Alku ei ole aina vaikeaa, mutta välillä kovin hämmentävää.

Ennen eilistä blogit olivat minulle vielä tuntematon uutuus. Mitä hittoa? En ollut koskaan aiemmin lukenut yhtään blogia. Minulle ne olivat tuttuja vain siten että tiesin niiden olevan eräänlaisia päiväkirjoja virtuaalitodellisuudessa. Ja että jotkut Rosa Meriläiset ja vastaavat tapaukset olivat saaneet palstatilaa joistakin enemmän tai vähemmän mielenkiintoisista julkaisuista sillä, että olivat puhuneet roskaa ja joku lehti sitten julkaisi sen roskan. Tässä se minun mielenkiintoni blogeja kohtaan. Minähän puhun lähes työkseni roskaa. Miksi levittäisin sen liian suuren yleisön tietoisuuteen? Sitten se tapahtui. Olin etsimässä jotain aivan muuta, kun törmäsin yhteen blogiin. Se oli nyt sitä mitä odotinkin. Jotain järkevää ja jotain ei-niin järkevää. Eli lyhyesti: oikeaa elämää.
Minun elämäni koostuu kahdesta tärkeästä seikasta. 1. Töistä. 2. Odotan töiden alkua. Se on toiminut vallan mainiosti jo pitkän aikaa. En ole muuta elämääni kaivannutkaan. Kaikki on sujunut loogisella rutiinilla. Ei se siihen mainitsemattomaan blogiin törmääminen mitenkään aiheuttanut ahaa-elämystä. Nyt minun on luotava blog. Mutta se sai minut kuitenkin ajattelemaan, että "jos kerran hän, niin miksen minäkin." Ei minulla ole suuria elämänviisauksia jaettavana. Ei minulla ole suuria traumoja jaettavana (vain lukuisia pienempiä.) Ei minulla ole muuta tarjottavana kuin muka-ironisia ja pikkuhauskoja anekdootteja, tms. En edes tiedä olenko oikeasti innostunut kirjaamaan tänne mitään tämän jälkeen. Hitto! Enhän minä edes tiedä miten kukaan löytäisi tänne. Sillä itse ajauduin tänne vahingossa, enkä luonnollisestikaan lukenut mitään "käyttöohjeita," vaan kunhan klikkailin hiirtä sinne tänne. Jos joku nyt kuitenkin eksyy tänne, niin koetan yrittää edes luoda mitään lukemisen arvoista. Ja ehkä joskus mietin sivun ulkoasuakin, etc.

Mikä nyt olisi niin akuuttia, että siitä kannattaisi mitään kirjoittaa?
Vesa Keskinen syöksykierteessä?
Pikkusisko riitelee ex-poikakaverinsa kanssa?
Asