipaikkasi.

Eikö olekin hienoa, että suoramarkkinointipostissa ei enää suuremmin kutsuta vastaanottajaa "vastaanottajaksi" tai joksikin "hyväksi asiakkaaksi." Vaan nyt kun saat mainoskirjeen jostakin, niin siinä todetaan jotain kuten "Hei Teemu!" Ja kun sinulla on syntymäpäivä lähettyvillä, niin mainoksessa toivotetaan "hyvää syntymäpäivää" ja kerrotaan että "lähestyvän syntymäpäiväsi johdosta..." Sama pätee nimipäivään, jouluun, etc.

"Onnea!

Pian on aika juhlia syntymäpäivääsi! Päivän kunniaksi varasin sinulle upean syntymäpäiväedun. Saat 20 euron arvoisen lahjakortin, jonka voit käyttää tilatessasi Elloksen laajasta syksy- ja talvivalikoimasta. Ota siis kuvasto esiin tai shoppaile osoitteessa ällös.fi - hemmottele itseäsi syntymäpäiväsi kunniaksi.

Onnitteluterveisin

Tuija Peltola

markkinointi, Ellos."

Luonnollisesti kaikki tämä ja vastaavat on kirjoitettu jollakin kaunokirjoitusfontilla, tai vastaavalla. Jotta näyttäisi siltä, että joku on oikein henkilökohtaisesti kirjoittanut kyseisen kirjeen juuri sinulle.

Oi kiitos Tuija henkilökohtaisesta panostuksestasi minua kohtaan. Asiaa loistoa ei tietenkään himmennä se, että viesti on painotuote, ei käsinkirjoitettu. Mutta ei se mitään,,, onneksi se ei lähtenytkään kuin tuhansille muille ihmisille samoihin aikoihin. Se vain on kummallista, että miksi ystäväni sai saman kirjeen, mutta osoitettuna hänen nimelleen. Eikö sen pitänyt olla vain minulle ja minulle ainoastaan, syntymäpäiväni kunniaksi. No, who cares ? Onhan siinä mukana 20 euron lahjakortti... Jonka saa käyttää kunhan ostosten loppuarvo on vähintään 80 euroa.

Tunnen oloni niin kovin arvokkaaksi.

Mutta nuo ovat hienoja keinoja saada ihmisiä ostamaan sälää milloin mistäkin liikkeestä. Moni ei varmaan ajattele ettei se oikeasti ole "vain sinulle" ja markkinointi-ihmisille kuten Tuija sinä olet vain tilastokoodi muiden joukossa. Jos soittaisin Tuijalle ja sanoisin "what's up?" niin hän ei varmastikaan sanoisi "mitäpä tässä Teemu," vaan pikemminkin "asiakasnumeronne?" Kuitenkin, tuo varmasti toimii. Kirjeessä on oma nimesi, joten juuri sinut huomioitiin. Kirje on kaunokirjoitusta, joten se on käsin tehty. Sinua onniteltiin, sinua halutaan. Ja jos ei oikeasti vaivautuisi ajattelemaan, niin saattaisi oikeasti tilatakin nimenomaan tuollaisten perusteella kamaa jos toistakin.

Vaan entäpä yksinäiset, joista on vain mukava jutella jonkun kanssa? Postimyyntifirmoilta tuo olisi tällöin jo lähes julmaa pilaa.

Muistankin erään puhelinmyyjän joka aloitti puheensa näin "Moi Teemu, mitens sun päivä on menny?" Noin kun puheen aloittaa, niin ensimmäiksi minä ajattelin, että kyseessä on joku puolituttu vähintäänkin, jonka ääntä en vain heti sattunut tunnistamaan. Ei hän minua tuntenut sen enempää kuin kukaan muukaan, joka ei minua tunne... Mutta tuolla aloituksella hänkin sai minut aluksi hämilleni ja luulemaan välillämme olemaan jotain tuttavuutta. Mitäkö vastasin hänelle? "Mitäs tässä, samaa kuin aina ennenkin." Se tietenkin viimeistään paljasti ettei hän ollut mikään tuttu, sillä tuttu olisi todennut jotain kuten "ai, itkit siis pimeässä."

Ja lisää niitä hienon hienoja lehti-ilmoituksia.

Tämä on muistaakseni Uusimaa-lehdestä, ajalta Luoja tietää koska,,, mutta se huvitti tuolloin, siksi se piti tallettaa.

"Varoitus!

Ilolassa liikkeellä tum.sin.vanh.mall. mersu, naisp.kulj. ilman ajotaitoa ja liik.säänt. tuntemusta.

-Varokaa!"

Loistava keksintö tuo 160 merkkiä. Tai siis tarkoitan tietenkin loist.kek. tuo 160 mrk.

Olen tyytyväinen.

Tätä taustoitti: Love Like Blood -Snakekiller

Brave old world

Luonnollisesti...

"Digiaika kiihdyttänyt tv-maksujen irtisanomisia
23.08.2007 17:22

Jo noin 13 000 kotitaloutta on perustellut maksunsa peruuttamista digiaikaan siirtymisellä.
Digiajan läheneminen on kiihdyttänyt tv-maksujen irtisanomisia. Tänä vuonna jo noin 13 000 kotitaloutta on perustellut maksunsa peruuttamista digiaikaan siirtymisellä. Määrä on tuplaantunut kesäkuusta.
Kaiken kaikkiaan tv-maksunsa on irtisanonut tänä vuonna lähes 100 000 kotitaloutta. Luku on kymmenentuhatta enemmän kuin vastaavana aikana vuosi sitten.
Keskimäärin tv-maksuja irtisanotaan vuosittain noin 110 000. Uusia maksuilmoituksia tehdään kuitenkin enemmän.
(MTV3-STT)"

On ymmärrettävää, että joku haluaa irtisanoa televisiolupansa digiajan vuoksi.

Jos oletetaan että katselit televisiota ennen digiaikaa, mutta et halua ostaa digiboksia. Et näe televisio-ohjelmia, miksi siis maksaisit niistä. Erinomainen syy olla maksamatta televisioluvasta.

Jos ostat digiboksin, mutta irtisanot televisiolupasi, niin älä käytä tekosyynä digiaikaa. Jos kerran katsot televisio-ohjelmia jatkossakin. Syytä vaikka huonoja ohjelmia ennemmin.

Jos et katsonut televisiota ennenkään, niin miten digiaika muuttaisi tilannetta.

Ja siinähän se on,,, miten digiaika muuttaa status quota.

Ei mitenkään.

Aluksi luvattiin suurta vallankumousta tavassamme katsoa televisiota. Tulee interaktiivisia palveluita. Voit valita haluamasi kielen ohjelmiin. Saat jumalattoman määrän uusia kanavia vaivoiksesi. Annamme sinulle kuun, tähdet ja taivaan. Voit vain katsoa television suuntaan ja ajatella kanavaa ja digiboksi tottelee. Kuva paranee. Ääni paranee. Ohjelmat paranevat.

Kuva, ääni ja interaktiivisuus olivat niitä suurimpia puoltavia seikkoja, joilla digiajan loistokkuutta aluksi mainostettiin.

Näin se kuitenkin menee...

Parempi kuva?

Valtaosa ihmisistä on sen verran silmäpuolia, etteivät oikeasti pysty näkemään hienoisia eroja kuvan laadussa. Pistät sitten päälle uuden vhs:n tai dvd:n, nin suurin osa ei erota kuvan laadussa tasoeroja.

Miksikö?

A) Minkäkokoinen ja minkälainen televisiosi on. Kun katsot elokuvaa 27 tuumaisesta, tai 32 tuumaisesta televisiosta, niin kuvan koko paljastaa osia kuvan laadusta. Ihan kuin leffateatterissa. Jos istut liian lähellä kangasta, näet kuvan huonompana kuin sopivan välimatkan päästä.

B) Kuvan laadun määrittelee pitkälti sen signaalin voimakkuus. Olette kuulleet katvealueista eikö? Tämä on se vanha "mihin suuntaan käännän antennia"-juttu.

C) Vaikka signaalin voimakkuus olisi niin suuri, että se leikkaa kallionkin halki, niin se ei auta jos originaali kuvanlähde on huonolaatuinen. Jos vaikkapa JIM lähettää nauhalla olevan elokuvan, niin se on aivan sama onko se analoginen vaiko digitaalinen... Se lähtee silti alunperin nauhalta.

Totta on, että monilla paikoilla digiboksi parantaa kuvan laatua. Mutta mitä jos antennisi ei ollutkaan tarpeeksi voimakas? Mitä jos kuvitelmistasi huolimatta kuvansäätösi olivat päin persettä. Jos oletetaan ettei digiaikaa tule nykyisessä pakkomuodossa, vaan kyseessä olisi ihan vain jokin uusi laite jonka voit ostaa muiden rojujen jatkeeksi. Kannattaisiko se, jos kuvan laadun vika onkin muualla kuin digiboksin puuttumisessa.

...Mutta joo, kyllä monissa paikoissa digiboksi omalta osaltaan parantaa osittain kuvan laatua.

Parempi ääni?

Sinä katsot ohjelmia 21 tuumaisesta tölsästä, jossa on muutaman sentin läpimitaltaan olevat kaiuttimet. Et huomaisi tuossa eroa monon ja stereonkaan välillä. Miksi siis digiboksi kasvattaisi kaiuttimien kokoa ja siirtäisi niitä kauemmas toisistaan.

Ohjelman äänilähde on perseestä, joten ei siinä surroundit auta, jos et halua kuulla muuta kuin persettä. Eli ohjelman ääneen vaikuttavat samat lähdesignaalit kuin kuvankin kohdalla.

Ai sinulla on talo täynnä kaiuttimia. On pelit ja vehkeet. Kaipaat elämääsi tinnitusta. Joo, jos lähteen ääni on alkujaankin siedettävä, niin kyllähän se digiboksi sitäkin voi parantaa osittain.

Interaktiivisuus?

Onko sinulla kännykkä? Siinä interaktiivisuutesi. Osallistu tekstiviestillä johonkin huuhaakisaan jossa arvutellaan sanoja kuten S_NUS ja RE_T_NA.

Mutta se kuulosti niin paljon hienommalta, kun aluksi hehkutettiin kuinka voit kontrolloida ohjelman sisältöä ja muutenkin vaikuttaa katsomaasi. Ei se kuitenkaan ihan niin mene, että taas kuvassa on se ärsyttävä juontaja... Joten lähetät tekstiviestin "Godzilla, destroy!" ja näin tapahtuu.

Joten digiaika ei nykyistä interaktiivisemmaksi television sisältöä tee.

Entäpä sitten ne kanavien määrät?

Kaipaatko tosiaan Neloselle kaverikanavaa, tai MTV3:lle,,, jos ne kerran kuitenkin esittävät samoja, tai vastaavia ohjelmia koko ajan. Kyse ei tulisi olla kanavamäärästä, vaan kanavalaadusta. Aluksi MTV3 esittää Frendejä, sitten se siirtyy SUBille. Ensin SUB esittää Takenin,,, odota,,, ja se tulee MTV3:lta.

Yksi kanava esittää Star Trekiä,,, no toinen esitää Voyageria. Ei siis oikein suurta eroa.

"Mutta onhan siellä elokuvakanavat ja muut." Niin, olivathan ne siellä kaapeliaikanakin ja silloinkin ne olivat maksullisia kanavia. Mikä siis muuttui? Väliin tuli vain yksi laite lisää.

Jos nyt jo televisio on täynnä ohjelmia joita ei jaksa kauaa seurata, niin miksi tehdä lisää tilaa niille.

Niin, ja miten se digiboksi ohjelmien laatua parantaisi? Wicker Manin remake on paska, katsoi sen sitten BluRayna, kasetilta, DVD:ltä, hi-definitionina, savikiekolta, betalta, televisiosta, tai unissaan. Huono ei parane laastarilla, vaan vuosien terapialla.

Monet tekstitysvaihtoehdot? Kuten dvd-levyissä. Jos siellä on Suomi ja Ruotsi, niin sen kun valitset niiden väliltä. Jos siellä on vain Suomi, niin turhaan haet sitä Ruotsia.

Miksi siis digiaika pakotettuna? Katso televisiota, osta boksi. Et osta boksia, älä katso televisiota. Miksi se ei voisi toimia näin: Haluatko ekstraa? Osta digiboksi. Kelpaavatko ja riittävätkö sinulle kanavat 1-4? katso ohjelmia analogisena.

"Se tulisi liian kalliksi." Mikäpä ei.

Kerrostaloihin keskusdigiboksit? Miksi taloyhtiö maksaisi yhdestäkään boksista, kun ne voi jättää asukkaiden maksettavaksi.

Televisio pimenee koska ei ole varaa ostaa digiboksia. Digitan ja valtion ajatusjumalat sanoisivat "ei ne oo kalliita." Jos kerran digiaika tässä muodossa ei ole välttämätön, niin muutama kymppikin boksin ostoon on jo liikaa. Kun periaatteessa digiboksin suurin funktio on toimia television ON/OFF-näppäimenä.

Miksi valtio kustantaisi kansalaisten digibokseja, kun ne voi jättää heidän itsensä ostettaviksi.

Asian pitäisi toimia niin, että ken rikkoo, hän korvaa. Ja tässä tapauksessa se on niin, että valtio meneee ja rikkoo satojatuhansia, ellei miljoonia televisioita ihmisten kodeissa, mutta ei suostu korvaamaan niiden takuuta.

Valtio estää sinun television katselusi, eikö siis valtion tulisi pyytää anteeksi sinulta.

Olenko minä valmis digiaikaan. En koskaan... Mutta kyllä minulla digiboksi on. Siinä se on television vieressä samassa avaamattomassa paketissa, kuin jo kuukausi sitten.

Muuten, noin satatuhatta televisioluvan irtisanomista ei muuta vielä mitään. Miljoona,,, siinä on sitä taikaa.

Lisää shittiä:

Digita.

Gil Scott-Heron totesi että "The Revolution Will Not Be Televised". Ja kiitos digiajan vallankumouksen tuoman television pimennyksen,,, näin tapahtuu,,, tai siis, ei tapahdu.

Tätä taustoitti: Therion -Gothic Kabbalah

Wave of mutilation

Tottakai näinhän sen pitääkin mennä...

Pyydät herra kahden Viikon Iskuaikaa purkamaan karkkikuorman ja näytät miten muovikelmu saadaan nopeasti irti kuorman päältä. Herra Kahden Viikon Iskuaika ottaa sakset käteensä ja toimii juuri niin kuin uusavuttomuuden oppaassa neuvotaan, eli viiltää samantien sormeensa.

"Mistä lyödään vetoa, että tänään sun blogissa lukee, ett' Jesse leikkas sormeensa."

Ei siihen vedonlyöntejä tarvita. Olisit ollut leikkaamatta sormeesi, niin en olisi kirjoittanut siitä yhtikäs mitään. Herra Kahden Viikon Iskuaika muuten väittää sanoneensa "Mistä lyödään vetoa, että tänään sun blogissa lukee, ett' Jesse leikkas sormeensa saksilla." Sehän ei pidä paikkaansa. Vaikkakin sakset juuri kohtalokkaassa asemassa olivatkin.

Olen aika varma, että herra Kahden Viikon Iskuaika leikkasi tietoisesti, eli tahalleen sormeensa. Miksikö? No, koska hän rakensi haavan päälle ihme Baabelin tornin. Sellaisen "katsokaa mun pipiä ja kysykää 'oi, mitä sun sormeen on sattunut?'"

Tälläisen...

Se haavahan oli jokin tälläinen...

Mutta herra Kahden Viikon Iskuaika näki sen tälläisenä...Niin, no hänhän oli lähempänä haavaa, joten se varmasti vaikutti perspektiiviin.

Mitä taas opimme?

Älä anna saksia joidenkin käytettäväksi ilman koulutusta ja tarpeellisia ohjeita.

*****

Tätä taustoitti: Soul Asylum -Grave Dancers Union

Tiskirotat ja muita eläintarinoita

Ai, ajattelit mennä vuokraamaan elokuvan? Hyvä idea, sillä oikeaan fiilikseen valittu oikea elokuva voi kasvattaa ymmärryksen tasoa. Huonollakin elokuvalla saat ainakin tapettua aikaa jonkin verran.

Menet kysymään myyjältä jotain tiettyä elokuvaa. Älä kuitenkaan esitä kysymystäsi sivusta, kun myyjä jo palvelee toista asiakasta. Ei ole ensinnäkään ystävällistä keskeyttää toisen asiakkaan palvelua. Siitä eivät pidä niin myyjä, kuin jo palveltavana oleva asiakaskaan. Odota vuoroasi. Kyllä myyjä sinuakin auttaa. Ja jos myyjä on yhtään asiansa tasolla, niin hän ei edes tietämättömänä vastaa "en tiedä," vaan ennemminkin "en tiedä, mutta otetaan selvää." On absurdia olettaa myyjän nähneen joka ainoan liikkeessä olevan elokuvan, vain koska hän on töissä siellä. On kuitenkin syytä olettaa myyjän tietävän yleisesti tarpeeksi edustamistaan tuotteista, että hän osaa ainakin ohjata oikeaan suuntaan.

Etsit siis elokuvaa. Otat komedian käteesi, mutta pian perut mielesi ja päätät olla ottamatta valitsemaasi elokuvaa. Laitat komedia pois. Minne? No, jos otit sen komediahyllystä, niin se ei varmaankaan kuulu siihen kauhuhyllyyn jonne olet sitä juuri laittamassa.
Pistät sen toisen elokuvan päälle. Ei hyvä juttu. Zoolander ei varmaankaan kuulu Koukkusormen päälle. Laita elokuvat joita et otakaan sinne mistä ne otit. Jos et muista tarkkaa paikkaa, niin laita se komedia siihen kohtaan komediahyllyä jossa on tyhjä kohta. Et muista tai ymmärrä ottaneesi komediaa komediahyllystä? No, tuo se tiskille,,, myyjä kyllä tietää sen paikan.

Lue mainokset kokonaan. 5 € vipeille, 4 € normaalisti. Et ole Vip-asiakas vain koska olet teettänyt asiakastiedot. Jokainen varmasti tajuaa että vip on normaaliasiakkaasta poikkeava olotila (näet siis näkyjä tauotta.) Mikäs vippi se nyt muka on, jonka saa vain olemassaolostaan.
Julisteessa lukee Spider-man 3 ja sanat "nyt dvd:nä." Myyjä ei julistetta tehnyt. Älä siis hänelle suutu, jos elokuva ei olekaan vielä ilmestynyt.

Liikkeessä on jonoa. Joudut siis odottamaan. Kukaan jonossa olevista ei halua jäädä siihen asumaan, vaikka se siltä saattaa välillä tuntuakin. Ei siis ole syytä valittaa "miks kaikki on täällä samaan aikaan?" Jos kerran itsekin olet siellä samaan aikaan.
Myyjä toimii varmasti niin nopeasti kuin pystyy. Jos toimit nopeammin ja paremmin, niin kyllä myyjä mielellään antaa sinun tehdä työt.

Asiakaskortti? Se on se muoviläpyskä. Hieman kuin ne kaikki muut jotka saat kaikkialta muualta. Mikset ottaisi sitä esiin kassalle tullessasi? Miksi et pitäisi sitä mukanasi? Ei huolta, se kortti ei aiheuta sinulle tyrää... Sen tekevät ihan muut kortit.

Myyjä etsii sinulle koteloon sisällön. Ole siis ystävällinen äläkä koputtele sormillasi, kortillasi tai kolikolla tiskiin. Se ei nopeuta myyjän työtä. Itseasiassa myyjä mahdollisesti tietoisesti t-o-i-m-i-i h-i-t-a-a-m-m-i-n.
Huomioi että ystävälliseen käytökseen vastataan ystävällisellä käytöksellä.
Ole reipas.
Artikuloi selkeästi.
Sano "kiitos" ja "moi moi" jos kerran myyjäkin näin tekee.

Palauta lainasi ajoissa. Kyse ei ole vain siitä, ettäkö maksaisit ilomielin ylimääräiset päivät. Vaan siitä, että kiitos myöhästymisen, joku toinen saattoi jäädä ilman haluamaansa elokuvaelämystä. Et sinäkään olisi iloinen jos et saisi haluamaasi elokuvaa, koska edellinen lainaaja ei "viitsinyt" palauttaa elokuvaa ajoissa.

Palautat elokuvan, kiitos. Tuo se myyjälle, tai pudota mahdolliseen palautusluukkuun.
Älä palauta elokuvaa laittamalla sitä monitorin, tms. päälle, tai työntämällä sitä hyllyjen välistä. Et elä kaatopaikalla, käyttäydy siis sen mukaan (poislukien he jotka asuvat kaatopaikalla.)

Palauttaessasi elokuvaa, varmista että siellä on sisältö mukana. Liian usein löydät sen dvd-soittimesi sisältä.

Palauta elokuva oikeaan liikkeeseen.

Toit siis elokuvan myöhässä. Älä kiukuttele myöhästymismaksuista, jos kyseessä on sama päivävuokrasumma per myöhästymispäivä. Se ei ole vielä mikään rangaistus. Sen summan vuokraamo olisi saanut jos olisi saanut lainata sitä muillekin. Tosiasiassa myöhästymismaksun tulisi olla lainasummaa suurempi. Kenties se saisi sinutkin tuomaan lainasi ajoissa.

Etkö saanut elokuvaa toimimaan? No mutta sehän on ikävää. Noin 90 % toimimattomuuksista on kuvitelmaa.
Ei tekstiä? Jos elokuva on ollut valikoimissa viikonkin, niin siitä olisi valitettu jos aiemmin. Eli kyllä siellä tekstitys on. Opettele vain käyttämään menuvalikkoa.
Elokuva ei lähde pyörimään? Ensinnäkin, onko kyseessä jokin muu kuin dvd-soitin? Playstation? Tietokone? Siis on,,, no, jos koneen pääasiallinen toiminto on jokin muu kuin dvd-levyjen pyöritys, niin valitat toimimattomuudesta väärässä paikassa. Playstationin dvd-toiminto on extraa, ei ykkösprioriteetti. Videovuokraamot eivät ota vastuuta dvd-levyn toimimattomuudesta katsottaessa muulla kuin dvd-soittimella.
Ei, kyllä se oli ihan dvd-soitin missä levy ei toiminut. Suurin osa toimimattomuusongelmista johtuu sormenjäljistä, ei naarmuista. Tarpeellinen määrä naarmuja ja tarpeeksi syviä luonnollisestikin vaikeuttaa levyn toimintaa. Mutta valtaosa naarmuista on pienoisia pintanirhaisuja, joten ne eivät läheskään niin usein vaikuta toimimattomuuteen kuin voisi kuvitella. Sormenjäljet ja muut hikitahrat,,, sinä suuremmat ongelmat.
Tässä pieni ensiapuohje: Jos näet levyssä tahroja, niin ota pehmeää (ei karheaa) kangasta, tms. ja pyyhkäise levy ennen koneeseen asettamista. Keskiosasta ulospäin.
Monelta murheelta säästyttäisiin kun opittaisiin tajuamaan, ettei niitä sormia alunperinkään tungeta lukupintaa vasten. Ethän sinä kasettienkaan kohdalla työntänyt sormiasi nauhaan.
Monelta muultakin murheelta säästyttäisiin, jos opeteltaisiin ensin käyttämään konetta ja vasta sitten valittamaan.
Mutta ei auta, ei toimi.
Älä kuitenkaan kiukuttele myyjälle että tämän takia lapsen ilta meni pilalle. Ei myyjä sitä levyä rikkonut, joten on ihan turhaa pahoittaa hänen mieltään.
Asioihin löydetään kompromissi, joten käyttäydy asiallisesti.
Ja miksi ette muka tiedä missä se vika esiintyi? Ei kukaan odotakaan että osaisitte sanoa minuutilleen koska kuva pysähtyi, tai ette huomioineet edes kappaletta jossa levy jumitti... Mutta mikä vastaus on "tää ei toimi. En mä tiiä missä."
Älä sano myyjälle "tää on ihan paskassa kunnossa, poista se!" Sinä et kuitenkaan päätä mitä myyjä poistaa, koska poistaa, vai poistaako mitään. Se ettei jokin toimi sinun koneessasi, ei tee levystä vielä rikkinäistä. Monet kun eivät tunnu tajuavan kuinka saatanan paskoja koneita ovat markkinat täynnänsä. Osta kerralla kunnollista, älä monta kertaa surkeaa. Niin ja tämä klassikko ei sinua auta "ei se vika ainakaan mun koneessa oo, se on ihan uus kone." Uusikin voi olla jo ennen paketin avaamista surkeammassa kunnossa, kuin nikotiinin polttamat keuhkosi.

"Miksei teillä oo sitä ja sitä elokuvaa?" Hyvin aiheellinen kysymys, tässä vastaus: Lainaa se elokuva yli kymmenen kertaa vuoden sisään, niin otan sen valikoimiini.
Moni ei tunnu tajuavan sitä, etteivät videovuokraamot niinkään maksa elokuvasta kuin sen vuokraoikeuksista. Ja vaikka saisit sen Moldovialaisen paimenkomedian Poptorin hyllystä hintaan 3,90 €, niin maahantuojat hinnoittelevat senkin elokuvan vuokraoikeudet samanarvoisiksi kuin The Departedin ja Norbitin. Joten yhden elokuvan arvokin on aluksi videovuokraamoille niin kova, että sen täytyy mennä usein ja usein vuokralle, jotta se ensin tuo rahansa takaisin. Edellyttäen ettei joku mämmikoura tee siitä sirpalefantasiaa sitä ennen.
Kyllä sitä mielellään hyllynsä täyttäisi klassikoilla ja mukaklassikoilla. Mutta otatko 20 Pirates Of The Caribbean kolmosta ja yhden Julman Maan, vaiko 21 Pirates kolmosta? Ikävä kyllä muutama lainaaja ei riitä Julmalle Maalle, niinpä on kannattavampaa ottaa sen sijaan yksi kappale lisää Pirateshuttua. Tämä kiitos maahantuojien hinnoittelun.

"Tääl ei oo mitään. Ihan paska valikoima." Laajenna makusi koskemaan muitakin kuin vain pseudotaidetta, tai vitun-paskaa-komediaa. Siellä on roskaa hyllyt väärällään, etsi omasi.

Entäpä tämä:
John-Bob: "Onks teil Pathfinderii?"
Myyjä: "Ikävä kyllä ne on kaikki lainassa."
John-Bob: "Olisko teiän kilpailijalla sitä?"
Miksi kysyit tuota? Jos joudut ihmettelemään mikä siinä muka on outoa, niin herra varjele!
Ja näin:
John-Bob: "Onks teil Pathfinderii?"
Myyjä: "Ikävä kyllä ne on kaikki lainassa."
John-Bob: "No mä meen sitten teiän kilpailijalle."
Pidä hauskaa.
Tietenkin myyjä sanoo tuotteiden ollessa ulkona, että "niitä on vielä tänään tulossa. Varataanko?" Etc.

Ja myyjien tulisi muistaa, että asiakkaalle ei kahden euron hintaa ilmoiteta muodossa "se on kaks egee."
Onko myyjällä paska päivä? Älä kaada sitä asiakkaiden niskaan.
Paikalle saapuu myyjän kaveri. Ensin asiakkaat sitten kaverit.
Asiakas kysyy jotain elokuvaa ja vastaat heilauttamalla kättä ja sanomalla "se on tuol kauhussa." Ei-jei,,, sano "se on tuol kauhussa, mä voin tulla kohta ettimään, kunhan saan ensin jonon pois."

Myyjät ovat ihan samanlaisia pässejä kuin asiakkaatkin... Tiedän sen, koska olen itsekin yksi heistä. Siksi meidän tulee käyttäytyä keskenämme samoin, toisiamme kohtaan.
Ole kiltti, olen kiltti.
Ole ääliö, olen ääliö.

Antoisaa elokuvailtaa.

Muuten, tämän vuoden puolella vuokralle tulleista elokuvista suosittelen seuraavia:
The Prestige
The Fountain
A Scanner Darkly -Hämärän Vartija
The Proposition
Smokin' Aces
Oletan myös, että listaan voisi lisätä elokuvan Pan's Labyrinth. Mutta kun se tulee vuokralle vasta ensi viikolla, niin se ei sovi aiemmin mainitsemaani kohtaan "vuokralle tulleista."
Muuten, tämän vuoden elokuvista pyydän välttelemään seuraavaa:
Wicker Man
Sitä en linkittänyt, koska en halua ihmisten saavan edes IMDB:n tietoja siitä. Kyseessä on taatusti maailman surkein elokuva... Katsokaa nyt, taas alkoi suututtamaan kun ajattelin sitä. GRR!!!

Tätä taustoitti: Soul Asylum -Let Your Dim Light Shine

Stephen Rea

Katsoin juuri elokuvan Incubus jota tähdittää pahasti alkoholisoituneen näköinen Tara Reid.

Tämä on takakannen kuvaus elokuvasta:

"Yön pimeydessä eksynyt opiskelijajoukko päätyy hylätyltä laboratoriolta vaikuttavaan rakennukseen syvällä metsän siimeksessä. Kylmissään ja uupuneina he murtautuvat sisään vain huomatakseen, että laboratorion käytävät ovat täynnä kuolleiden ruumiita. Nuoret törmäävät eristysselliin lukittuun koomapotilaaseen, The Sleeperiin, häiriintyneeseen murhaajaan, joka pystyy kirjaimellisesti uneksimaan tiensä heidän mieliinsä. Kun nuoren naisen (TARA REID) ystävät muuttuvat verenhimoisiksi, kirvestä heiluttaviksi tappajiksi, kauhistunut opiskelijatyttö yrittää epätoivoissaan paeta. Sillä kun The Sleeper päättää, että on tytön vuoro kuolla, hänen täytyy vain odottaa, että tämä nukahtaa."

Ensinnäkin on todettava ettei millekään elokuvalle ole hyväksi se, että minuutin ja 24 sekunnin kohdalla ajattelee "kestääköhän tää vielä kauan?"

... Mutta palataanpa itse elokuvan tarinaan. Tuossa ylempänä oli siis kannen esittämä synopsis elokuvasta ja tässä millaisena minä näin elokuvan Incubus:

Siinä oli alussa jotain nuoria ja Tara Reid ja joku nurin oleva auto tai jotain. Se taisi olla pakettiauto,,, siis se nurin oleva. Ei, kun sitä ennen joku lääkäri tai jotain kulki jossain sairaalassa tai jossain muualla. No, ne nuoret ja Tara Reid (joka ilmeisesti oli kanssa nuori) lähti kävelemään jonnekin. Heitä taisi olla kolme poikaa, kaksi tyttöä ja Tara Reid. He tulivat johonkin sairaalaan tai jonnekin. Varmaan se sama paikka kuin ihan alussa. Siellä taisi olla kaksi ruumista. Ja olen ihan varma että yksi tytöistä hävisi kuvioista, mutta en huomannut miten ja koska. No, ne nuoret ja Tara Reid löytävät jonkun kaljupään jostain muovikuplasta (kaljulla oli varmaan jokin immuunikatosairaus.) Jollain naisella oli jokin avain suussa. Sitten siellä oli veren roiskeita,,, paljon veren roiskeita. Se kaljupää oli jokin telepaattipsykomurhaaja tai jotain. Tara Reidilla oli lopussa jumalattoman rumat piilolinssit. The End.

Jaa-a,,, ihan sellainen fiilis, ettei olisi mitään elokuvaa katsonutkaan. Jos tehdään kerran huono elokuva, niin tehdään siitä edes sitten niin huono, että sen muistaa katsomisen jälkeen. Tuo Incubuskin tuli otettua katseluun vain koska se nyt sattui olemaan kauhuleffa jota en ollut aiemmin nähnyt... Olisi pitänyt jättää se siihen tilaan.

Tiedän, huumorini on äärimmäisen mautonta hyvinkin usein. Siksi teen niin usein pilkkaa itsestänikin,,, välillä tahattomastikin. Kun suu on palanut, on mautonkin hyvää.

Älä ole Wigger

Viime yönä nukuin oikein hyvin ja kun heräsin siinä kolmen maissa yöllä, niin kirjoitin seuraavan muistilapun...

...Mistä tietää, että se kirjoitettu viime yönä? No, väsyneenä olen kirjoittanut sinne väärän päivämäärän, 19-20.8.07. Kun siinä olisi pitänyt tietenkin lukea 20-21.8.07. Se luonnollisesti tarkoittaa viime yötä, ei edellistä. No höh!

Teille jotka ette lue tai kirjoita Teemua, niin siinä lukee seuraavasti:

"Iggy Pop -Cry for love

Skinny Puppy -Double cross

Dead Can Dance -Spirit

Fields Of The Nephilim -Love under will

The Walker Brothers -Death of romance

Peter Gabriel -I have the touch

Talk Talk -I believe in you

David Bowie -Modern love

Philip Glass -A gentleman's honor

Depeche Mode -Walking in my shoes

The Cure -Prayers for rain

Leonard Cohen -" (jokin töhry. en ilmeisesti osannut päättää kappaletta.)

Oikeassa yläkulmassa lukee "tee kokoelma." Eli ajatuksenani on todennäköisesti ollut se, että jos nyt (siis viime yönä) tekisin kokoelman, niin mitä siihen laittaisin.

Sitä suu-piirrosta en osaa selittää.

Mutta suun alapuolella oleva teksti "Jesse sanoi eilen nyanssi. Toivoa siis vielä on" on aivan looginen, sillä edellisenä päivänä Jesse oli sanonut sanan nyanssi. Itseasiassa hän sanoi tarkalleen vitsinyanssi.

*****

Mutta entäpä tämä aiempi, keskellä yötä tehty muistilappu.

No tuo selittyy samassa lapussa olevalla tekstillä.

Mitäkö siinä lukee? No johan te saitte pikakurssin siitä kuinka lukea Teemua.

*****

Tätä taustoitti: Christian Death -Sex, Drugs And Jesus Christ

Pelkohiiri

Oletteko huomanneet että Mikki Hiiri on viime vuosina tehnyt hirveän agressiivisen comebackin elokuvateollisuuteen. Äkkiseltään tulee mieleen ainakin elokuvat kuten: A Nightmare On Mousestreet, Hallomouse, Natural Born Mickey, Resident Mickel, The Mousenator ja se mäkihyppääjätarina, Mikki. Itsekin ostin kolme Mikki Hiiri-leffaa äskettäin. Pidetään peukkuja että ne ovat hyviä.

Ymmärtääkseni näiden elokuvien nimet ovat jotain euroversioita, sillä IMDB:n mukaan niiden jenkkinimet ovat erilaisia. Kuten nyt tämä, joka tunnetaan jenkeissä nimellä Mouse With Dick And Jane.

...Tai tämä, The Mousetrix...

...Ja tämä, Pulp Micktion.

Ja kuuleman mukaan tulossa ovat ainakin elokuvat Starmouse Troopers, Predamouse ja Apocalypse Mouse. Joten hiiri tulee tosi ryminällä.

Häiriötekijöitä

On hienoa huomata, että ainakin välillä kierrätys toimii joutuisasti.
Kävin tänään asentamassa äidille uuden plasmatölsän (Ooh! Plasmatelkkari!) ja kannoin vanhan television taloyhtiön kierrätyspisteeseen. Siis paikkaan jonne taloyhtiö toivoo juuri romutelkkarit ja vastaavat vietävän, että ne osataan viedä sieltä oikein eteenpäin. Ei ehtinyt tuntiakaan olla, kun jo joku vei sinne viemäni television mukanaan. Kyseessä oli ihan romu.. tosin se näytti päällepäin vielä ihan hyvältä... Mutta tuleva tulipalovaara se oli. Hyvä että joku löysi sille käyttöä noinkin pian. Enjoy.
*****
Kun aloitin tämän murheenkryynini, eli blogini,,, rupesin antaumuksella käymään läpi arkistojani ja vähän väliä sieltä tulee esille jotain joka saa minun häpeänpuna kasvoillani murahtamaan ilosta. Sillain "mräyh!" Ja tämä tarina löytyi 12 vuoden takaa. Pelätkää...
Achtung! Sisältää rumaa kielenkäyttöä! Ja huonoja kielikuvia!
HÄMMÄSTYTTÄVÄ KARVAMONSTERI VERSUS KARVAINEN NAHKAKUULA.
Prologi: Mahtava Nahkakuula oli karannut vankilasta vannoen kostoa uljasta Karvamonsteria kohtaan. Turboahdettu Nahkakuula oli kaapannut viritetyn Presidentti Pullasorsan ja uhkasi pistää hänet leivänpaahtimeen. Nyt tarvittiin Suomalaista supersankaria, Karvamonsteria joka pistäisi mutkat suoriksi.
"Nyt on hyvä syy pelätä."
Mahtava Karvamonsteri oli juuri vittumaisen lempiharrastuksensa parissa. Hän suoristeli saatanallisia vietereitä, kun tehokas puhelin pirahti pahaa huokuen. Trimmatulle Karvamonsterille selitettiin tapahtumien kulku ja hän sai tehtäväkseen vangita pirullinen Nahkakuula. Murskaava Karvamonsteri hyppäsi urhean moottoripyöränsä selkään ja ajoi mestarillisen presidentin pihaan. Tappavakatseinen Karvamonsteri repäisi hihastaan valttikorttinsa ja sen jälkeen hän otti lusikan. "Hei. Kaivan sisälmyksesi ulos"
Hetken oli aivan hiljaista. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt ja sitten "ime munaa!"
Tuhmat sanat olivat liikaa ja tarmokas Karvamonsteri söi tiensä betonin ja puun läpi Nahkakuulan luokse. "Saatanan paskapää, nyt mä potkin sun perseen ruvelle!"
Nahkakuula säikähti helvetisti ja heitti presidentillä karvaista karvamonsteria päähän. Kyrpiintynyt Karvamonsteri söi presidentin ja uhkasi syödä eläinrakkaan Nahkakuulan koiran. Nahkakuula pottuuntui ja hyppäsi apinanraivolla pontevan Karvamonsterin päälle. Paha Karvamonsteri kaivoi surullisen Nahkakuulan maksan ulos ja näytti sitä hänelle. Tämän jälkeen muriseva Karvamonsteri söi Nahkakuulan ja söi sohvan ja söi auton ja söi autotallin oven.
Jälleen oli oikeus toteutunut.
THE FUCKING END.
Hmm,,, tiedän että tuo oli tehty jotain koulutehtävää varten, mutta miksi ihmeessä tein siitä tuollaisen? Sehän oli ihan hirveän huono. Paitsi,,, tuo lopetus oli loistava. "Tämän jälkeen muriseva Karvamonsteri söi Nahkakuulan ja söi sohvan ja söi auton ja söi autotallin oven." Ihan kuin Hemingwayta.
*****
Ja katsokaapa tätä lahjakkuutta.
Nainen nousee autoon.
Eat your heart out Kandinsky.
*****
Sitten vielä aah, niin opettavainen kalastustarina.
Tätä taustoitti: Alice in Chains -Facelift

Paskaa, jonka sisällä on lantaa. Älä lue!

Olin ennen Vihreiden jäsen ja edelleenkin pidän Vihreiden ideologiaa kannattavimpana. Mutta puolueena Vihreät ovat nykyään niin kovin väritön ja neutraali. En nyt kaipaa takaisin mitään Koijärvi-juttuja, mutta tosi on että Osmo Soininvaaran vallassaoloaikana Vihreät alkoivat muistuttamaan liiaksi SDP:tä. Etenkin Vihreiden värittömyyden huomasi Soininvaaran kautta ydinvoimaäänestyksen kohdalla. Niinpä hävisimme äänestyksessä ahneudelle ja kuvitteelliselle hysterialle energiakadosta. "Miten niin kuvitteelliselle?" Kai nyt tiesitte että Suomi myy sähköenergiaa naapurimailleen? No, lopetetaan se ja pistetään energia omaan käyttöön. Ironista kyllä Suomi myös ostaa sähköenergiaa. Okei, sovitaan sitten niin että energian kulutus on niin suuressa kasvussa, että jotain on tehtävä ja sanotaan, että se ydinvoima on ainoa vastaus siihen. Mutta tarvitseeko siitä olla tyytyväinen? Muistatko kun vanhempasi "pakottivat" sinut syömään ruokaa josta et pitänyt. Söit mutta et pitänyt siitä siltikään. Soininvaara puolestaan ydinvoimaäänestyksen jälkeen kellahti selälleen ja odotti vatsarapsutusta. Mikään oppositioon siirtyminen ei ole vastaus häviölle. Vittuako sitä tieltä siirtyy vain koska häviää. Etenkin kun Soininvaara ei osannut ottaa kantaa vahvasti siitä siirtyäkö oppositioon vaiko jäädä hallitukseen. Soininvaara oli Vihreiden Januskasvo. Ei osannut ottaa vahvasti kantaa mihinkään. Satu Hassi sentään uskalsi sanoa kyllä tai ei, kun Soininvaara oli enemmän jaa-a, ehkä-miehiä. Ja sittemmin, vaikka Soininvaara on jäänyt pois tieltä, niin Vihreisiin jäi päälle se "en mä osaa sanoa"-vaihde, jota Tarja Cronberg tuntuu rakastavan. Onhan se totta, että etiketti määrää paljon eduskunnassakin. Jos jostain ei pidä, niin ei tule sanoa "vittukusipää!", mutta jos jostain ei pidä, niin se tulee ilmaista selkeästi. Ei mitään "tämänhetkisessä poliittisessa ilmapiirissä on otettava huomioon globaalit ilmiöt ja niiden vaikutukset kotimaiseen politiikkaan. Kansanterveydelliset ja digitaaliajan neurologiset seikat. On myös ensin tiedusteltava Euroopan Union mielipidettä asiaan, ennen kuin on aiheellista ottaa tämän suuremmin kantaa" kun ollaan kysytty "kakattaako?" Antaa Keskustan, SDP:n ja Kokoomuksen hoitaa ne päämäärättömät ympäripyöreät lausunnot ja pienpuolueiden tulisi palata sinne kiukkupersepolitiikkaan. Nyt puolueet ajattelevat vain kannatuslukujaan, mutta eihän munakasta tehdä potkimatta munille.

Tässäpä kenties tuorein esimerkki Vihreiden ja nimenomaan Tarja Cronbergin beigestä politiikasta, jossa halutaan jotain mutta tavallaan perutaan se samassa asiassa.

"Cronberg: Siviilipalvelus lyhyemmäksi
18.8.2007 9:16
Työministeri Tarja Cronberg (vihr) esittää siviilipalveluksen varsinaista palvelusaikaa lyhennettäväksi kahdella kuukaudella 11 kuukauteen.
Lisäksi Cronberg ehdottaa, että siivilipalvelusmiehille alettaisiin järjestää myös pakollisia kertausharjoituksia, jotta palveluksen kokonaisaika ei ratkaisevasti lyhenisi.
- Hallituksessa ja puolustusvoimissa on laaja yhteisymmärrys, että vastakkainasettelu varusmiespalvelun ja siviilipalveluksen välillä pitää päättyä. En usko, että siviilipalveluksen lyhentäminen vaikuttaa ihmisten aktiivisuuteen pyrkiä varusmiespalvelukseen, Cronberg sanoi sanomalehti Kalevassa.
Siviilipalveluasioista hallituksessa vastaava ministeri Cronberg käy neuvotteluja siviilipalveluslain muutoksista hallituskumppanien kanssa tässä kuussa. Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syyskuussa.
STT/Iltalehti

Hmm,,, pilkotaanpa tuo osasiksi.
A) Cronberg kerää ensin pisteet armeijaa vastustavilta, sivaria ja vapautta kannattavilta.
B) Sitten Cronberg kerää pisteet myös armeijaa kannattavilta toteamalla, että järjestettäisiin sivareille pakollisia kertausharjoituksia.
Eli Cronberg haluaa syödä kakkunsa kahteen kertaan. Miksi hän ei voinut sanoa vain, että "sivari lyhemmäksi. Piste." Sen sijaan tuo nyt julkaistu ehdotus voitaisiin lukea muodossa "sivari lyhyemmäksi, mutta pidetään se yhtä pitkänä. Puolipiste."
Mutta eikös tuostakin ympäripyöreästä ehdotuksesta joku vetänyt herneen nenäänsä ja polki jalkaansa.
"Varusmiesliitto ei hyväksy Cronbergin ajatusta lyhentää siviilipalvelusaikaa. Liiton puheenjohtajan Harri Siepin mukaan siviilipalvelusajan lyhentäminen 11:een kuukauteen olisi varusmiehiä kohtaan epätasa-arvoinen, koska asepalvelusaika kestää pääsääntäisesti 12 kuukautta."
-Yle / 18.8.2007
No, Harri,,, yksi kuukausi vähemmän olisikin katastrofi. Maailman tasapaino järkkyisi pahemman kerran. Ai niin, ja vaikka armeija kestäisi pääsääntöisesti 12 kuukautta, niin se on mahdollista suorittaa mm. yhdeksässä kuukaudessa. Että jos Harri haluat puhua tasa-arvosta armeijan ja sivarin välillä, niin muutetaanpa ensialkuun sivarikin sellaiseksi, että siellä on eri palvelusaikoja.
Kuitenkin, Harri my man, veti aivan turhaan herneen nenäänsä. Jos hän nimittäin olisi lukenut Cronbergin ehdotuksen kunnolla, niin hän olisi huomannut että sivariajan lyhentämisestä olisi sivaria rangaistu. Joten varmasti Harrikin olisi iloinen siellä pyssyleikkien lomassa ajatellessaan, mitä paskaa se sivarikin saa taas niskaansa.

Nyt kun olet siellä ehtinyt jo hampaita narskuttamaan ja kiukuttelemaan, että "toi vitun homo on joku kommarinatsi joka vihaa Suomea." Niin älä pelkää, minä vastustan sivaria... Mutta niin myös vastustan armeijaakin. En yhtään vähättele veteraanien ansioita, sillä omassa suvussanikin heitä on, mutta ajat muuttuvat ja ihmisten tulisi tehdä myös näin. Enkä ole itse tavannut yhtään sotaveteraania joka toivoisi ettei olisi sotaan koskaan joutunutkaan ja myös toivoisi, että armeijan määrärahoja käytettäisiin muuhunkin kuin uusien pyssyjen ostamiseen. Miksi sotaveteraanit joutuvat järjestämään keräyksiä, jos kerran valtiokin arvostaa heitä niin kovin paljon? Hyvän työn he tekivät. Kiitos.
Mutta niin,,, palkka-armeija, sinä minun naivi vastaukseni. Leikkiköön pum-pum-leikkejä he jotka haluavat. Tosipaikan tullen sen aseen käytön oppii aika nopeasti ilman sänkipääkoulutustakin.
Ja hei, eivät sivarit sen parempia ole. Mikä vittu siinäkin on, että sivareissa on heitä jotka haluavat rauhaa vaikka väkisin? Katsokaas kun sivareissakin on vähintään kolmea laatua.
1) Ovat he jotka menevät sivariin koska pelkäävät armeijaa, eivät pärjänneet siellä, tms. Eli eivät ole sivarissa minkään ideologian vuoksi.
2) He joilla ideologiana on rauhaa rauhanomaisin keinoin.
3) He joilla ideologiana on rauhaa rauhattomin keinoin. Eli kivitetään kyttiä ja vastaavaa.
Ja tuo kolmas ryhmä ovat aina he jotka media huomioi kaikissa mielenosoituksissa.

Mutta hieman vielä siitä aiemmasta energiapolitiikasta. Toistetaan nyt vielä se, että energiaa kuluu ja sitä kuluu koko ajan enemmän. ÄLÄ SÄÄSTÄ ENERGIAA! ÄLÄ TUNNE SYYLLISYYTTÄ! Niin, miksi aina tuulivoimasta puhuttaessa joku "i say"-tyyppi mutisee, että ne propellit pilaavat maisemaa? No, eipä se atomimyllykään mikään kaunokainen ole. Ja ääniongelma,,, naapurit ovat suurempi ääniongelma.


Sitten vielä asia joka tuli ydinvoimaäänestyksen aikana esille. Muutama edustaja... Siis kyse on mistä tahansa äänestyksestä, ei vain ydinvoima-asioissa... Muutama edustaja aina median kysyessä "miten aiotte äänestää?" kommentoi sanomalla että on vielä perehtymässä asiaan. Eli ei tiedä vielä mielestään tarpeeksi asiasta voidakseen muodostaa lopullisen päätöksensä. No, tuo pitäisi lukea automaattisesti EI-äänenä. Jos edustaja ei tiedä tarpeeksi asiasta, niin hänen tulisi äänestää EI. Jos edustajalla on yhdenkin prosentin epävarmuus kannastaan, tulisi hänen äänestää EI. Pitäisi olla vain kyllä- ja ei-vaihtoehdot, ei muuta. Sillä aina kun jokin äänestys päättyy ei-puoleen, niin aina joku toteaa siihen "no, otetaan se seuraavalla hallituskaudella uudelleen pöydälle." Mutta kun jokin päättyy kyllä-puoleen, niin se on siinä... Ei enää muita vaihtoehtoja. "Mutt' ei kaikki ole niin mustavalkoista." Kyllä vaan on. Ainoa määräävä tekijä tulee olla "miten tämä vaikuttaa enemmistöön." Ja se johtotähtenä, kaikki voi olla mustavalkoista. Ja politiikassa nimenomaan kaikki tulisi nähdä vain kahtena vaihtoehtona. Onko se hyvästä suurimmalle osalle ihmisiä? Muut joko sopeutuvat, tai tekevät kuten minä ja polkevat jalkaansa "ÄITII! MÄ EN HALUU!" Hitto, onnistuuhan se ruokateollisuudeltakin, niin miksei muka valtiolta. Siksihän siinä ja siinä valmispitsassa on niin ja niin paljon sitä ja tätä, että se sopii valtaosalle, ei murto-osalle.



Tiedän, tiedän,,, minun ei tulisi puhua mistään politiikasta, kun en osaa muuta kuin nurista ja jupista. Enkä edes artikuloi asioitani järkevästi... Mutta jos kaikki muut ihmiset jotka tiedät ja tunnet ovat järkeviä, niin minä tasapainotan tilannetta ihan siedettävästi. Mutta onneksi sentään on aina tämä...
Tätä taustoitti: Superman ost. (music by John Williams)

Läski makes the world go 'round

Oli maanantai 13.8.2007 kun minut värvättiin läskin puolestapuhujaksi. Kyseisenä päivänä astelin luottavaisena puhelinliike Elisan Porvoon konttorin tiloihin ja tervehdin myyjää "moi." Myyjä vastasi tervehdykseeni hymyllä ja ennen kuin ehdin esittää asiaani, nosti hän eteeni tarjottimen. Tarjottimella oli muutaman sentin kokoisia, vaaleita, neliön muotoisia paloja hammastikkuihin kiinnitettyinä. Oletin kyseessä olevan jonkinlaisia karkkeja, tai vastaavaa. Kyseessähän oli jonkinlainen maistiaistarjoilu. En sen kummemmin asiaa miettinyt, vaan otin tarjottimelta yhden hammastikun ja pistin sen päässä olevan vaalean palan suuhuni. Samassa tajusin mistä olikaan kyse. Olin joutunut läskin uhriksi. Ne vaaleat palat olivat läskiä. Ennen kuin ehdin sylkeä palaa suustani, oli läski jo sulautunut ruumiiseeni ja verenkiertooni. Nopeasti se addiktoi minut ja valtasi kehoni motoriset toiminnot. En enää hallinnut askeleitani jotka veivät minua Elisan takahuoneeseen. Aivotoimintoni koetti vielä pistää vastaan, mutta läskin voima oli mieltäni vahvempi. Mieltäni, joka heikkeni joka ajatuksella.
Takahuoneessa alttarin äärellä odotti joukko vaalean harmaisiin kaapuihin pukeutunutta ihmistä. Heidän kasvonsa olivat hupun peitossa, joten en osannut sanoa kumpaa sukupuolta kukin oli. Minut riisuttiin ja asetettiin makaamaan selälleni alttarille. Pääpuolelleni saapui tumman harmaisin verkkareihin pukeutunut mies. Vaikka katseeni oli sumenemassa ja katsoin miestä väärästä kulmasta, olin aivan varma että hänellä oli rinnassaan kiinni nimikyltti jossa luki "Hei, olen Risto." Sitten, autuas uni.
Kun heräsin, olin edelleen alttarilla. Pääni alkoi hiljalleen selvitä ja rupesin tekemään havaintoja ympäristöstäni. Olin yksin, alasti ja rinnassani oli mitä ilmeisemmin verellä maalattu pentagrammi. Huomasin myös, että karvoitukseni oli ajeltu kauttaaltaan ruumiistani ja vasempaan käsivarteeni oli tatuoitu teksti "Läski 1287." En ehtinyt sen suurempiin tilanneanalyyseihin kun kuulin jonkun raskaan hengityksen selkäpuoleltani. Käännyin. Se oli se kalju verkkarimies, "Risto." Risto ojensi minulle vaaleanharmaan kaavun ja kertoi minulle mikä oli homman nimi. "Jo vuodesta 1902 olemme runsaslukuisena joukkona palvoneet Suurta Läskiä. Katsos kun me uskomme, että kun aika on oikea, niin Suuri Läski tulee ja vie meidät tosiuskovat avaruusaluksellaan Eedeniin. Nyt sinä olet yksi meistä, numero 1287. Sinun tehtävänäsi on kulkea harhauskovaisten joukossa ja levittää sanaa... Kuten myös tarjoilla läskiä." Riston puhe oli hypnoottista, mutta en tiennyt olinko sydämestäni mukana tässä asiassa ja kysyinkin "joo, mutt' miks nää kaavut?" Risto pisti kätensä olkapäälleni ja sanoi "täytyyhän kultin erottua jollakin tavalla. Miten muuten muut tietäis ett' just me ollaan niitä pöpejä." Nauroin vapautuneesti ja seurasin Ristoa ulos. minua eivät haitanneet pakkovärväys, typerä vaatetus ja se looginen epäkohta, että miten se läskinpala sai kehoni liikkeelle? Nyt minä vain kuljen Greenpeacen kavereiden seurassa ja pysäyttelen ihmisiä. Kun ensin Greenpeacen kaveri kysyy "oletteko kiinnostunut luonnonsuojelusta?" niin minä kysyn perään "no mutta läski varmaan maistuisi?"

I am not a number! I am a free man!

HiTech LowLife

Osallistuin,,, olisiko noin vuosi takaperin Pelit-lehdet piirrustuskilpailuun. En minä mikään kyseisen lehden suurinpia ystäviä ole, kunhan nyt satuin kirjastossa lehteä selailemaan ja huomaamaan kilpailun. Kuitenkin, aiheena oli piirrä anime-/mangahahmo ja koska en sellaisia koskaan piirrä, niin ajattelin osallistua kisaan. En muista mitä kaikkea roskaa siellä oli palkintona, mutta voitin yhtenä monista, kirjan jossa aiheena kuinka oppia piirtämään animehahmoja (Manga : piirtäjän opas / Katy Coope.) Eikö sitä opetusta olisi tarvinnut ennen kilpailuun osallistumista. Vähän niin kuin silloin isä heitti sinut järveen ja sanoi "opettele uimaan." En siis piirrellyt animehahmoja aiemmin, enkä nykyäänkään, mutta tällä osallistuin kisaan.Sen voittamani kirjan lahjoitin kirjastolle. Ihan surkea kirja muuten... Paitsi jos olet aivan noviisi piirtäjänä. Sillä Coope on aika keskitason piirtäjä. Varmasti Coope toimii hyvänä innoittajana siinä mielessä, että jos ei ole aiemmin harrastanut piirtämistä, niin Coopen tyyli ei ole katsojan silmissä liian vaikeaa, jotta sitä ei voisi omaksua itselleen ja kehittää siitä omansa. Coopen geneeriset piirrokset ovat pikemminkin eräänlaisia puhelinpiirroksia (tiedättehän,,, niitä joita tekee kun ei jaksa kuunnella puhelinkeskustelukumppania.) Jos Coopea ajattelee eräänlaisena ala-astemaikkana kuviksessa, niin hyvä on, mutta Coopen innokkuus ei peitä sitä tosiasiaa, ettei hänen tulisi rajoittuneisuutensa takia toimia "opettajana." Coope selkeästikin on suuri mangafani, mutta fanius ei todellakaan tarkoita, että voisit opettaa sitä muillekin. Jos olet 7-12 vuotias, niin Coopen tekeleet ovat ihan hyviä ponnahduslautoja, mutta auta armias jos niitä keskitason räpellyksiä alat tekemään ominasi. Asiaa ei auta myöskään se, että Coope piirtää aivan liian eurooppalaisella tyylillä ollakseen uskottava mangaopettaja (se että hän on euroopplainen, ei ole mikään puolustus.)

Lisätietoa: Katy Coope.

Hiukan kritiikkiä ja osittain kehujakin: Katy Poop.

... Joo, okei... On hän sentään parempi piirtäjä kuin minä... Ja tuo Poop oli kehno vitsi, myönnän.

*****
Tämän elokuvan minä haluan nähdä...

Tetris the Motion Picture

"Eletään vuotta 2236. Ihmiskunta on tuhon partaalla ja vain tohtori Van Varenbergin (Eric Roberts) kehittelemä vihreä litku on avain pelastukseen. Mutta ehtiikö hän ajoissa, kun kersantti Stonerock (Stephen Baldwin) tekee kaikkensa estääkseen Van Varenbergin suunnitelmat. Sitten seuraakin 90 minuuttia kuvaa putoavista palikoista."

"Mukana ihmiskuntaa uhkaavassa taistossa myös Oscar-voittaja Roger Clinton, Joey Travolta, Meryl Streep ja karatelegenda Chuck Norrisin henkilökohtainen räätäli Don Swayze."

Kehujakin teos on saanut...

"Tosi hyvä. Parempi kuin Kummisetä."

-Albert Pyun.

"Tätä ei katso kukaan täysijärkinen."

-Dr. Phil.

Loisjumala

Olette varmasti huomanneet että kun tälläinen B-julkkis (vrt. Satu Lappi, Marika Fingerroos, Susan Kuronen, etc.) saa julkisuutta hivenenkin liikaa statukseensa nähden, niin kohta tälläisen ihmisen naama koristaa joka niemeä ja notkelmaa. Kun alkaa pikkuhiljaa tulla sellainen Tetrisfiilis (Tetrisfiilis on se kun näet unissasikin putoavia palikoita) ja tekisi mieli porata reikä otsalohkoon, vain helpottaakseen oloaan. Ei niin etteivätkö Fingerroosit ja vastaavat olisi tarpeellisia jokapäiväisessä leivässämme... No, ehkei ihan jokapäiväisenä. Mutta kuka oikeasti jaksaisi päivästä toiseen lukea vain ja ainoastaan inflaatioista, kuka palkittiin Nobelilla ja kuka ei, missä on sisällissota, kuinka valtion budjetti valmistuu ja muista "oikeista" uutisista. Kyllä sinne väliin tarvitaan ne Vesa Keskisen salarakashulabaloot. Aivopesujutut saavat vain arvostamaan oikeita uutisia niiden ansaitsemalla tavalla, eivätkä ne pääse uppoutumaan harmaaseen patetian suohon. Siksi levyilläkin pitää olla huonoja biisejä. Jotta hyvät tuntuisivat hyviltä. tarvitaan vertailukohtia. No niin, jäkä jäkä... Mutta viime aikoina olen alkanut pistää merkille erään ihmisen kasvonpiirteet. Tätä hyypiötä tuntuu näkevän jokapuolella nykyisin. Ja erikoisinta kyseisen semijulkkiksen (tosin minä en tiedä mitä hän elämässään on tehnyt, joka olisi tuonut julkisuutta) esiintymisissä ovat niiden asiayhteydet. Häntä näkee joissakin Seiska-lehden bileissä, mutta myös aivan toisenlaisissa tilanteissa. No, katsokaa vaikka itse...

Tässä kuvassa hän esiintyy Tv-kanava Nelosen toimittajan, Baba Lybeckin seurassa. Kuva on ymmärtääkseni Jussi-gaalasta jota Lybeck juonsi. Joten oletettavasti kuvan hyypiö oli kakkosjuontaja.

Seuraavassa kuvassa puolestaan hyypiö tekee jonkinlaista Baywatch-parodiaa Martina Aitolehden kera. Itse juttua lukemattomana en osaa sanoa, onko kyseessä jonkinlainen seurustelusta kertova artikkeli, vaiko vain mallikuvaus. Ovatko hyypiö ja Aitolehti seurustelleet? En osaa ottaa kantaa siihen.

Martina Aitolehden salarakaskollegan Marika Fingerroosin kanssa hyypiö ilmeisesti ehti naimisiinkiin saakka.

Suomi Soffa-mainoksen perusteella olisin valmis olettamaan, että hyypiö ilmoittaa ammatikseen mallintyöt. Se selittäisi yhteyden aiempiin kuviin. Kyllä minä melkein olisin valmis uuden sohvan ostamaan kyseisen kuvan innoittamana. Vaikka hyypiö tuntuukin olevan aika yksi-ilmeinen.

Näemmä hyypiö vaikuttaa musiikkialallakin. Ainakin sen perusteella, että iskelmäyhtye Nine Inch Nailsin nykykokoonpanossa hyypiö näyttäisi myöskin olevan.

Ja missä on musiikkiura, on ilmeisesti myös elokuvaura. Kyseinen kuva on elokuvan The Punisher -Rankaisija kannesta. Oletan että kyseessä on jokin remake, tms. Sillä IMDB:n mukaan tuossa elokuvassa oli kylläkin Dolph Lundgren pääosassa, eikä hyypiö. Ehkä tuo on jokin director's cut. Niin ja onhan se vähän noloa, etteivät elokuvan tekijät vaivautuneet poistamaan tuon version kansikuvasta Lundgrenin nimeä.

Sarjakuviinkin hyypiö on työntänyt lusikkansa mukaan. Ja vieläpä näinkin tunnettuun sarjakuvaan kuin Karvinen. Ei mikään ihan pikkujuttu.

Äärimmäisen hämmentävää on tosin se, että jos kerran oletetaan kyseisen hyypiön olevan jokin malli/muusikko/näyttelijä/juontaja, niin miksi siltikin hän on katsonut aiheelliseksi osallistua Miss XL-kisaan?

Tätä taustoitti: Odd -Not All Birds Fly With Ease

Olemme melkein perillä

Jos et ole katsonut The Fountain-elokuvaa, mutta haluat... Niin älä lue eteenpäin. Katsoin juuri Darren Aronofskyn The Fountain-elokuvan ja totean, että kyseessä on aivan uskomattoman hieno teos. Kyseessä on tarinaltaan aika yksinkertainen elokuva, vaikka se ei varmasti siltä katsoessa tunnukaan. Kolmessa ajassa kulkevia tarinoita yhdistää myyttinen elämänpuu, jota joko etsitään, hyödynnetään tai pelastetaan. Unohtakaa elokuvan mytologiat. Unohtakaa kalju zenmestari-Jackman. Unohtakaa kemialliset yhdistelmät jotka voivat parantaa kasvaimia. Unohtakaa haaveet ikuisesta elämästä. Se mitä The Fountain kertoo, on se miten tämänhetkistä elämää ja olotilaa tulee arvostaa. On suotavaa etsiä ikuista eloa ja rakkautta, mutta jos ei osaa arvostaa nykytilaa, niin ikuinen elämä ei ole onnellisuutta. Elämänpuu on vain metafora omalle sisäiselle elinvoimallesi, ei mikään ihmelääke.

Tartu hetkeen.

The Fountain on hyvin suositeltava elokuva. Ja vaikka kirjoitankin tätä heti nähtyäni leffan, uskaltautuisin väittämään kyseisen elokuvan kuuluvan tämän vuoden top kymppiin.

(Tällä hetkellä top 10 / 2007 muodostuu seuraavasti:

1. The Prestige

Sijoille 2-10 osuvat jonnekin Smokin' Aces, A Scanner Darkly ja nyt The Fountain. Katsotaan tarkempi sijoitus kun vuosi on lopussa. Ja vaikka elokuvat ovat valmistuneet pitkälti vuonna 2006, niin nyt huomioin niiden ilmestymisajaksi kuluvan vuoden, niiden dvd-julkaisujen perusteella.)

The Fountain saa miettimään, että koskakohan Aronofsky mokaa minun silmissäni. Sillä kaikki kolme Aronofskyn leffaa jotka olen nähnyt ovat aivan järkyttävän loistavia.

Pi. (Kertomus matemaatikosta joka paljastaa kaavallaan Jumalan nimen. Luonnollisesti tieto lisää tuskaa ja kaikkea ei ole tarkoituskaan tietää. Erinomainen paranoian kuvaus [Ja kyllä, minullekin tuli aluksi mieleen Arthur C. Clarken The Nine Billion Names Of God.])

Requiem For A Dream. Kaikkien rakastama hellyyttävä narkkarifaabeli.

Ja nyt tietenkin The Fountain.

Aronofsky alkaa selkeästi uhkaamaan John Carpenterin paikkaa suosikkiohjaajanani.

Jopa minä ymmärrän, ettei kaikkea tule aina penkoa henkihieveriin saakka ja joskus voi vain olla ja nauttia. Taatusti löytäisin Aronofskyn elokuvista lukuisia virheitä jos vain haluaisin, mutta sovitaanko että tällä kertaa en niin tee, vaan olen ja nautin. Harvoin sitä kuitenkaan katsoo elokuvaa jota seuraa häiriintymättä ja suu puoliksi hämmästyksestä avonaisena.

The Fountainista voi todeta myös sen, että kerrankin alkuperäisen budjetin ja isomman alkuperäistähden poistuminen kuvioista toimi positiivisesti. Alunperinhän The Fountainin piti olla jättibudjetin Brad Pitt-leffa, eikä keskibudjetin Hugh Jackman-filkka. Jackmanhan on jonkinasteinen stara, mutta ei ihan Brad Pittin kokoinen big money-tähti (vrt. Tom Cruise.) Taatusti alkuperäissuunnitelman mukaisena leffana, olisi The Fountain ollut elokuvana vähemmän nautinnollinen. Nyt se on mitä on ja se mitä on, on loistavaa.

Aronofskyn kohdalla on myös todettava, että Clint Mansellin musiikki on kaikkien kolmen mainitsemani Aronofsky-leffan tärkeimpiä osasia. Mansellin musiikki istuu Aronofskyn leffoihin kuin potku munille... Siis hyvin.

Olen nyt niin fiiliksissä, etten voi nyt laittaa tänne edes mitään surkeaa sarjakuvaoksennustani.

Tätä taustoitti: Päässäni kuuluvat äänet.

Elä kauan ja menesty

En muista , enkä aio tarkistaa (Äitii!!! Mut mä haluun!!!) olenko aiemmin puhunut Star Trekista. Niin, tietenkin olen puhunut Star Trekista aiemmin, mutta olenko kirjoittanut siitä aiemmin tänne, siis blogiini.

Niin, Star Trek. No, unohdetaan ne loistavat elokuvat ja tv-sarjat ja puhutaan kolmesta Star Trek-seikasta jotka olen ottanut elämäni osasiksi. Ensinnäkin on tämä Spock, joka sivullanikin komeilee. Spock on esikuvani harrastukselleni. Eli loogiselle ajattelulle. Mutta miten hitossa looginen ajattelu voi olla harrastus? Miten sitä harrastetaan? Tulet kotiin, laitat verkkarit päälle ja menet ajattelemaan pariksi tunniksi. Looginen ajattelu harrastuksena on minulle enemmän sitä, mikä muiden mielestä on pilkun nussimista, tai vain besserwisserismia. Hienosti sanottuna looginen ajattelu, on että koetat löytää syyn ja seurauksen, ennen kuin kohtaat seurauksen todellisuudessa. Se ei ole vain että ajattelet. Hitto, jokainen ääliö osaa ajatella. Mutta ajattelepa niin, että koetat ymmärtää ajatuksenkulkuasi. Tulikin jo paljon vaikeammaksi. Kuulostaako epäloogiselta. No, hei c'mon, jos esikuvana on fiktiivinen trullikorva tieteissarjasta, niin siihen nähden tuo on hyvinkin järkevää.

Sitten se hourailuni kollektiivisesta tajunnasta. Borgeilla on kollektiivinen tajunta. Me olemme Borg. En kylläkään ottanut teoriaani kollektiivisesta mielestä Borgeilta, mutta Borgit nyt vain sattuvat edustamaan suht' hyvin samaa ajatustapaa, että pääsevät yhdessä siksi toiseksi tärkeäksi Star Trek-vaikutukseksi.Ja sitten on William Shatner. Siis Will-i-am Shat-ne-ärr. Kyseinen herra vaikuttaa elämääni jokaisena päivänä kun avaan suuni ja päästän sieltä ulos puhetta. Joten se ole niinkään James T. Kirk joka on vaikuttavin osa, vaan itse Shatner. Mutta koska valtaosa varmaan tuntee Shatnerin Kirkina, niin sanottakoon, että Kirk vaikuttaa minuun. Ja miten Shatner/Kirk vaikuttaa minuun? Vokalisointini on ihan puhdasta Shatneria. Joten puhetapani on tah-tom-attaa-kin Shatneriaaninen.

Plussana tulee myös se, että Star Trek-leffat ovat loistavia, niissä on loistava musiikki ja Star Trek The Motion Picture on niitä harvoja melankolisia elokuvia, jotka saavat minut toistuvasti itkemään.

Pitänee kai mainita, että usein käytän myös Vulcanuslaista tervehdystä (tosin pääosin tutuille.)

*****

Mutta ultimaattisesta nörtteydestä ihan muuhun... Tämäkin on kyllä vähän samaa sarjaa.

Lahjoitin muutamia vanhoja c-kasettejani pois, kun niillä ei itselleni ollut enää pahemmin virkaa. Mutta siellä joukossa oli vielä muutamia, joita ei yksinkertaisesti voi ihan noin vain antaa pois. Katsokaa nyt vaikka tätäkin...... Ei tuollaiseen ihan jokapuolella törmää. "Heyyy!"

*****

*****

Tätä taustoitti: Babylon 5 - The Lost Tales ost. (music by Christopher Franke.)

Casper,,, kiltti kummitus?

Se on se tuikitavallinen tarina. Sellainen jonka jokainen on jo kokenut, tai tulee kokemaan. Se on se kun löydät jostain kirjasta, tai elokuvasta, tai,,, jotain mitä et ole koskaan ennen nähnyt siellä. Ja se muuttaa käsityksesi asiasta kokonaan.

Se on kun olet Roman Polanskin elokuvien ystävä ja kuulet hänen raiskaussyytöksistään. Enää ne Polanskin elokuvat eivät vaikutakaan niin hyviltä.

Se on kun olet ihastunut Tanja Vienoseen (tai mikä piru se sukunimi nyt tällä kertaa on) ja sitten huomaat hänen seurustelevan Sauli Niinistön kanssa.

Ja se on se kun istut sohvalle, siemaiset lasista kylmää nestemäistä ainetta, pistät suuhusi sukulakun ja avaat sarjakuvan... Mutta tällä kertaa tuo sarjakuva näyttää todellisen karvansa. Olet lukenut sitä jo vuosia ja samankin lehden useampaan otteeseen. Mutta vasta nyt näet siinä jotain, mikä on aiemmin vaikuttanut vain alitajuisesti. Kuin katselisit niitä kolmiulotteisia piilokuvia. Vasta kun näet kuvan lävitse, silloin vasta näet ja ymmärrät. Kohta sinut onkin vedetty mukaan johonkin ihme hurmebakkanaaleihin, saatanallisiin säkeisiin ja pakanariitteihin. Rupesin nimittäin lukemaan Casper Kiltti Kummitus-lehteä (# 28 / 1992) ja vaikka olin lukenut kyseisen lehden aiemminkin, en ollut koskaan aiemmin huomannut seuraavia asioita lehdestä.

A) Sivulla kolme Casperin yläpuolelle on seinään kirjoitettu "i love Satan." Kuka kyseisen tekstin on kirjoittanut ja miksi. Päätellen Casperin onnellisesta ilmeestä, olemme pakotettuja uskomaan että nimenomaan Casper on lauseen kirjoittanut ja on siksi iloinen. B) Sivulla viisi Casper kehoittaa Zaki nimistä robottia käymään talolla jonka pihatiellä näemme verisiä raahausjälkiä. Casper myös piilottelee selkänsä takana veristä veistä. C) Sivulla kahdeksan Casperilla on corpsemaski kasvoillaan ja pentagrammi rinnassa. Kysymys onkin miksi, Casper kesken tarinaa maskeerasi itsensä yhtä kuvaa varten? Mikä on Casperin sanoma?D) Sivulla 15 Casperin käsissä on jotain punaista. Jota näyttää tiputtavan, joten kyse on mitä ilmeisemmin nesteestä. Samaa punaista on Casperin suunpielissä. Oletettavasti kyseinen neste on verta, mutta itse sarjakuvassa ei näytetä mistä veri on tullut. Jonkinlaisena selityksenä voinemme pitää Casperin ruudussa esiintyvää puhetta. Viimeinen keino?E) En ollut myöskään aiemmin huomannut että itse lehden kansi sisältää arvelluttavaa materiaalia. Suurinpana taustalla oleva Pazuzu-kuvajainen.Aiemmin olen nähnyt Casperin tervehenkisenä koko perheelle sopivana viihteenä. Nyt ensimmäisenä ajatuksena on, että onko Casper todellakin oikea media tuoda esiin tämänkaltaisia asioita? Ja sitten tuleekin kovasti harkita, onko Casper todellakaan tervehenkistä viihdettä koko perheelle?

Ja mikä on aiemmin sumentanut tajunnan niin, ettei ole ymmärtänyt huomata näitä aiempina kertoina?

*****

Tätä taustoitti: Fields Of The Nephilim -Earth Inferno

Ritual noise

Suunnitelmani oli seuraava:

Otan jonkin sanomalehden, tms. jota en ollut vielä lukenut.

Etsin sieltä jonkin merkityksettömän jutun.

Paisuttelen sitä merkityksetöntä juttua.

Vedän tahalleni herneen nenään jostakin mille muut kohauttelevat olkapäitään, tai eivät edes huomanneet sitä alunperinkään.

Valitsin kohteekseni Iltasanomien Plus-liitteen 7.7.2007. Sehän on syntymäpäiväni, joten sieltä varmaan löytää paljon otollista materiaalia josta kiukutella. Ei löytynyt.

Mutta ei huolta, apuun saapui (tai ei se minnekään liikkunut) vanha kunnon shittiarkistoni. Ja sieltä löytyy aina jotain mistä puhua roskaa. Ja tällä kertaa kohteeksi joutuu kirjeenvaihtoilmoitus. Kirjeenvaihtoilmoitukset ovat välillä aika hauskaa luettavaa. Siellä on niitä "ei tutuille"-juttua ja niitä suosikkejani "mulla on tosi laaja musamaku. Mä diggaan Nightwishista ja Sonata Arcticasta." Mutta aina välillä vastaan tulee ilmoitus joka saa hieraisemaan silmiään ja miettimään, mihin kieroon peliin minut on taas vedetty mukaan. Ja tämä ilmoitus sai miettimään omaa mielenterveyttä (pahoitteluni ja sympatiani ilmoituksen tekijälle.)

Yle tekstitv 8.12.2005. (Kirjoitusvirheet ilmoituksen tekijän.)

"Bonzai! Pojat ja miehet (ei vangit), kirjoitelkaa naiselle HETI! olen minkäikäinen, -kokoinen tahansa, niin nyt postia tulemaan. Pääasiallinen harrastukseni on auttamistyö! Mielellään et ruikuta pikkuasioista ja jaksat kirjoittaa kanssani enemmän kuin yhden kirjeen! Löytyykö teitä suomalaisia herras-miehiä vielä?

YOU BREAK MY HEART"

(osoite jätettäköön pois.)

"PS. Vastaan vain jos lähetät vastauspostimerkin. Kerro myös mitä YOU BREAK MY HEART tarkoittaa."

Loistavaa eikö. Kannatti säästää tuotakin lähes pari vuotta. Se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että olin kirjoittanut tuon ilmoituksen ylös Cranberriesin Stars-kokoelman kanteen.

Miksi bonzai? Eikä esim. banzai? Jos kyse oli kääpiöpuu bonsaista, niin ilmoitus olisi entistä parempi.

"Kääpiöruukkupuu! Pojat ja miehet (ei vangit), kirjoitelkaa naiselle HETI! "

Ja olikohan tuo minkäikäinen ja -kokoinen sitten tarkoitettu muotoon OLET kuin OLEN. Olen minkälainen tahansa, niin kirjoitelkaa minulle. Erinomaista.

Nimimerkki YOU BREAK MY HEART. Mitä kyseinen lause tarkoittaa? Hmm,,, se tarkoittaa että kirjoitan kirjeen henkilölle, joka on sitä mieltä että minä särjen hänen sydämensä. Jos jätän kirjoittamatta, pysyy hänkin kondiksessa.

Parasta ilmoituksessa oli kyllä tämä osa: "Vastaan vain jos lähetät vastauspostimerkin." Tottakai kaikki haluavat kirjoittaa ihmiselle joka vastaa vain, jos itse maksat sinulle tulevan kirjeen postimaksut.

Harvoin sitä törmää näin erinomaisiin ilmoituksiin. Toivottavasti hän sai paljon vastauksia.

Mutta minkälaisen ilmoituksen minä tekisin? Hmm,,, kirjoitetaanpa nyt jotain, joka kaduttaa heti kirjoittamisen jälkeen.

"Oletko naurettavan pikkutarkka? Oletko apaattinen? Ihmetteletkö miksi kukaan tekisi peliä nimeltä Kabuki Quantum Fighter? Sanotko usein "joo, oli se ihan hauska." Kirjoita minulle."

*****

Muuten, aikoinaan lähetin fanikirjeen Toni Jerrmanille? "Kuka hitto on Toni Jerrman?" Hän on Tähtivaeltaja-lehden primus motor. Olen lähettänyt fanikirjeen myös Kata Kärkkäiselle ja Taru Valkeapäälle. Taru vastasi, Kata ei. Niin,,, Toni Jerrman vastasi myös fanikirjeeseeni (en muista koska, mutta kauan kauan sitten) ja tässä kokonaisuudessaan hänen vastauksensa:

"Horg hoi! Sorry vaan, että vastaus kirjeeseesi on näin myöhässä - kiireitä riittää aina liiankin kanssa - eli nytkään ei ole aikaa pitempiin hölinöihin. Täytyy muuten myöntää, että epäilin pitkään, että kirjeesi on jonkinlainen pila - varsinkin tämä ajatus nimmarilla varustetusta valokuvasta... ystävällisenä ja vittumaisena miehenä pistin kuitenkin tämän kirjelappusen mukana sinulle valokuvan nimikirjoituksella - sattui näet jäämään jokunen kuva yli Zombie-portfolion kuvaussessioista. Toivottavasti kelpaa... Info Tähtivaeltajasta oli sekin noin yleisenä vähän hankalampi tapaus. Eiköhän siitä saa parhaiten selville lukemalla itse lehteä. Ainakin sen tekemiseen menee kaikki liikenevä aika. Tietysti voisi kertoa, että Tähtivaeltaja on paras ja kovin - mistä todistavat lukuisat saamani palkinnot ja ekstrapositiivinen palaute niin sanomalehdissä kuin lukijakirjeissäkin. Levikkikin on muuten kasvanut parin viime vuoden aikana 900:sta 1500:n - eli ollaan selvästi isompi kuin Sarjainfo tai Aikakone. Njäh njäh! Eli vain typerykset saattavat haukkua Tähtivaeltajaa. Näin on. Let's party, it's party time! Tähtivaeltaja rules!!! Others suck! Eipä kai tässä nyt muuta. Voi erinomaisesti ja pidä kivaa - ja muista että niin Tähtivaeltaja kuin parhaat sarjakuvatkin tarjoavat erinomaisia elämyksiä ja aivoja avartavia tietoja! Hai Hoi Hei!!! -Toni Jerrman."

Semper fi. Aivan ultracool. Huomasitteko muuten, että Jerrmanin oikealla puolella (katsojan silmin vasemmalla) lukee seinässä Martin Gore ja Depeche Mode.

*****

Niin ja aikoinaan osallistuin pariin otteeseen Hugo-peliin, koska olin ihastunut Taru Valkeapäähän. ensimmäisellä kerralla soitin kiekkopuhelimella ja olin kuin kauris ajovaloissa kun ohjeistukseksi annettiin "hypätäksesi vasemmalle paina numeroa neljä." Paina? Kiekkopuhelimella? Niinpä veivasin numeroa neljä. HAHAHA! (en nauranut äsken ääneen, mutta hymyilin kovin.) Seuraavalla osallistumiskerralla tajusin soittaa näppäinpuhelimella. Taru Valkeapää ilmoitti kortissaan minulle lempiyhtyeikseen mm. Simple Minds ja Depeche Mode. Siispä kauniilla tytöllä oli (ainakin tuolloin) hyvä musiikkimakukin.

*****

Ja muistatteko kun We. Are. So. Fragile.-tekstissä kirjoitin näin: "kuten Jan sanoisi 'viherpiipertäjä.'" No, katsokaapa tätä...

Aku Ankka # 2 / 12.1.2005 tarinasta Pikku Hukka Lukutoukka.

*****

Tätä taustoitti: Clan Of Xymox -Medusa

When you die, everything you love dies with you

Tiedättekö?...
No tottakai Te tiedätte. Osaattehan luonnollisesti lukea ajatukseni. En ole siis piilossa missään, missä joku ei sanoisi "tossa se taas on ja tajuutsä että se ajattelee näin."
Oikean jalkani, säären lihas muljahtaa aina välillä paikoiltaan. Ei se mitenkään ahkerasti sitä harrasta, kunhan aina välillä venytellessä päättää siirtyä paikoiltaan. Se on aika kivuliasta, mutta onneksi se on helppo vääntää takaisin oikealle kohdalleen. Käveleminen vain on hieman hankalaa sen jälkeen jonkin aikaa. Joskus herätessään sitä vain väristen venyttelee itseään "nghhh" ja silloin se välillä kostautuu oikealle jalalle.
Oliko minulla hauskaa? Jeespox.
Ollessani kuudennella luokalla, oli kolmannella luokalla eräs hyypiö jota kutsuttiin nimellä Pikkis. Joku Juha-Pekka tai vastaava hänen oikea nimensä taisi olla. Miksi Pikkis? Hitostako minä tiedän. Hänellä oli varmaan jokin alusvaatefetissi. Kuitenkin, hän sanoi aina jeespox,,, en tosin muista missä tilaisuuksissa, mutta varmaan aina aikoessaan sanoa kyllä tai joo. Älkää pelätkö, jeespox on niin tyhmä sana, että sen käyttö ei todennäköisesti / toivottavasti tule yleistymään. Ja kuka hiton ääliö sanoo kuka-sanan sijasta ketä? "Ketä sä oot?" Niin, minun kohdallani se on melkein oikein. "Me olemme Trentonoir." Mutta kuka muu menisi sanomaan jotain "ai ketä mä oon, no me oon Laura."
Mutku, niinku, sitku,,, ihq,,, lol,,, evvk, wysiwyg. AARGH! Mutta siis Pikkis. Olimme Pikkiksen kanssa samalla piirrustuskurssilla lyhyen aikaa ja siellä minun on myönnettävä, että tunsin inhimillisiä tunteita. Pikkis oli omasta mielestäni tuolloin parempi piirtäjä kuin minä, joten sisäinen Salierini nousi välillä pintaan. Nopeasti sisäinen Salierini muuttui ulkoiseksi Amadeukseksi, sillä Pikkis ei näemmä muuta osannut piirtää kuin avaruusaluksien sivuprofiileja, kun minä osasin sentään piirtää ne myös viistossa kulmassa. Ja Pikkis ei ilmeisesti osannut harjata hampaitaan, sillä muutama vuosi sitten Andy McCoyn aiempi puruvarustus oli näkymä taivaasta Pikkiksen rinnalla. Minulla on lievästi vino purenta, mutta kyllä serengetillä gasellien metsästys vielä sujuu.
Masentava otsikko.

We. Are. So. Fragile.

Parin tunnin päästä lähden treffeille, tai tulen treffeille, treffille? Hitto! Tarkoitan, että pysyn kotona ja kokkaan, koska seuralaiseni Mirka tulee tänne. Tulen siis olemaan treffeillä (treffillä?.) Ei huolta, en tule olemaan niitä rasittavia henkilöitä, jotka puhuvat ja puhuvat ja puhuvat seurusteluistaan. Olen rasittava ihan muilla tavoin. Mainitsin nyt tämän vain siksi, että joo, on minulla muutakin elämää kuin vain tämä hiiltynyt puukalikka. Vaikkakin olen usein todennut, että mitä sitä turhaan hankkimaan elämää, kun se menisi hukkaan kuitenkin. Että ei pelkoa, en tule puhumaan treffailustani useampaan otteeseen. Ja jos niin teen, niin olen päästäni vialla sillä kertaa, että antakaa anteeksi.

*****
Tiesittekö (no, mitenkäs sen olisitte tiennyt, vaikka teidän olisi pitänyt) että minusta meinasi tulla kokki ammatiltani. Olin yläasteen jälkeen kovalla innolla suuntautumassa kyseiselle alalle. Sitten kylläkin totesin, että hittoako minä työkseni muille ruokaa tekisin. Niinpä tyydyn kokkailemaan kotonani ja joskus muuallakin, mutta en ammatikseni. Tänään aion tehdä kasvislasagnea. Oikeastaan vain siksi, ettei minulla ole jauhelihaa kotona, mutta muita aineksia on. En ole, kuten Jan sanoisi "viherpiipertäjä." Ja kyllä hän Mirkakin on ihan carnivore, että laiskuuttani vain teen kasvispohjaisena sen tällä kertaa.
*****
Niin, sehän minun piti tarmokkaasti kertoa, että varsinainen syy miksi mainitsin treffini, oli se että se toi mieleeni erään seikan jostakin kohtaa menneisyyttäni. Silloin aikoinaan olin junassa, matkalla Vaasaan, sivarikeskukseen (sain lykkäystä seuraavana päivänä. Kiitos sieniteen.) Ja siinä pitkällä junamatkalla vilkuilin toistuvasti käytävän toisella puolella istuvaa punahiuksista jumalatarta. Siis, tuskin hän mikään Hera tai vastaava oli. Kunhan oli vain hyvin kaunis parikymppinen neiti. Vieressäni istui muuten jokin supernörtti matkalla samaiseen sivarikeskukseen. Kai se supernörtti jotain minulle puhuikin, ainakin hänen suunsa liikkui siihen tahtiin. Mutta kun nyt satuin olemaan niin tämän punapään lumoissa, niin supernörtit jäivät kakkoseksi. Enhän minä mitään tuolle punapäälle puhunut, tietenkään. Tosin, en myöskään tuijottanut kuin jokin "tahdon viedä sinut kellariin"-pöpikään. Kunhan vain katseeni aina välillä harhaantui hänen suuntaansa. Hieman ennen Vaasaa, otin esille kynän ja jonkin kortin. Korttiin sitten kirjoitin lyhyen kertomuksen siitä, kuinka miellyttävä matka oli kiitos tämän neidin. Noustessani junasta ojensin kortin neidille ja sanoin "kiitos." En jäänyt seuraamaan neidin reaktioita, vaan poistuin rauhassa taakseni katsomatta. Tänään kun tuo asia tuli mieleeni, niin olen nyt hieman pohtinut, että olisiko minun kannattanut kirjoittaa korttiin myös yhteystietoni. Sillä niitä en mukaan kirjannut. Tiedä sitten miten elämäni olisi saattanut muuttua, jos punahiuksinen neiti olisi voinut minuun ottaa yhteyttä,,, ja olisiko hän ottanut minuun yhteyttä?
Se oli silloin, nyt on lähes nyt.
*****
Oletteko muuten huomanneet, että nämä juttuni antavat sellaisen kuvan kuin minulla olisi hyväkin itsetunto. Voi pojat, ollaanpa sitä taas nyt niin väärässä.
*****
Yläasteella kerran, meillä oli avoimien ovien päivät. Onhan noita nyt muulloinkin ollut, mutta tänä tiettynä kertana, jokainen luokka teki ryhmissä eräitä tehtäviä, jotka kuvasivat oman luokan henkeä, toimintaa ja kyllähän te tiedätte,,, shittiä. Niin, minä Trentonoir (AKA Teemu, AKA T-mu, AKA T-boz... No joo, kuka hullu minua nyt joksikin T-boziksi kutsuisi), Mika, Ranta ja Hessu saimme oman possemme tehtäväksi koota kanaverkosta ja paperimassasta opettajafiguuri realikoossa. Helppo homma eikö vain? Niin mekin aluksi ajattelimme. Jouduimme vain kovaan kinaan siitä millainen figuurin tulisi olla. Yleinen mielipide (siis opettajan) oli, että sen tulisi olla ihmismäinen. Minä puolestani vaadin, että tekisimme puolitoista metriä korkean patsaan nimeltä Pesukone.
Siis tälläisen.

Pesukone.Ei liene kovinkaan yllättävää kuulla, ettei asiasta tullut mitään. "Ei. Sen pitää näyttää ihmiseltä" he sanoivat. "Ihmiseltähän se näyttääkin" minä sanoin. Myönnyin heidän kantaansa, sillä pystyisimme kuitenkin tekemään hyvän perinteisestäkin mallista. Murphyn Laki astui tässä kohden esille. Kinastelumme ja yleinen slacker-asenteemme oli johtanut siihen, että meillä oli ehkä jokin puoli tuntia aikaa saada figuuri koottua ja viimeisteltyä. Olimme saaneet aikaan vain kanaverkkorungon ja kasan märkää paperimassaa. Ratkaisu? "Pistetään ne vaan siihen päälle, ei kukaan kuitenkaan oo parempaa tehnyt." Lopputulos ei näyttänyt näin hienolta, mutta oli suunnilleen sinne päin.

OpettajaIhan silkkaa skeidaa. Istuma-asennossa siksi, että opettaja asetettiin pöydän ääreen. Siinä sitten vieraat, muut koulun oppilaat ja opettajat kiertelivät luokasta luokkaan ja voin vain kuvitella heidän ajatuksensa kun näkivät meidän ryhmän tuotoksen. Monokkeli putoaa martinilasiin ja todetaan "i say." Muiden luokkien ryhmät olivat luonnollisesti maalanneet figuurinsa ja pukeneet niille vaatteet päälle. Ja meidän,,, no meidän jumalaton geenimanipulaatiovirheäpärä ei ollut saman tason teos. Koulun myöhempiin juhlallisuuksiin asettettin koristeeksi kaikki opettajafiguurit. Meidän oli ihan nurkassa, kohdassa jonne valo ei yltänyt. HAHAHA! Hyvä niin. (En nauranut muuten äsken ääneen, mutta aika hauska se silti oli.) Olisi vain pitänyt tehdä se minun Pesukoneeni. Ehkä se olisi ollut roskaa, mutta ainakin syystä sellainen.

*****

Herra Kahden Viikon Iskuaika (kts. Kebab Dreams) muuten etsii seuralaista itselleen. Ja tältä herra kahden Viikon Iskuaika sitten näyttää, jos olette kiinnostuneet. Ihan siedettävä heppu.

Lempinimistä tuli mieleen karmein lempinimi jota koettiin ohimennen minuun soveltaa. Yleensä kun luokassa on kaksi samannimistä, niin toista kutsutaan etunimellä ja toista sukunimellä. No, ala-asteella samaisella luokalla kanssani oli toinenkin Teemu ja tämä toinen Teemu totesi että minulla tulisi olla lempinimi, jotta meidän erottaisi jo nimen perusteella. Koska sukunimeni on Liljeqvist ja se oikein soinnu luontevasti monenkaan suussa, jos kutsuttaisiin vain sukunimellä. Niin tämän toisen Teemun mielestä, Linkkari olisi loistava lempinimi minulle. Siis Voi Jeesus Kristus Saatana! (Pahoittelen, en tarkoittanut loukata ketään. Kerran vain bussissa kolautin pääni ja spontaanisti totesin kovaäänisesti "Jeesus Kristus Saatana!" Käytävän toisella puolella oleva mummeli katsoi minua hämmentyneenä.) Siis Linkkari. Miksei myöhemmin käytössä ollut Tepa, tms? Eiii,,, Linkkari. Luojan kiitos se ei jäänyt elämään. Tiedän että nyt saan kuulla tuosta Linkkarista, muka hauskana vitsinä. En suosittele.

*****
Tätä taustoitti: Mike Oldfield -Orchestral Tubular Bells

Post post modern man

Siinä vaiheessa kun sarjakuvapiirtäjä tekee eräänlaisen metasarjakuvan (ei puhuta tarkoituksellisista kuten Marc-Antoine Mathieun Alkuperä), jossa koettaa olla post moderni, niin silloin ovat ideat lopussa. Tälläisiä metasarjakuvia ovat kun jossain esimerkiksi strippisarjakuvassa kuten Viivi ja Wagnerissa yksi ruutu on "rutussa," sarjakuvan tekijä ottaa suoran toiminnan sarjakuvan sisältöön (esim. kuvaan tulee kynä joka on muka piirtäjän kädessä.) Ja vastaavat temput. Tuolloin sarjakuvan tekijä on käyttänyt kaikki varsinaisesti mielestään uudet ideat ja koettaa ajan tapoksi olla "ovela." Muistakaa se kun näette tälläisiä:

Kebab dreams

Söin tänään kebab-annoksen

******

Hei pojat ja tytöt ja aseksuaalit, on aika niksinurkan. Niksi on jotenkin outo sana. Toistakaapa sitä. Se tekee vielä jonkun hulluksi. Tiesittekö että Robert Schumann kuvitteli kuulevansa A-nuotin taukoamatta päässään. Kuitenkin, annan ilmaisen vinkin. Tai, no tietenkin se maksaa sähkölaskussa sen osuuden, minkä vietätte kone auki sivullani... Mutta teoriassa se on maksuton. Tosin se on myös sellainen, joka tuntuu monesta hyödyttömältä. Itse pidän sitä hyvinkin hyödyllisenä.

On siis kuuma päivä ja kuuma yö, tälläistä kuin se on ollut nyt. Et saa unta kuumuuden vuoksi. Mikä avuksi? No, pidä huolta että olet ostanut jonkin keittojuurespussin, tms. ja asettanut sen pakastimeen. Ota jäinen pussi ja laita se pääsi päälle. Kyllä uni tulee. Absurdi ajatus, ei tietenkään. Pakastevihannespussit eivät jäädy yhtä pahasti kuin jääpalapussit, joten sen kylmyys ei ole kivuliasta. Jäinen keittojuurespussi laskee koko kehon lämpötilaa, toisin kuin tuulettimet... Ja eivätpä keittojuurekset pahemmin viimaa aiheuta. "Mutta entäpä kun se sulaa?" Kyllä, jäinen pussi sulaa jossain vaiheessa. Pussin tekninen mekanismi säilöö nesteet sisällään, joten et herää vihanneskeitossa. Pientä kosteutta aiheuttaa pussin päällisen sulaminen, mutta siinä vaiheessa nukut jo ruususen unta, etkä huomaisi vaikka laskisit allesi. Ainoana varsinaisena haittapuolena voidaan pitää sitä, että aamulla hiuksesi saattavat tuoksua kesäkeitolta. Mutta ollaanpa rehellisiä,,, kukapa meistä ei joskus toivoisi tuoksuvansa kesäkeitolta. Hyvin sain viime yönä unta kun toimin ohjeitteni mukaisesti. Toimitte itse tosin omalla vastuullanne. Että älkää minulle itkekö jos se ei auta kuumuuteen ja unen saantiin. Jos se ei toimi, niin olette arvatenkin niin pahassa jamassa, että amputaatio voi olla ainoa pelastus. Minkä sormen amputoisitte? Pikkusormi on aina pahasti tiellä kun koettaa piirtää, mutta vastaavasti pikkusormi on ainoa joka sujuvasti kaivautuu nenään ja korvaan. Hei, älkää amputoiko mitään omin luvin. Jätetään se ammattilaisten huoleksi (metsurit, lääkärit ja käsityöopettajat.)

Niin, itse suosittelen Pirkan Keittojuures-pussia.

A) Ne maistuvat hyvältä.

B) Siinä on ihan nätti pussi.

Pussissa lukee että "sulanutta tuotetta ei saa jäädyttää uudelleen," mutta älkää aina totelko.

Herra Kahden Viikon Iskuaika pyysi minua tekemään edellämainitusta Kälyn. (Lisätietoa Kälystä: All The Kings Penguins.) Hän tekee ne paremmin, sillä kyseessä on hänen luomuksensa. Joten jos ette pidä minun Kälystäni niin suuttukaa hänelle.

*****
Periikö rehellisyys maan?

Luontainen pessimistisyyteni vastaa "tuskin." Ihanteena se on kyllä ihanteellinen. Ja toivottavasti tässä tapauksessa "rosvo" on tuntenut piston sydämessään ja korjannut karman mustan aukon. Sillä tämä viime marraskuussa (11/2006) lähikaupan edustalla oleva ilmoitus olisi ainakin ansainnut oikeutta. (Hieman huono kuva, tiedän. Mutta kyllä Te kaihittomat saatte siitä tarpeeksi selvää.)

*****

Tätä taustoitti: Zbigniew Preisner -Preisner's Music

My Little Pony ja narkoottiset aineet

Katsokaa nyt,,, minulle ei pitäisi antaa vapaa-aikaa käyttöön, kun se kerran johtaa tälläiseen.

Kun aiemmin puhuin sarjakuvista, niin nyt astutaan yksi askel ylöspäin ja otetaan esille eräs ns. graafinen novelli.

My Little Pony - Pillastuneet Kellot (Strange Times in Pony Land, [1989 Hasbro Industries.])

"Ponimaan kellot näyttävät vallan merkillisiä aikoja. Mikäköhän niille on tullut?"

Aloitetaanpa mielikuvista joita mitä kansi ja tuo puffiteksti tuo.
Ilmeisesti My Little Ponyt ovat kaikkien maailman Paris Hiltoneiden ja Britney Spearsien esiasteita. Sillä kovasti samalta nuo ponit näyttävät kuin esimerkiksi Hilton. Vaatetuskin on yhtä peittävä. Ja jonkinlaista väkivaltaa kirja taatusti sisältää. Onhan tuolla edustalla olevalla ponilla vankilatatuointeja. Kyyneltatuointihan tarkoittaa, että kyseinen henkilö on riistänyt hengen ja näemmä edustalla oleva poni on ottanut niitä useammankin, kyyneleiden määrän perusteella. Kannen muut symbolit edustavat homoseksuaalisuutta (sateenkaari,) psykedeliaa (auringolla on kasvot) ja varastetun tavaran kauppaa (miksi muuten ponilla olisi kello, joka ei selkeästikään sovi hänelle.) Kirjan nimi Pillastuneet Kellot lienee metafora varastetulle tavaralle, eli ns. kuumaa kamaa. Se selittäisi myös puffitekstin, jossa ihmetellään mikä kelloille on tullut. Aluksi olin näkevinäni myös olympiahenkeä kannessa. Onhan siellä poni hyppäämässä aidan ylitse. Tosin, koska muut symbolit viittaavat muuhun kuin tervehenkiseen kilpailuun, niin oletan aidan ylittävän ponin kuvaavan vankilapakoa.
Entäpä itse sisältö? Kirja alkaa kuvauksella jossa ponit harjoittelevat aidan ylitse hyppyjä. Eli toisin sanoen harjoittelevat vankilapakoa,,, yksinkertaista.
"Pisarainen laukkasi ensimmäiselle esteelle ja sujahti korkealta sen yli. 'Kautta poninkarvojeni, sepä vasta oli loikka!' Hän riemuitsi."
Ponit huomaavat että kellot eivät pysy ajassa, ja hajoavat käsiin (kavioihin.) Mitä ilmeisemmin LSD:n käyttö on johtanut siihen, että ponit näkevät kellojen omaavan itsenäisen toiminnan merkkejä. Ajatus hallusigeenien käytöstä saa lisää pontta kun kuvioihin saapuvat menninkäiset ja outo olento joka pitää kelloja vaatetuksenaan. Outo olento on nimeltään Ajanottaja.
Grateful Deadin Jerry Garcian näköinen kelloseppä toteaa seuraavasti:
"Eihän Ajanottaja voi tietenkään voi pysyä ajassa, jos hänellä on kaikki minun varaosani - nehän sekoittavat hänet. Minä haen taikamagneettini."
Taikamagneetti?
Lopulta hapon vaikutus lakkaa ja kaikki palautuu normaaliksi.
Graafisen novellin yhtenä suurinpana tuntomerkkinä pidetään yleisesti sitä, ettei se ole lapsille suunnattu. Ja Pillastuneet Kellot ei todellakaan ole lapsille suunnattu. Kertomus joukosta LSD:tä käyttäviä hevosia, on jo niin Van Der Graaf Generatoria, että siinä jäävät Sin Cityt ja muut rannalle ruikuttamaan. Kirjan psykedeelinen kuvasto ja tajunnanvirtainen teksti on erittäin toimivaa, joten lukeminen on nautinnollista. Kirjan runsas huumeiden käyttö saattaa olla vieraannuttava tekijä, mutta kokonaisuutta katsoessa, se on tarinallisesti oikeutettu. Yllättäen Pillastuneet Kellot ei sisälläkään väkivaltaa, vaan huumeiden käyttö esitetään ennemminkin rauhaa ja rakkautta-asenteella. En ole suuremmin perehtynyt My Little Pony-maailmaan, joten en osaa sanoa ovatko muut heidän seikkailuistaan näin huumemyönteisiä, kuin Pillastuneet Kellot on. Tosin, kun ajattelee värikkäitä tatuoituja poneja näkemässä kasvot auringossa ja menninkäisiä, niin uskaltautuisin väittämään, että myös muu My Little Pony-todellisuus on narkoottinen.
Pisteyttäisin kirjan seuraavasti:
***/******
Suositellaan William S. Burroughsin ja Timothy Learyn ystäville.

Vankilaponi nousee pilveen.

Tätä taustoitti: Requiem For a Dream ost. (music by Clint Mansell)

Lassi, ylpeä ADHD-poika

Lähden siitä oletuksesta että kaikki tietävät samat asiat kuin minäkin. Teille ei siis tarvitse kaikesta pusertaa irti kaikkia pikku detaljeja, vaan ymmärrätte vähintään kokonaisuuden. Mutta se siitä ja mennään johonkin vakavampaan. Aiheena on tällä kertaa ADHD ja käsittelemme sen suosituinta ilmiötä, Lassia (Calvin AKA Paavo.) Linkistä näette Wikipedian infon aiheesta, mutta suosittelen myös käymään seuraavalla sivustolla: ADHD Liitto ry.

Kun olin vielä pienen pieni, niin kooltani kuin ajatusmaailmaltanikin,,, olimme me lapset vilkkaina vain ja ainoastaan vilkkaita. Yllättäen 90-luvun puolivälissä vilkkaista lapsista tulikin tarkkaavaisuushäiriöisiä. ADHD:sta tuli niin kova trendi, että kaikki hysteeriset kohtaukset ja mölinät pistettiin sen piikkiin. Jopa Matti Nykänen totesi sairastavansa ADHD:ta,,, joten hänen kohdallaan voimme unohtaa puheet alkoholismista ja suoranaisesta tyhmyydestä. Kaikki me ymmärrämme, että joka ainoa metelöivä lapsi ei ole sairas, mutta kannattaahan se aina syyttää sairautta. Hysteerinen lapsi on ADHD:sta kärsivä, eikä huolimattoman kotikasvatuksen saanut. Mutta jos joka vaivaan annetaan mielummin kasa pillereitä kuin oikeaa hoitoa, niin myöskin ADHD-lausunnot ovat ylimitoitettuja. Se on niin kovin helppoa syyttää oireilusta itsestään riippumattomia seikkoja kuin itseään. Jos olisin ollut jokin 7-10 vuotias muksu 90-luvulla, niin aika varmasti saisin kantaa ylpeänä lausuntoa tarkaavaisuushäiriöstä. Olinko sitten niin yliaktiivinen, vilkas kakara? Tuskin sen enempää kuin kukaan muukaan muksu. Mutta minä en jaksanut keskittyä koulussa ("voi Luoja!") tai jaksanut suuremmin välittää vanhempien jutuista ("älä!") Mutta trendien perusteella olisin ollut ADHD-lapsi. En tietenkään tarkoita, etteikö kyseinen asia olisi todellinen vaiva ja etteikö siitä kärsiviä ole oikeasti olemassa,,, mutta kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

Entäpä sitten Lassi? Hän kantaa mukanaan kaikkia ADHD-oireiden merkkejä.

1. Jättää usein huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa toiminnassa.

2. Usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin. 3. Usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa.

4. Jättää usein seuraamatta ohjeita eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritetuksi (ei johdu vastustuksesta tai siitä ettei ymmärrä ohjeita)

5. Usein toistuvia vaikeuksia tehtävien ja toimien järjestämisessä. 6. Välttelee usein, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- ja kotitehtävät) 7. Kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja, työkaluja) 8. Häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä 9. Unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa.Nuo edellämainitut yhdeksän seikkaa ovat ADHD Liiton listaamat tarkkaavaisuushäiriöiden merkit. Mukana ei siis vielä ollut yliaktiivisuus, tai muut asiaan kuuluvat ilmiöt. Mutta jos näette lapsessanne vähintään kuusi yllämainituista oireista, on syytä harkita onko kyseessä ADHD,,, tai sitten vain kuvittelette. Välttäkää Münchausen syndroomaa itsenne ja lapsenne kohdalla.

Ennen kuin viette lastanne minkään spesialistin kouriin, niin käyttäkää Lassi ja Leevi-sarjakuvaa pohjatietona. Sieltä löydätte ADHD:sta kaiken tarpeellisen. Oireet ja miten elää sen kanssa. Jotenka Lassi ja Leevi on kansanterveydellisesti tarpeellinen ilmiö. Lassin harhanäyt, joissa hän kuvittelee lelunsa olevan oikea elollinen olento, on jo oireilua muusta. Leeviä ei tule yhdistää Lassin tarkkaavaisuushäiriöön.

Lassi ja Leevi on erittäin suositeltava sarjakuva pienestä tarkkaavaisuushäiriöisestä pojasta joka näkee harhoa päivittäin ja on ilmeisen lääkityksen tarpeessa. Lassi ja Leevi on yksi parhaiten kirjoitettuja sarjakuvia, joka vaatii lukijaltaan usein enemmän keskittymiskykyä kuin perinteiset Viivi ja Wagner, Masi, Tenavat, tai vaikkapa Karvinen. Jokainen aikuinen voi Lassin paranoidissa hahmossa nähdä omaa lapsuuttaan ja jokainen lapsi voi peilata Lassin kautta omaa henkistä rappeutumistaan.

Erittäin suositeltava.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt Lassin ja Leevin Suomalaisia nimivalintoja.

Tosielämän Calvin ja Hobbes ovat hyviä ns. filosofisia hahmoja kuvaamaa tämän sarjakuvan versioita:

-Calvin uskonpuhdistaja Jean Calvinin mukaan.

-Lelutiikeri Hobbesin nimi tulee 1600-luvun brittiläiseltä filosofilta, Thomas Hobbesilta.

Suomessa Calvin & Hobbes on esiintynyt kahdessa muodossa:

A) Lassi ja Leevi.

-Lars Levi Laestadiukselta, lestadiolaisuuden perustaja antoi nimensä Lassille ja Leeville. Mutta lestadiolaisuuden perustaja ei ole aivan sama kuin uskonpuhdistaja... Etenkään Suomen kokoisessa maassa. Onko Lassi ja Leevi-suomennoksen tehtävä alitajuisesti tehdä meistä lestadiolaisia?

B) Paavo ja Elvis.

-Paavo viittaa Paavo Ruotsalaiseen, joka oli 1800-luvun alkupuolella suomalaisen herännäisyyden johtohahmoja. Elvis puolestaan viittaa Elvis Presleyyn. Taas se uskonnontuputus Paavon AKA Lassin nimessä. Ja Elvis Presley? Elvis AKA Leevi ei ole rokkari laisinkaan.

Lassissa ja Leevissä esiintyy paljon filosofiaa, mutta hyvin vähän uskontoa tai musiikillista popkulttuuria.

Selvennykseksi sanottakoon, että kyllä Jean Calvin oli uskonnollinen hahmo (Kalvinismin luoja,) mutta toisin kuin joku Lars Levi Laestadius, Calvin oli eräänlainen uskonnon anarkisti. Siksi Calvin on sopiva niin nimenä, kuin todellisenakin hahmona. Kun taas Lassi on loistava nimivalinta, mutta todellisen Lassin hahmo ei.

Minä rakastan Lassi ja Leevi-sarjakuvaa, ja siksi tämä kunnianosoitus.

Tätä taustoitti: Jean Michel Jarre -Metamorphoses

Kattimatti, alamaailman kuningas

Tämä kuumuus ajaa minut hulluksi.... Anteeksi, siis hullummaksi.

Taas viime yö meni pääosin odotellessa että nukahtaisi, sen sijaan että nukahtaisi. Niinpä kulutin aikaani lukemalla vanhoja Nintendo- ja Kattimatti-lehtiä. Ja hyvä luoja! Miten sitä ei ennen nähnyt kuinka haitallinen Kattimatti oikein onkaan. Onneksi sitä ei aiemmin ymmärtänyt, sillä nyt sen tajusi olevan pahinta mahdollista mielen murskaajaa. Kuinkahan moni lapsi onkaan tiedostomattaan ajanut elämänsä umpikujaan Kattimatin vuoksi. En tiedä ilmestyykö Kattimatti enää missään muodossa nykyaikana, kuten se teki vielä 80-luvun lopussa. Toivottavasti ei, sillä Kattimatti ei todellakaan ole hyvä ja rakentava esikuva kasvavalle lapselle. Kattimatti nimittäin esittää liian ihannoivaa kuvaa rikollisesta toiminnasta ja vieläpä pahimmalla mahdollisella tavalla: Laaja-alaisesti. Pääosin Kattimatti on erikoistunut pahoinpitelyihin, mutta varkaudet, vandalismi, petokset ja surmayrityksetkään eivät ole poisluettavia Kattimatin curriculum vitaesta. Kattimatin isä kylläkin on taparikollinen ja vankilakasvatti, joten osittain Kattimatin käytös voitaisiin lukea geneettisen perinnön ohjastamaksi. Mutta Kattimatin itsensä kokema ympäristö, perhe ja ystävät, edustavat tasapainoista ja kannustaa olotilaa. Joten Kattimatin rikollinen käytös on enemmän itsekkyyttä, kuin ympäristön luomaa. Kattimatin viitoittama tie vie vankilakulttuurin omakohtaiseen kokemiseen. Omena ei ole pudonnut kauas puusta. Miten saisi Kattimatin itsensä ymmärtämään, että tuo jatkuva poliisien luona vierailu, johtaa kierteeseen josta ei pääse helpolla irti... Ainakaan ilman sähkötuolia.

Katsokaa nyt mille ilmapiirille Kattimatti altistaa.

Kattimatti pahoinpitelee työtään tekevän maitokuskin.

Kattimatti tuhoaa ekosysteemin. Ja mitä ilmeisemmin Kattimatti parittaa Sonjaa. Syntilistaan voidaan siis lisätä prostituutio.

Kattimatti varastaa ilman tunnontuskia ja mahdollisesti ajaa toimintansa seurauksena kalakauppiaan vararikkoon. Kalakauppias ei saa perhettään ruokittua, vaimo jättää, kalakauppiaasta tulee koditon doku, ja lopulta kalakauppias riistää oman henkensä. Kiitos vaan Kattimatti tästäkin.

Kattimatti on poliisin vanha tuttu.

Kattimatti saa selittämättömiä raivokohtauksia.

Rikoksen palkka.

Jos ette halua altistaa lastanne rikollisen toiminnan ihannointiin, niin pitäkää Kattimatti-lehdet poissa heidän näköpiiristään. Lastenlehdeksi naamioitu alamaailmaa rakastava kuvaus johtaa siihen uskoon, että väkivalta ja varkaudet ovat kunnioitettava asia. Sitä Kattimatti juuri tahtookin... Aivopestä pienet lapset ja aikuiset lapsenmieliset osaksi kattijengiä. Herkkäuskoiset ihmiset aloittavat rikosaallon jonka hedelmät korjaa Kattimatti, mutta Te, likaisen työn tekijät maksatte siitä kalliin hinnan. Älkää alistuko Kattimatin mielivaltaan.
Nämä viimeaikaiset kokemukset (Masters Of The Universe ja Tenavat) saavat harkitsemaan kahdesti Bravestarrin, Halinallejen ja muiden lukemista. Luoja tietää kuinka pahaa ainesta muualta löytyy, jos jo Kattimatti on täynnä väkivallan ihannointia. Minkä siis aion ymmärtää tietoisesti väärin tulevaisuudessa? Mistä löydän olemattomia piilomerkityksiä seuraavalla kerralla? Maailma on täynnä lapsille sopimatonta luettavaa, jonka kohderyhmäksi ovat kuitenkin markkinapäälliköt asettaneet juuri lapset. Punakynä esiin, mustaa tussia sensuuriin, sakset pilkkomaan ruutuja. Valinta on sinun! Ole neuroottinen!

He-man And The Pleasures Of The Universe

Jos ihminen tekee jotain oikein elämässään, niin siitä on hyvä ottaa kunnia itselleen. Mutta kun ihminen tekee jotain pahaa, tai huonosti elämässään, niin siihen etsitään aina jokin syy. Harvoin positiivissa asioissa analysoidaan "mikä hänen elämässään johti siihen, että hän teki tämän oikein?" Kun taas teet jotain pahaa, niin tulee esille se "mitä hänen menneisyydessään on, joka johti tähän tulokseen?"

Paha tulee aina ulkopuolelta... Paitsi jos olet ultimaattinen paha, niin sitten se on sisäistä. Ei Hitlerinkään kohdalla hirveästi syytetä kotikasvatusta. Mutta juniorin joka vetää tagin bussin kylkeen,,, hänen kotonaan on jotain vialla. Kotikasvatus on tärkeämpää kuin koulun antama opetus. Jos pentu käyttäytyy huonosti koulussa alun alkaenkin, niin ei se ole koulun vika. Pentujen pitäisi osata oikeat käytöstavat jo ensimmäiselle luokalle mennessään... Ei oppia niitä vasta siellä. Asiat ovat tietenkin usein yleistyksiä, kuten tässäkin tapauksessa. On aina olemassa ne huonot seurat ja kusipääliikkamaikat ja muut ihmisen psyykeen vaikuttavat seikat. Pohjatieto lähtee kuitenkin kotoa. Tiedät olla menemättä talvella pihalle alastomana, koska vanhempasi opettivat sinulle, että vaatteet voivat olla hyvä asia. Miksi siis ne lökäpöksymuksut eivät tunnu osaavat tuntea inhimillisyyttä?

Minulla oli hyvä kotikasvatus. Okei, siellä on ne kliseet että ollaan äpärä ja vanhemmat eroavat ja zzzzzzzz... nukuttaako? Mutta minun annettiin ymmärtää, että tyhmästi toimimisella on usein tyhmät seuraukset. Hyvää asiaa ei aina palkita hyvällä, mutta huono asia tuo aina vittumaisen olon.

Me kohtaamme taukoamatta seikkoja jotka voivat vääristää maailmankuvaamme. Miten kohdata negatiiviset ja positiiviset asiat niin, etteivät ne johda johonkin kultin seuraamiseen ja omatoimiseen lobotomiaan? No, jos et ole sitä jo oppinut, niin en minäkään auta. Sen kun juokset pää edellä seinään. Mene ja syytä minua, tai jotain muuta ulkopuolista asiaa. Sinä et koskaan tee mitään väärää, edes ollessasi täysin väärässä. Minäkin rupean nyt syyttämään He-man And The Masters Of The Universe -sarjaa. Täytyyhän sen ollut korruptoinut mieltäni. Masters Of The Universehan on täynnä kiiltäviä, lihaksikkaita, remmejä rakastavia, turkiskalsarimiehiä painimassa koko ajan.

Masters Of The Universe on tarinaltaan aika yksinkertainen: On He-man/Adam joka He-manina heiluttelee fallossymbolia ja julistaa omaavansa voiman. Siis hei c'mon, puolipukeinen mies huitomassa pötköä toisia miehiä kohti. Ostaisi nyt samantien urheiluauton. Adam on He-manin alter ego, hänen todellinen hahmonsa. Adamilla on balettitanssijan asusteet, blondi polkkatukka, paljon vaaleanpunaista ja lemmikkinä kissa. Sillä Silmällä-sarjan stereotypia siis.

He-man koettaa estää Skeletorin juonet. Skeletor on nahkafetisisti joka koettaa penetroida itsensä Pääkallolinnakkeeseen. Lievässä falsetissa puhuva Skeletor tahtoo tosiasiassa painia He-manin kanssa, muu on vain ekstraa. Siinä Masters Of The Universen juoni lyhykäisyydessään.

Masters Of The Universe ei ole vain homoerotiikkaa, vaikka se pinnassa tuntuu olevankin. Etenkin kun katsoo Man-At-Armsin (Asemies) viiksiä ja nimeä. Sarja sisältää myös ihan älyttömiä S/M-beibejä, että nautintoa tulee kaikin puolin.

Ja jos ette usko minua siinä, että Masters Of The Universe on lähes puhdasta fetissipornografiaa, niin katsokaapa näitä:

Puolipukeinen He-man työntää miekkaa huumesanaston turvin.

He-man odottaa makuulla geishakuulien kanssa leikkivää Hordakia.

He-man ja Skeletor syleilevät toisiaan märkinä.

Suihkukärsä (huomatkaa kaksimielinen nimi) huokailee ja roiskii nestettä kärsästään.

Asemies ja Fisto, eli viiksihomot baarissa. Fisto on luonnollisestikin viittaus nyrkkinaintiin.

Teela. Ilmeisesti tulossa pornoelokuvan kuvauksista.

Evil-Lyn, fetissikuningatar.

He-man ilmeisesti väkivalloin "ottamassa" Hordakia.

Onko tämä lapsille sopivaa luettavaa ja koettavaa? Tälle minunkin mielenlaatuni altistettiin nuorena... Ja myös nyt ei-niin-nuorena. Jälleen yksi asia jolle olisi pitänyt asettaa korkea ikäraja. Tuollainen rappeuttaa mielen ja johtaa myöhemmin psykologin puheille. Tuollaisista löytyvät ne viat, muistakaa se.
Niin ja jos se ei tullut jo ilmi, niin Masters Of The Universe on yksi kaikkien aikojen parhaimmista sarjakuvista ja animaatioista (animaation suhteen sanottakoon, että uudempi versio on ihan sontaa.) Lelutkin olivat tosi cooleja. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille.

Tätä taustoitti: The Godfathers -More Songs About Love & Hate

Tenavat über alles

Tenavat (Peanuts) lienee maailman masentavin sarjakuva. Mikä ei missään nimessä ole huono asia Tenavien kannalta. On suuri saavutus luoda sarjakuva joka ilmestyy miljoonissa yhteyksissä ympäri maailmaa ja on pohjimmiltaan vain nuoren sosiopaatin tarina.

Jaska Jokunen on eittämättä se hahmo jonka kautta katsomme varsinaisesti Tenavien maailmaa. Ja mikä Jaska Jokunen on, kuin kollektiivinen kuvaus traumojen henkilösöitymisestä.

Jaska Jokunen on se ihminen (Jos sallitte minun hyödyntää kliseitä) joka syntyi ei-toivottuna, kasvoi koulukiusatuksi, meni alistavaan avioliittoon, erosi, alkoholisoitui, menetti lasten tapaamisoikeudet, riisti henkensä, jätti jälkeensä velkaa.

Ainoat ihmiset Jaska Jokusen ympärillä, jotka tuntevat jotain sympatiaa Jokusta kohtaan, ovat Eppu ja Amadeus. Joista molemmat ovat osittain vain nimellisiä ystäviä Jokuselle. Sillä molemmat olisivat valmiita hylkäämään Jokusen hädän hetkellä, oman identiteettiin liittyvän objektin vuoksi (riepu ja piano.)

Amadeus on kuvaus ihmisestä joka haaveilee suuresta taiteilijan urasta pianistina, mutta tosipaikan tullen tyytyisi olemaan Billy Joelin kaltainen piano man. Amadeus olisi valmis hylkäämään ystävänsä maineen takia. Jaska Jokunen on vain yksi etappi Amadeuksen matkalla lounge-artistiksi.

Eppu osoittaa selkeitä merkkejä, jotka johtavat aivopesukultin jäseneksi.

A) Addiktio riepuun on hyväksikäytettävyyden symboli. Tulee aika jolloin lapsen tulisi irrottautua tutista, johon Eppu ei selkeästikään ole pystynyt. Aikanaan kun Eppu pääsisi eroon rievustaan, tulisi vain toinen addiktio tilalle (vrt. Porttiteoria.)

B) Eppu palvoo Suurta Kurpitsaa, fiktiivistä jumalhahmoa. Eppu etsii itselleen johtajaa ja uskoo Suuren Kurpitsan vievän hänet paratiisiin. Aivan kuten Charles Mansonin opetuslapset. Ei aikaakaan kun Eppu kiertää ovelta ovelle kyselemässä "olisiko hetki aikaa? Tahtoisin puhua Suuresta Kurpitsasta." Samalla Eppu kuljettaa lehtisiä joissa todetaan että "Suuri Kurpitsa tulee, oletko valmis?" Eppu on siis varoittava esimerkki siitä, mihin fanaattinen usko voi johtaa. Eppu olisi valmis hylkäämään Jaska Jokusen heti, kun ylipappi niin haluaisi.

Entäpä Jaska Jokusen perhe? Esimerkki dysfunktionaalisesta perheestä. Jaska Jokusen vanhemmat (kuten aikuiset ylipäätään Tenavissa) ovat poissa. Tiedämme että Jaska Jokunen ihannoi isäänsä, puhuuhan hän usein parturi-isästään ylevään sävyyn. Mutta äidistään Jaska Jokunen ei puhu. Tämä voi tarkoittaa vain, että joko vanhemmat ovat sellaisia uraihmisiä, että he eivät kotona viihdy laisinkaan. Jokunen olisi tällöin avainkaulalapsi. Mutta se sopii kyllä hänen äitiinsä, mutta parturina, hänen isällään olisi pääosin päivätyö. Jos Jokusen isä ei ole kotona iltaisin lastensa parissa, niin missä hän on? Onko Jokusen isä alkoholisti, joka viettää illat baarissa. Joka olisi selkeä kuvaus huonosti toimivasta avioliitosta. Loogisinta on, että Jokusen isä on kuollut. Siksi Jokunen kompensoi isänsä poissaoloa puhuen vain hänestä, eikä äidistään. Ja siksi Jokunen puhuu isästään vain positiiviseen sävyyn. Hän on jäänyt siihen uskoon että isä oli täydellinen, koska ei nuoren ikänsä vuoksi ole ymmärtänyt nähdä isänsä huonoja puolia.

Jaska Jokusen sisko Salli ei asiaa paranna. Pikkusiskona hän on luonnollisesti koko ajan kiusaamassa Jaska Jokusta. Salli selkeästi häpeää kaljuuntuvaa isoveljeään. Jaska Jokusen funktio Sallin elämässä on toimia isän korvikkeena, kun tarvitaan joku jolle valittaa ja jolta saa rahaa (Sallin käytös Jaska Jokusta kohtaan osoittaa isän poissaolon.) Salli on ihastunut Eppuun, Jaska Jokusen harhauskovaiseen ystävään. Eppu luonnollisesti ei juurikaan välitä Sallista. Mikä ajan myötä johtaisi Sallin ei-toivottuun teiniraskauteen. Sallin tuleva lapsikin joutuisi Jaska Jokusen vastuulle, sillä kaapu päällä kultissa kulkevasta köyhyyslupauksen tehneestä Epusta ei olisi apua. Ja hyväksikäyttävänä, kouluttamattomana teininä Salli sysäisi vastuun veljelleen. Salli osoittaa myös pahoja skitsofrenian oireita, mikä johtaisi lääkitykseen ja mahdolliseen taantumaan, Epun jättäessä hänet. Sallin aistiharhat tulevat esille hänen jutellessaan koululleen. Pahaksi aistiharhat tekevät se seikka, että Salli uskoo koulun vastaavan hänelle.

Jaska Jokusen rakkauselämä?

Jokunen on rakastunut pieneen punatukkaiseen tyttöön (tästä eteenpäin PPT.) PPT on se lehtien kansista tuttu idoli, johon ihastutaan lapsena. Luonnollisestikin PPT on ns. fantasiahahmo, jota ei ole tarkoitus koskaan kohdatakaan. Perinteistä kaukorakkautta, joka on yksipuolista. Jokusen sosiopaattinen käytös alkaa tulla jo siinä esiin, että Jokunen seuraa PPT:tä puiden tms. takaa. Jokunen siis on vainoaja. Aikanaan tämä johtaisi lähestymiskieltoon, jota Jokunen ei ymmärtäisi. Jokusen ajatusmaailmassa PPT:n täytyisi loogisesti rakastaa Jokusta, joten lähestymiskielto ei voisi olla todellinen. Seuraavaksi Jokusta odottaisi vankilareissu. Vankilassa Jokunen olisi raiskausepäilyjen vuoksi hyljeksitty ja nopeasti joku Bubba tekisi Jokusesta bitchinsa. Hampaat sisään, jotta Jokunen ei voisi purra. Sulkijalihas olisi kovilla. Jokusen tunne-elämä oli jo rappeutunut ennen vankilaa, joten täysin Jokusen syyksi ei asioita voida pistää.

Tellu on palavasti rakastunut Amadeukseen. Mutta kuten tiedämme, tunne on täysin yksipuolinen. Koska Tellu ei saa Amadeusta, menee hän Jaska Jokusen kanssa naimisiin. Tellu tietää että Jokunen tekee mitä sanotaan ja Jokusen kanssa Tellu pääsisi vähällä. Jokunen ei osaa sanoa vastaankaan, joten Tellu vie ja Jaska vikisee. Tellu on tehnyt Jokusen nöyryyttämisestä elämänlankansa. Kerta kerran jälkeen Tellu houkuttelee Jokusen potkaisemaan palloa, mutta aina vetää pallon ennen potkua jalan tieltä pois. Tellu on kohdistanut Pavlovin Koira-teorian Jokuseen. Jokunen menee siis ajatuksettomana rakkaudettomaan aviolittoon ja salaa haaveilee toisenlaisesta, reilummasta maailmasta. Ainoa pakotie on oman käden kautta. Tellu eroaa Jokusesta, syyttää Jokusta laiminlyöväksi, etc. Jokunen sortuu pulloon, menettää lapsensa ja maksaa Tellulle elatusmaksuja, samalla kun Tellu matkustelee teneriffalle Juanesin kanssa. Missään vaiheessa Jokunen ei ääntään korota, tai vaadi oikeuksiaan. Jokunen on liian alistettu , jotta hän uskaltaisi toimia mahdollisena omantunnonarvon omaavana yksilönä.

Jokunen olisi voitu pelastaa.

Jokunen olisi voinut siirtyä idolirakkaudestaan (PPT) muuallekin, kuin vain Tellun käsiin.

Pelastus olisi löytynyt Piparminttu-Pipsasta. Pipsa oli selkeästi rakastunut Jokuseen, mutta Pipsan orastava bi-seksuaalisuus kallistui lesbosuhteeseen Maisan ansiosta. Ilman Maisaa, Pipsa olisi tehnyt iskunsa ja mahdollisesti elänyt onnellisena elämänsä loppuun asti Jaska Jokusen kanssa. Täysipainoinen suhde olisi vielä auttanut Jokusta löytämään ihmisarvon. Piparminttu-Pipsa oli Jokusen vastakappale, juuri sopiva Jokuselle. Molemmilla tuntuu olevan samat arvot ja kiinnostuksen kohteet. Sillä suurella erolla, että Pipsalla on itsetunto kohdallaan. Ja jos Jokunen ei olisi sortunut Telluun ja tuhlannut elämäänsä PPT:sta haaveiluun, olisi Pipsa saattanut Jokusen elämänsuunnan kääntääkin. Turtuneena Jokusen saamattomuuteen, Pipsa lähti kännekohdastaan Maisan johtamalle tielle. Siinä missä Pipsa on bi-seksuaali, on Maisa selkeästi lesbo. Maisa on Tom Of Finland-henkinen homoseksuaali, mikä selittää sen miksi Maisa kutsuu Pipsaa pomoksi.

Muut Tenavissa esintyvät hahmot, kuten Toisto, eivät joko omaa yhteyttä Jaska Jokuseen. Tai kuten Rapa-Ripa, edustavat Jokusen elämän haittapuolia. Rapa-Ripa, joka kuvastaa koditonta, on juuri niitä lapsia joista ei oikeasti olisi haittaa Jokusen elämälle. Mutta keskiluokkaisesta perheestä kotoisin olevalle Jokuselle on ruokapöydässä toitotettu, että kodittomat ovat Jokusta vähempiarvoisia. Ja tämän kastiajattelun vuoksi, Rapa-Ripa on vain jokin puolituttu Jokuselle, jolla ei ole määräävää osaa Jokusen maailmassa. Mutta Jokusen keskiluokkaisen ajatusmaailman vuoksi, Rapa-Ripa on enemmän negatiivinen, kuin positiivinen napa.

Jokunen ja eläimet.

Tietenkin sen pitäisi olla Jokunen ja eläin, sillä Kaustisella ei ole suoraa yhteyttä Jokusen elämään. Mutta koska Kaustinen on happopäinen hippi, niin Tenavat-todellisuudessa Kaustinen on haitallinen vaikutus.

Mutta entäpä Ressu, Jokusen koira. Ressulla on suuri merkitys Jokusen elämään. Ressu on hyväksikäyttäjä pahinta laatua. Jokusen ainoa merkitys Ressulle on ravinnonantaja. Jos Jokunen ei tuo ruokaa, Ressu etsii itselleen uuden alistettavan. Jokunen on Ressulle yhtä merkityksellinen kuin pitsakuski. Ressu ei muista Jokusen nimeä koskaan ja Jokusen ollessa kesäleirillä, ehtii Ressu unohtamaan Jokusen olemassaolon totaalisesti. Tämä tietenkin saa ajattelemaan, että kenties Ressu voisi olla ihmisen ja Jokusen paras ystävä. Mutta kenties Ressu vain on dementikko. Se selittäisi miksi Ressu ei koskaan muista Jokusta ja miksi Ressu muistelee historiaa vääristyneesti ja kuvittelee omiaan.

Urheilu on tärkeä osa Jaska Jokusen elämää, mutta hän omaa valheellisia haaveita urheilusta. Ei pelkästään se, ettei mikään urheilulaji luonnistu häneltä, mutta sinä ainoana kertana kun hänen joukkueensa voittaa baseball-ottelun, joutuu hän korruptiosyytösten kouriin ja menettää ansionsa... Kuten myös sen tuoman vähäisen maineensa. Joten vaikka Jokunen tiedostaisi omat heikkoutensa urheilijana, osoittavat Jokusen idolit selkään puukottavan luonteensa. Jokuselle ei haluta antaa mitään mahdollisuutta nousta katuojasta.

Tätä on siis Tenavat ja eritoten Jaska Jokunen:

Yksinoloa

+

Angstia

+

Harhoja

+

Alkoholismia

+

Impotenssia

+

Traumoja

+

Valheita

Charles M. Schulz oli siis nero. Hän loi sarjakuvan joka pohjautuu täysin nöyryyttämiselle ja itsetuhoisille ajatuksille ja teki siitä yhden maailman suosituimmista popkulttuuri-ilmiöistä. Pidän kovasti Tenavista, mutta en suosittele sitä lapsellisesta ulkonäöstään huolimatta alle 18 vuotiaille. On kovin mahdollista, että Tenavat naurattamisen ohella traumatisoivat miljoonia ihmisiä taukoamatta.

Tämä kunnianosoitukseni Tenaville, olisi hyvinkin mahdollinen tulos.

Tätä taustoitti: Conan The Barbarian ost. (music by Basil Poledouris.)

Seuraa minua, en tiedä minne menen

Myönnän sen itsekin.

En ymmärrä muotia. En seuraa muotia. En elä muodissa.

Ja jos nämä ovat nykyisiä muoti-ikoneita ja nykymuotia, niin en oikeastaan halua ymmärtääkään sitä.

Niin niin, tyttöjähän nuo ovat. Joten eivät ehkä niin verrannollisia miesnäkökulmasta. Joten laitetaan sitä miesmuotia perään.
Tilanne ei muuttunut. En tullut hullua hurskaammaksi. Minulle muoti on mattamustaa ja kokomustaa. Ostan aina samanlaisia mustia vaatteita ja aina kerralla useamman samanlaisen mustan asusteen. Tämä siis käsitykseni muodikkuudesta.

...No, ainakaan musta ei mene pois muodista.

Kaikkien pitäisi pukeutua keskenään samanlaisiin tummanharmaisiin verryttelypukuihin ja kantaa nimikylttiä

Mustaa

Kunnes keksivät jotain tummempaa.

Touch me, i'm sick

Tänään on ollut ainakin toistaiseksi aika hyvä päivä. Jopa kaksi positiivista asiaa on tänään tullut kohdalleni. Ensin Jesse töihin saapuessaan kysyi, haluaisinko Maon Punaisen kirjan. Johon luonnollisesti vastasin "joo, jos sull' on se." Ihan älyttömän väsyttävää luettavaahan se on. Ihan kuten oikeastaan kaikki poliittiset kirjat. Eikä ehkä Mao Zedongaan ole itse henkilönä kaikkein positiivisin roolimalli. Mutta eräänlaisena kliseisenä statussymbolina, Maon kirja on ihan siedettävä.
"Mutta liberalismi hylkää ideologisen taistelun ja kannattaa periaatetonta rauhaa synnyttäen siten rappeutuneen, poroporvarillisen asenteen ja saa aikaan poliittista degeneroitumista puolueen ja vallankumouksellisten järjestöjen tietyissä yksiköissä ja joissakin yksilöissä."
-Mao Zedong
(Ilmeisesti pisteen käyttö olisi ollut vallankumouksellista.)
Jos olet kommunisti, niin tuon kirjan lukeminen kannattaa ehdottomasti. Siinä esitellään kaikki pinnallisimmat kommunismin haaveet, että se toimii heidän mustana raamattunaan. Ja jos ainakin luulet omaavasi avoimen mielen, niin se kannattaa lukea siinä missä Raamattu, Koraani, tai Tuntematon Sotilaskin. Tieto tosin lisää tuskaa, joten kenties kannattaa elää ennemmin ummikkona.
**********
Toinen tämänpäiväisistä positiivisista tapahtumista sattui, kun töiden jälkeen poikkesin naapurissani olevaan K-kauppaan. Siellä mietin mitä ostaisin illalliseksi. Fiksua muuten vasta kaupassa nälkäisenä miettiä mitä söisi. Tuolloin tulee ostettua aina taatusti terveellistä ruokaa, jonka itse valmistaa. Ostin siis Saarioisten jauhelihapitsan. Mmm,,, pahvista ja rasvaista. Kuitenkin, siellä siis hortoilin ja rupesin kummastelemaan, että mikäpä se siellä keskusradiosta soi? Ja sehän oli tietenkin Alan Parsons Projectin Eye In The Sky. Eihän siinä sinänsä ole mitään kummallista, onhan kyseessä ihan kivasti radioon sopiva nörttipopbiisi. Mutta kyseinen bändi ei ole ollut varmaan sitten 70-luvun mitenkään trendikäs. Eikä Eye In The Sky ole nykyisen jumpsis-jömpsis-musiikin aikana lähelläkään mukacoolia, tai sellaista jota radiossa olettaisi kuulevansa. Etenkin kun se tuli nyt asemalta joka soitti muuten jotain jumpsis-jömpsis-kamaa ja Ari Koivusta. Se siis oli radioystävällisyydestään huolimatta poissa paikoiltaan ja se oli loistavaa. Kenties sontaradioilla on vielä edes hieman toivoa.
**********
Uskoni CMX:n musiikkiin alkaa pikkuhiljaa palautumaan. Ennen oli hienoa Dinosaurus Stereophonicus-levyyn saakka nähdä kuinka CMX kokeili ennakkoluulottomasti erityylejä ja vältteli väkinäistä itsensätoistoa. Sitten CMX meni ja teki kolme ihan kivaa levyä (Isohaara, Aion ja Pedot.) Jokainen noista Stereophonicuksen jälkeisistä levyistä oli turvallinen ja tuttu CMX-levy. Mutta jokainen niistä oli keskenään samanlainen. Jopa niin keskenään samanlainen, että en meinaa välillä muistaa mikä biisi löytyy miltäkin levyltä. Joten näytti siltä, että CMX tyytyisi olemaan vain perussuomirokkia soittava bändi, josta sukeutuisi ajan myötä Rakkaus On Oksetuksenvärinen-Yö. Sitä makkara, bisse ja grillikamaa. Sitten tulee tälläinen uutinen:
"CMX:n uutuusalbumi on kokonaan yhtä biisiä
6.8.2007 12:30
Suomen rokkisuuruus CMX julkaisee kunnianhimoisen uutuusalbumin. Pitkäsoitto nimeltä Talvikuningas muodostuu kokonaan yhdestä kappaleesta.
Levyn nimikappale koostuu 12 osasta. Teos on syvälle tulevaisuuteen ja kauas avaruuteen sijoittuva tragedia vallasta, sodasta, julmuudesta ja toivosta.
Albumin mukana tulee teoksen 40-sivuinen libretto, jossa on Talvikuninkaan teksti ja Sami Saramäen 13-osainen kuvitus."
-Iltasanomat / STT
Se ei ehkä yllä CMX:n parhaimpiin, tai kenties ylittää ne. Mutta ainakin kovasti näyttää siltä, että CMX jaksaa vielä ainakin yrittää tehdä muuta kuin pyöriä ympyrää.
**********
Vaikka itse sanonkin, niin Karvi... anteeksi, tarkoitan tietenkin että Korhosen ilme on ensimmäisessä ruudussa loistava.
**********
Tätä taustoitti: Genesis -Invisible Touch

Solaris

Aiemmin mainitsin ne decot sun muut ja laitoin esille muutaman sellaisen kannen, jonka olin tehnyt. Nyt päätin näyttää miten muodostin decon sivun. Tämän kyseisen decon aiheeksi oli laitettu Fantasy Woman ja siellä muilla sivuilla on tietenkin niitä enkelikuvia, etc. Joten pysytään ruodussa.

Tuo oma sivuni rakenne koostuu seuraavista osista: Pari Dark City-kansikuvaa, Imperiumin Vastaisku-kansikuva, Citymarketin mainoslehtisen televisiokuvan ruutuosasta (ne tekstien siniset taustat,) Maryliuksen minulle tekemästä labelista (jossa komeilee herra numero kuusi, Patrick McGoohan "i am not a number!") ja jostain katalogibeibistä.

You have to give up

En saanut viime yönä unta. Se ei sinänsä ole harvinaista, sillä en saa unta juuri kuin joka toinen yö... Jos sitäkään. Siihenkin tottuu, vaikka ei haluaisi. Niin, viime yönä tiedän tällä kertaa valvoneeni aamuviiteen, sitten ilmeisesti nukahdin, koska ajantajuni katosi... Ja tietenkin se paljasti minun nukkuneeni, että heräsin vähän vaille aamuyhdeksän. Valveillaolo vain sai minut ajattelemaan ja me kaikkihan tiedämme, että ajattelu ei aina johda mihinkään hyvään. Yleensä koetan saada unenpäästä kiinni ajattelemalla golfia, taitoluistelua tai keilausta. Jokainen niistä rauhoittaa kummasti. Golf ei oikein enää toimi, koska olen hyödyntänyt sitä ajatusta liian usein.
Mutta takaisin ajatteluun ja viimeöiseen ajatteluun. Mietin juuri unia, en oikeastaan sen enempää. En kehitellyt mitään "ne varastavat ajatukseni"-teoriaa (minkä ne muuten tekevätkin.) Tai mitään muutakaan sen rakentavampaa.
Mutta mieleeni palasi paria aiemmin näkemääni unta. Näillä myöhemmin mainittavilla unilla on suuntaa antava merkitys minun elämääni, joten siksi kai ne kovin tärkeinä, mieleeni juolahtivatkin. Muistan suht' hyvin uneni ja olen niitä jossain vaiheessa kirjoitellut ylöskin. Jonnekin Rakkausrunoihin olen joitakin niistä muokkauksen jälkeen laittanutkin, muuten niitä on tullut kirjoiteltua talteen, koska ovat olleet hauskoja. En siis ole lähtenyt suuremmin analysoimaan uniani.

Olen elämäni aikana nähnyt siis kaksi unta, jotka ohjaavat elämääni.

Ensin se vähemmän dramaattinen.

1. Tässä unessa jokin sanoi minulle, että minun tulisi kerätä oman elämäni soundtrack. Se on tietenkin johtanut ihan älyttömään musiikkikeräilyyn ja jäkä jäkä. Musiikista on nyt tullut puhuttua paljonkin ja tullaan puhumaankin, joten turha mennä merta edemmäs kalaan. Mutta niin, elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet, joten myös kaikenlainen musiikki.

Sitten se enemmän dramaattinen.

2. Tässä unessa näin oman kuolemani. Se tapahtuu kesällä jolloin täytän 35 vuotta. Olen osittain kaljuuntunut ja jostain syystä minulla on harmaa (saattoi se olla sinertäväkin) villaliivi päälläni. Jään auton alle Porvoossa, Mannerheiminkadulla. Ei siis ole enää montaa vuotta jäljellä, nauttikaa siis kun vielä ehditte. Tämä uni on johtanut siihen, etten tee mitään suunnitelmia jotka vaatisivat niin pitkän ajan, etten ehtisi ennen kuolemaani niitä loppuun asti saattamaan. Ei se minua haittaa, joskushan sitä on kuitenkin mentävä. Tosin, tietenkin hieman ennen 35 vuotispäiviäni itkeä pillitän "mä en haluu kuolla!" Olen välillä spekuloinut, että kannattaisiko minun pysytellä kohtalokas vuoteni kokonaan poissa Porvoosta. Kuolisinko silloin? Ja muita tälläisiä kuoleman välttelysuunnitelmia on välillä tullut mieleeni. Sitten olen kuitenkin todennut, etten siltikään varmaan pakoon pääsisi,,, enkä jaksaisi nähdä vaivaa sen eteen. Se tulee jos tulee.

Tätä taustoitti: Porno For Pyros -Good God's Urge

Shunt

Kuuntelin tuossa DAF:n (Deutsch Amerikanishe Freundschaft) levyä Alles Ist Gut ja jälleen hämmästelin sitä, kuinka ruma kansi levyssä onkaan. Katsokaa nyt...
... Kyllähän DAF edustaa ebm-suuntausta, joten temaattisesti kansi on ihan ok, mutta pelkkänä estetiikkana se on kauhea. Vastaavalla tavalla ruma kansi on Rammsteinin Herzeleidissa (se torso-kansi, ei se kasvokuva.) Alles Ist Gutin kansikuva on DAFin omaa käsialaa, mutta tuntui se silloin kuinka hyvältä idealta tahansa, niin Gabi, se ei ole sitä ainakaan enää. Hikinen äijä sopii kyllä DAFin levyyn juuri ajatukseltaan. Sillä Alles Ist Gut on naimiselta kuulostava levy (hmm,,, saksalainen levy joka on pornahtava. Kukapa olisi uskonut.) Ja minä itse pidän yleensä enemmän askeettisista levynkansista, kuin joistakin Iron Maiden-tyylisistä visuaalisista oksennuksista (niitäkin on hyviä, myönnän sen.) Kuitenkin, tuo DAF-kansi sai minut miettimään juuri sitä, kuinka kansi saattaa vaikuttaa levyostokseen. Etenkin silloin kun ei bändiä tunne entuudestaan. Jos aikoo ottaa sokkona jonkin levyn, niin sen kansikuva, bändin nimi ja levyn nimi ovat usein vahvasti suuntaa antavia valinnan suhteen. Minä nimittäin ostan paljon levyjä juuri fiiliksen mukaan ja pidän uusien tuttavuuksien löytämisestä (levyissä siis. Uusia tuttavia en järin mielelläni etsi reaalielämästä.) Tässä seuraavaksi esimerkkinä levy jonka ostin puhtaasti kansikuvan perusteella. Enkä ole katunut hetkeäkään ostostani. The Neon Judgement - Box
Sitten muutama kansikuva jotka minusta ovat erityisen hyvännäköisiä ja loppuun se kaikkien aikojen hienoin levyn kansi. (Onhan niitä muitakin hienoja kansia kuin nämä, esim. Bowien Low on todella hieno, mutta tässä muutama itseeni hyvin positiivisesti vaikuttanut kansikuva. Ettei tämä mikään TOP-lista ole.) David Bowie - Heroes
Recoil - Unsound MethodsMachines Of Loving Grace - Concentration Nitzer Ebb - Belief
... Sitten se kaikkien aikojen hienoin levyn kansi...
Joy Division - Closer
Tuo Closer-kansi on erityisen vaikuttava. Siinä on ensinnäkin keskitytty olennaiseen. Ei olla tehty sellaista visuaalista oksennusta, mutta kiitos kannen kuvan, siinä on sitäkin. Closer-kansi näyttää että nyt ollaan tekemisessä vieraantuneisuuden kanssa, mutta pelkkä sana "closer" viittaa sopivasti haluun olla toisen luona. Closer-kansi on täydellinen kuvaus levyn sisällöstä: Kylmä, kalpea, melankolinen, askeettinen, mutta rakkautta halajava.

Tätä taustoitti: Recoil -SubHuman

Wer schön sein will muss leiben

Pääsin juuri eroon migreenikohtauksesta, joten olen suunnattoman tyytyväinen. Kävin siis läpi muutaman päivän aikana kertynyttä postia ja huomasin saaneeni ison kasan decoja ja muuta shittiä. Siinä onkin harrastus jota en ole harrastanut pitkään aikaan oikein kunnolla. Olisikohan aika taas vähän panostaa siihenkin puoleen. Marylius minut tuohonkin juttuun tutustutti. ..."Mutta hei trentonoir, mikä on deco?" Deco, fb, Slam, etc. piru kulkee monilla nimillä. Ota selvää, sormenpääni eivät jaksa selittää,,, tai eivät viitsi. Kuitenkin, Marylius siis pisti alkuun toimintani decoissa ja aluksi harrastinkin sitä suht' ahkerasti. Nyt vähän kiikun kaakun. Näyttää siltä, että kun popula vanhenee, niin kiinnostus johonkin kämyisen vihon koristeluun vähenee. Ja kun valtaosa on surkean näköistä kamaa, niin se osaltaan vie ajatuksia korkealentoisempiin harrastuksiin (kuten tv:n katseluun.) Nyt kuitenkin päätin elvyttää hymykuopan rasitustestin ja laittaa tänne joukon itse tekemieni decojen kansia (niitä harvoja jotka palasivat kotiin asti.) Mitä? Minäkö itsekeskeinen? (Kyllä se meikki tekee ihmeitä, eikö vain... Mutta hei, ainakin hiukset näyttävät siinä yhdessä kuvassa hyviltä.)

I'm the Scanman

Katsoin siis sen elokuvan Jokaisen Äidin Painajainen (Every Mother's Worst Fear, 1998.) Se oli juuri sellainen tv-elokuva kuin osasi odottaakin.

On tämä teinityttö jonka vanhemmat ovat luonnollisestikin eronneet. Ja kun äiti kieltää tyttöä menemästä konserttiin, niin tytön poikaystävä jättää ja tyttö purkaa tunteitaan chatissa. Scanman kiinnittää huomionsa ikänsä valehtelevaan (tietenkin) tyttöön ja pistää yhden lakeijoistaan pokaamaan tätä chatissa. Ensin hieman lepertelyä, sitten vihjailuja ja sitten houkuttelu tapaamiseen,,, tietenkin myös nettipedofiliaa.

(Muuten, jos haluaa erottaa viattoman pahiksista, niin pahikset ovat hämärässä valaistuksessa ja puhuvat hitaasti.)

Tämä on sitä tuttua netistä varoittelua. Menet chattiin, tapaat jonkun, ja se joku kidnappaa sinut. Sitten äiti pyytää apua kytiltä, etc. mutta ei mitään. Apuun hankitaan erakkomainen superhakkeri, joka melkein vastahakoisesti lähtee apuun.

Tämä on sellainen ihan peruspelotteluelokuva. Netti on paha ja siitä on vain haittaa. Ja jos aikoo käyttää nettiä, niin pitää olla aikuinen. Alaikäiset nou nou. Toteutus on hidas ja pinnallinen. Elokuvan katselun jälkeen ei meinaa edes muistaa katsoneensa sitä (tosin on se aina parempi kuin Wicker Manin remake.)

Onhan Jokaisen Äidin Painajaisessa logiikkaakin: Älä anna tuntemattomille mahdollisuutta tehdä itsellesi pahaa, jos kerran pystyt välttämään sitä. Käytä maalaisjärkeä.

Toteutuksessa vain annetaan ymmärtää että netissä ei ole kuin keski-ikäisiä pedofiileja ja teini-ikäisiä avioerolapsia. Tämä elokuva on niin latteaa keskitasoa, ettei sen olemassaoloa meinaa huomata edes sitä katsoessaan. Ainoa kiinnostuksen aihe elokuvassa on se kannen "Ted McGinley on Scanman"-teksti. Se on Ed Woodmaisella huumorilla toimiva puffiteksti. Kuinka moni tietää McGinleyn nimeltä, eikä vain sinä tyyppinä Pulmusissa? Kannattaako siis kannessa korostaa McGinleyn olevan jotain erikoista. Miksi McGinleyn esittämällä nettipedofiilihakkerisuper-roistolla on taiteilijanimi? "Mies on varmaan jokin tietojenkäsittelynero." Ja koska en millään suurella ajatuksella seurannut elokuvaa niin voin olla väärässäkin, mutta en huomannut McGinleyta kutsuttavan kertaakaan Scanmaniksi. Sen sijaan hänen roolihahmonsa oikeaa nimeä käytettiin muutamaan otteeseen.

Yksinhuoltajaäiti
+
Kapinoiva tytär
+
Internet
+
Superhakkeriroisto
=
Kapinoivan tyttären ja äidin paluu yhteen rakastavaksi perheeksi.

Jos pisteyttäisin elokuvan niin.
* / *****

Mutta silti on huomioitava, että isoissa elokuvissa (vrt. Anaconda) olevan pikkuvirheet ovat masentavampia kuin isot virheet pikkuleffoissa (kuten tämä käsittelyssä oleva.) Sillä isoissa leffoissa tietää heillä olevan enemmän rahaa ja aikaa lopputuloksen hiomiseen. Joten suhteutettuna johonkin Anacondaan, niin Anacondan pisteytys menisi miinuspuolelle. Joten ainakin Jokaisen Äidin Painajainen on siedettävä. Ei missään nimessä hyvä, joten en suosittele sitä kenellekään jolla on hivenenkin parempaa tekemistä. Hmm,,, kenties siis kaikilla olisi aikaa katsoa tämäkin tekele.

Kuten elokuvassa äiti toteaa:

"eron jälkeen hän värjäsi hiuksensa. Olen menettänyt hallinnan."

Näinhän se on. Jos siis haluatte todellakin kapinoida hallitsevaa systeemiä vastaan

,,, värjätkää hiuksenne.

Kauheaa tuubaa

Tätä minä en oikein ymmärrä...

Green Card Lottery US Green-Card Application Service
Visa USAUSAFIS organization invites you to participate in the American Green Card Lottery program where you may win a green card and live and work in the United States. If you are not an American citizen, you must join the program and take advantage of the opportunity that has been offered to you by a program of the American government, through a law that has been passed by Congress - the "Diversity Green Card Lottery" program.

50,000 people and their families will live and work in the USA
Official US Government program, Congress approved.
Your Chance to Live and Work in the USA.
Easy Online Registration and Assistance in every step.
Double Chances for Married People to win the Green Card.
The majority of the world's inhabitants are eligible to participate in the lottery. Eligibility is determined according to the participant's country of birth. If your country of birth does not appear on the list of eligible countries, you can register as a native of the country of birth of your spouse or parents.

...Tuossa oli vain lyhyesti. Kokonaisuuden voit lukea mm. täältä: Green Card Lottery.

Se mitä en oikein ymmärrä, on Yhdysvaltojen kaksijakoinen mieli. Tuntuu kuin koko ajan Yhdysvallat tahtoisi päästä eroon ulkomaalaisista ja samanaikaisesti kyseinen maa tuntuu oikein kerjäävän ulkomaalaisia luokseen. En ole huomannut minkään muun maan suunnilleen joka toisella nettisivuillaan esittävän mitään Green Card Lottery-variaatioita. Aiemmin en ole asiaan juuri kiinnittänyt huomiota, sillä GCL on usein popup-mainoksena ja esto tietenkin pitää ne usein poissa silmistä. Mutta estokaan ei aina estä niitä ja välillä GCL-mainokset hyppivät silmissä. Yleensä GCL-mainokset tuntuvat tulevan kaikilla huuhaa-sivustoilla vastaan. Joten olen niputtanut GCL-mainokset samaan nippuun kuin kaiken muunkin spamin. Nyt kun samaisen jutun näin asiallisella sivustolla, eli Newsweekin, niin päätin kerrankin lukea sen kokonaan.

Eli simppelisti GCL on mahdollisuus hakea töitä ja kotipaikkaa Yhdysvalloista. Pääasiallisena vaatimuksena on vain että asut maassa jonka he katsovat olevan ystävllismielinen. Eli ei sieltä listalta löydy Irakia, etc. Asut siis Suomessa ja näet kyseisen mainoksen,,, mutta miksi kukaan ottaisi tuollaista nettimainosta tosissaan ja miksi kukaan yht'äkkiä toteaisi "joo, nyt mä haluun jenkekihin, kun mä voin voittaa green cardin." Onhan Yhdysvallat tunnettu suurena sulatusuunina jonne joskus ovat olleet tervetulleet sairaat ja vanhukset, mutta jotenkin vain tuntuu surkealta että joku tuollainen maa myy itseään kuin jokin Köyliö. Koko maailma on yhtä suurta jenkkilää nykyisin, että onko todellakaan tarvetta etsiä amerikkalaisuutta amerikoista. Mene vain mäkkäriin, kuuntele Eminemiä ja katsele Greyn Anatomiaa. Siinä oksetukseen saakka amerikkalaisuutta. Mutta niin, varmasti nuo GCL:t houkuttelevat ihmisiä. Onhan Yhdysvallat suuren osan mielestä jonkinlainen ihannemaa. Ymmärrykseni puute tälläisiä GCL-juttuja kohtaan tuleekin valtaosaltaan siitä, etten ymmärrä ihmisten halua etsiä "parempaa" aidan takaa. Kaikkien tulisi tyytyä osaansa, syystä sen on saanutkin. Minusta ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella,,, se vain vaikuttaa silmäpuolista sellaiselta. Kaikkialla on kuitenkin pohjimmiltaan samanlaista, kulttuurieroista huolimatta.

Jos kuitenkin olet innoissasi Yhdysvalloista ja tahdot sinne nopeammin kuin heti, niin ota silti selvää oletko tosiaan tervetullut sinne, vaikka maasi ystävällismieliselle listalle kuuluukin. Onnen hetkiä, vitutusta ja kaikkea muuta kivaa odottaa siellä minne menetkin,,, mutta niitä on tarjolla myös siellä missä olet tälläkin hetkellä.

"Yksittäisistä valtioista perinteisesti kaikkien suosituin maahanmuuttajien kohde on Yhdysvallat, jonne on suunnannut arviolta joka viides muuttaja. Yhdysvalloissa asuu noin 38 miljoonaa maahanmuuttajaa, eli heitä on vajaat 13 prosenttia väestöstä. Virta lännen kultamaahan jatkuu: YK:n mukaan vuosina 2000 – 2005 Yhdysvaltoihin saapui 1,2 miljoonaa uutta maahanmuuttajaa joka vuosi."

-global.finland

Mutta miksi Yhdysvallat nähdään lännen kultamaana? Olisiko Yhdysvaltojen kiehtovuuden mittana vain sen luoma populaarikulttuurimäärä. Kukaan tuskin perustelee Yhdysvaltoihin muuttoa sillä, että "siell' on coolei bändei," mutta nekin omalta osaltaan luovat Yhdysvaltojen imagoa hip-mestana, jonne kannattaisi mennä.

Samat asiat löytyvät kuitenkin kaikkialta, vain eri mittakaavassa. Avatkaa vain silmänne ja korvanne ja huomaatte jo olevanne Yhdysvalloissa.

Tuskin jenkkilä kuitenkaan sen paskempi maa on kuin muutkaan. Itse olen tyytyväinen elintilaani tällä hetkellä, enkä kaipaa kuvitelmiini muka-parempaa.

”Sen sijaan että olisimme Suuri Saatana, sanoisin olevamme suuri suojelija. – – Me kukistimme fasismin. Me kukistimme kommunismin. – – Ja kun nuo konfliktit [ensimmäinen ja toinen maailmansota ym.] olivat ohi, mitä teimme? Jäimmekö ja valloitimmeko? Emme. Mitä teimme? Me rakensimme ne [Saksan ja Japanin] uudelleen. – – Ainoa maakaistale, jonka pyysimme, oli kuolleiden sotilaidemme hautaamiseksi tarvittava maa.”

-Colin Powell

"Vuonna 1950 Yhdysvallat tuotti 50 prosenttia maailman tuotannosta. Vuonna 2003 se tuotti enää 20 prosenttia. Samaan aikaan maan asevarusteluun käyttämä osuus on 50 prosenttia koko maailman asevarustelusta."

-Juhani Lohikoski / Murros

Haluatko masentua? Googlaa sanat Suomi ja Amerikka ja katso kuinka monta yhdistystä Suomessa toimii esittelemässä kritiikittömästi Yhdysvaltoja.

Pysykää kotona, neljän seinän sisällä. Se on kaikkien eduksi

Tätä taustoitti: Marillion -Brave

Being John Bowfinger

Jesse on kyseenalaistanut elokuvan Koukkusormi (Bowfinger, 1999) erinomaisuuden muutamaan otteeseen. Hän ei kuulemma voi ymmärtää miksi minä pidän siitä niin paljon, että olen sijoittanut sen omalle Top 100-listalleni. Olen selittänyt syyt Koukkusormen erinomaisuuteen seikkaperäisesti, mutta kerrottakoon se nyt kaikille kahdelle lukijalleni myös.

Koukkusormi pitää sisällään aivan loisteliaan tarinan, joka jos mikä on otollinen nimenomaan komedian maaperäksi.
On Steve Martin AKA Bobby Bowfinger, joka on Ed Woodmainen elokuvaohjaaja. Ohjaaja jolle B-elokuvan tekeminen olisi suunnaton harppaus ylöspäin. Mutta kuten Ed Wood, Bowfinger tekee mitä tekee, rakkaudesta elokuvaan. Joten Bowfinger ei ole hahmo jota rakastamme vihata, tai vihaamme rakastaa. Bowfinger on hahmo johon me kaikki luuserit voimme samaistua. Hän ei ehkä ole syntynyt onnelliseten tähtien alla, mutta hän ymmärtää olevansa yhtä arvokas yksilö, kuin kaikki kultakives suussaan syntyneet.
Bowfingerin haave on päästä sinne maailman Spielbergien joukkoon, hän tarvitsee vain sopivan raon pujahtaakseen mukaan kultaiseen oravanpyörään. Ja sopiva rako löytyy Chubby Rain-nimisestä käsikirjoituksesta. Tämän filmatisoinnin avulla Bowfingeristä tulisi iso nimi, mutta koska Bowfinger on Hollywoodin silmissä ei-kukaan, niin miten saada Chubby Rain toimimaan. Paras tapa saada elokuvalle huomiota on iso actionstara, kuten Eddie Murphy AKA Kit Ramsey. Luonnollisestikaan Kit Ramsey ei ole kiinnostunut pätkääkään ö-luokan sci-fi-leffasta. Mutta aloitekykyisenä miehenä Bowfinger päättää tehdä Chubby Rainin kaikesta huolimatta ja niin että Kit Ramsey on elokuvan pääosassa,,, Ramseyn ei vain tarvitse tietää asiasta. Niinpä Bowfinger valehtelee kollegoilleen/ystävilleen että Ramsey haluaa tehdä elokuvaroolinsa eräänlaisena metodinäyttelemisenä. Ramsey on muka pyytänyt omaa rauhaa, jolloin muut näyttelijät eivät saisi tavata häntä. Tosiasiassa Kit Ramsey ei tietenkään tiedä mitään asiasta ja ei ymmärrä miksi kaduilla vastaan tulee ihmisiä jotka puhuvat avaruusolennoista, tms. Kit Ramsey on hyvin traumaattinen ja paranoidi, joten outoja puhuvat ihmiset vain horjuuttavat hänen veitsenterällä kävelyään. Ramsey parantelee mielenhäiriöitään eräänlaisessa Scientologiakeskuksessa, eli MindHeadissa ja Bowfingerin toiminta ei ainakaan edistä Ramsey parantumista.

Idea elokuvan teosta elokuvantähden tietämättä on juuri sellaista, joka on kuin valettu komediamuottiin ja Koukkusormi tekee sen rakastaen elokuvaa. Se ei ole liian synkkä ollakseen jonkinlainen "indieleffa" kuten vaikkapa Living In Oblivion, tai siirappisen sentimentaalinen kuten America's Sweethearts. Koukkusormi on juuri minunlaiseni elokuva,,, äärimmäisen itseironinen, mutta nallekarhumaisen hellyyttävä. Koukkusormen voi nähdä haaveiden toteutumisena (Bowfinger pääsee isojen elokuvien makuun palkkioksi sitkeydestään,) tai sen voi nähdä unelman sortumisena (Bowfingerin iso leffa on b-luokan kung fu-sekoilu, kaukana Schindlerin Listasta.) Näki elokuvan mustana huumorina, tai vain sekoiluhuumorina, niin se on erinomainen todiste kahden mestarikoomikon lahjoista. On otettava huomioon että Koukkusormen vuonna 1999, niin Steve Martin kuin Eddie Murphykin olivat (ja ovat edelleenkin) pääosin valtaväestölle tuttuja perhe-elokuvista kuten The Nutty Professor ja Father Of The Bride. Molemmat kuitenkin ovat aikoinaan luoneet uransa komedioilla, joita voidaan pitää genrensä valioina, ja vuonna 1999 he olivat jääneet Mike Myersien ja Jim Carreyden varjoon ja saivat pääosin rooleja kilteistä perhe-elokuvista, tai pienen budjetin draamoista. Koukkusormi palautti uskon, että molemmat pääosaesittäjät voisivat vielä tehdä aikuisille suunnattua komedia ja jos olette seuranneet molempien uraa, niin he eivät ole osanneet hyödyntää Koukkusormen uskottavuutta, vaan ovat suuresti palanneet sinne nyhverölinjalle.

Koukkusormen erinomaisuutta kasvattaa vielä se seikka, ettei sitä ymmärretä oikein. Kyseessä on komedia jonka oletetaan olevan hölmöilyleffa jopa sitä katsottaessa. Koukkusormi antaa enemmän jos katsoja tuntee elokuvamaailman Ed Woodit ja ymmärtää roskaelokuvien estetiikkaa. Koukkusormea ei pidä vain katsoa, se täytyy sisäistää. Koukkusormi on kuin äidin kutoma villasukka, jonka varresta kissa on syönyt palan. Hiukan kärsinyt, mutta lämmin.

Onkin ollut hienoa huomata kuinka moni ei edes muista Koukkusormea, joten monelle sen nähneellekin se on edelleen piilotettu jalokivi.

...Mutta takaisin Jesseen. Pyysin Jesseä sanomaan jonkin komedian joka on aiheuttanut yhtä suuren positiivisen vaikutuksen kuin Koukkusormi. Sääntöinä on vain, että kyseinen elokuva ei saa olla kaupallinen hitti, se ei saa olla palkintoja rohmunnut tapaus, se ei saa olla mikään kulttimainetta omaava, se ei saa olla komedia jota voidaan pitää lajinsa (ohjaajansa/näyttelijän)kulmakivenä, eikä se saa olla valtaosaltaan kriitikoiden rakastama.
Vaan hyväksytyksi saa tulla vain komedia jota ei pidetä ihan paskana, mutta ei ylistetäkään. Sen täytyy olla keskitason menestys. Elokuva joka ei juuri ole tuonut voittoa, mutta sitäkin vähän. Komedian jota pidetään vain ihan kivana keskitason elokuvana, mutta sen olisi täytynyt nousta arvoasteikossa hyvin korkealle, jos se vain olisi tajuttu oikein. Ja Koukkusormi on juuri tälläinen. Se on vain elokuva joka on monen mielestä ihan ok, ei sen enempää. Kaikkein tärkeimpänä vaatimuksena oli, että valitun komedian täytyy olla päällisin puolin peruskomedia. Ei mikään eksistentiaalinen tajunnanvirtakokemus, tai muutakaan kuin vain komedia.

Jesse ehdotti ensin erinomaista elokuvaa Päiväni Murmelina. En hyväksynyt ehdotusta koska juuri Päiväni Murmelina on se SE elokuva joka todisti viimein Bill Murrayn olevan parempi askeettisena näyttelijänä, kuin naamanvääntelijänä. Joten se oli Murraylle kulmakivi. Ja kyseinen elokuva on tällä erää databasen top 250-listalla sijalla 177, joten se on liian yleisesti arvostettu elokuva. Päiväni Murmelina on siis loistava komedia, mutta aivan liian suosittu ollakseen vain ihan kiva valtaväestön mielestä. Se on liikaa kriitikoiden rakastava ja aivan liian palkittu. Se ei siis ole tarpeeksi tavallinen, ollakseen piilotettu jalokivi.

Nyt Jesse on ottanut esille toisen vaihtoehdon. Being John Malkovich. Joka ei todellakaan sovi vaatimuksiin. Se ensinnäkin on liian draamapainotteinen ollakseen vain komedia. Being John Malkovich teki eksistentiaalisista komedioista trendin. Ja voiko tälläistä elokuvaa todellakaan pitää piilotettuna jalokivenä:
"Nominated for 3 Oscars. Another 45 wins & 44 nominations."
Jesse kyllä on oikeassa, että Being John Malkovich on onnistunut elokuva.
All The Kings Penguins
...Mutta se ei millään sovi annettuihin raameihin.

Tavalliset komediat ovat elokuvia kuten Sankarit Sukkahousuissa tai Kingpin. Joten sen loiston pitää löytyä tuollaisten joukosta. "Tavallisista" komedioista. Odotan siis edelleen vastausta.

"Did you know that Tom Cruise didn't know he was in that vampire movie until three months later?"
-Robert K. Bowfinger

Tätä taustoitti: Smokin' Aces ost. (music by Clint Mansell.)

Et spiritus sanctus

Asioilla tuntuu olevan tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Se että onko lopputulos haluttu vai ei, riippunee odotuksista. Aina kannattaa pitää varasuunnitelma lähettyvillä.

Näin se toimii.

Nyt kun olen ollut palkkaamassa toista uutta työntekijää, niin asiaa varten varasin kolme suunnitelmaa. Oli suunnitelma Ch, suunnitelma Pa ja suunnitelma Ma. Kun suunnitelma Ch kaatui (intti) oli tilalla suunnitelma Pa. Pa kaatoi itse tilaisuuden, mikä oli sääli. Pa kun ei halunnut sitoutua vakiduuniin, koska se sitoisi liikaa. Jaa, vai niin... no, esiin siis suunnitelma Ma ja näin oli uusi työntekijä kuvioissa. Ei tarvinnut stressata ja rakentaa prosessia alusta asti, kun oli jo tiedossa kolme kohdetta, joiden kyvyt tiesi entuudestaan. Jokainen heistä oli keskenään yhtä vahva vaihtoehto, joten ensikohtaamisen ajankohta määritteli suunnitelmien numeraalisen järjestyksen. Tämä vain näytti että aina kannattaa pitää varalla toinen oviaukko ja vieläpä sen sulkeuduttua, pitää huolta että ikkunakin on auki.

Jan soitti valittaakseen kuinka häntä korpesi jokin lehtijuttu, jossa kiukuteltiin autoilijoista jotka puhuvat ajaessaan kännykkään. Hän tietenkin nurisi että jos kännykkään puhuminen ajaessa on vaarallista, niin sitten on myös autoradion säätäminen, jäkä jäkä jäkä... tämän kaiken tietenkin kesken kännykkäpuhelun, autolla ajaessa. Puhuimme siitä kuinka autossa pitäisi jokainen istuin rakentaa omaksi karsinakseen, josta ei näkisi vierustoveriaan. Jotta ei olisi vaaraa että pelkääjän paikalla isot rinnat, tms. saattaisivat häiritä kuskin ajatuksia. Tuohon totesinkin että syystähän hevosilla on silmälaput ja olen aivan samaa mieltä. Koska Jan puhui puhelimeen ajaessaan, ei hän tietenkään näe kyseistä toimintaa liikenneturvallisuutta vaarantavana. Eli hänen puoleltaan karsinapuhe oli sarkasmia... Minun puoleltani ei ollut.

Autoilijoilta pitäisi kieltää puhuminen puhelimeen, jäätelön syönti, purkan jauhaminen, ja kaikki muu joka vie vähääkään ajatusmaailmasta muualle kuin Death Proofin kontrollointiin.

Haluatko jauhaa purukumia? Pysäytä auto.

Se kuulostaa fasistiselta eikö vain. Mutta kun tietää kuinka ajatusvammaisia valtaosa ihmisistä on, niin on ihme että he pystyvät edes kävelemään samanaikaisesti kuin jauhamaan purkkaa. Sitten kun valtaosa autoilijoista osaa käyttää vilkkua oikein ja ajamaan nopeussäädösten mukaan, niin muutan mieleni. Siihen saakka,,, ihmisten olisi parempi pysyä kotona.

Ja niin kuin Jankin koetti puolustella kännykkään ajamisen aikana puhumisen taidetta, niin vei se sopivasti hänenkin huomiotaan muualle. Sillä koska hän nousi autosta puhelun aikana käydäkseen kaupassa, hän lukitsi ovet jättäen avaimet auton sisälle. En tuntenut sympatiaa.

Suurin osa ihmisistä kuuntelee kuitenkin niin huonoa musiikkia ajaessaan, että sen NRJ:n sijaan olisi parempi jos radio olisi suljettuna. Kenties se NRJ on syypäänä siihen, että asemaa koetetaan vaihtaa kesken ajon.

Katsoin tuossa elokuvan The Good Shepherd. Se oli melkein hyvä. Hiukan hidastempoinen ja olisi kaivannut paljon tiivistystä, mutta muuten melkein hyvä. MUTTA... kyseisessä elokuvassa on repliikki joka tappoi valtaosan sen tunnelmista.

Angelina Jolie tiuskaisee Matt Damonille:

"Olet ignoroinut minua koko elämämme."

Siis mitä hittoa?! IGNOROINUT. Mitä vikaa olisi ollut virkkeessä "et ole huomioinut minua koko elämämme aikana" tms. Mutta ei, sen pitää olla IGNOROINUT.

AARGH!

Tätä taustoitti: In The Nursery -Lingua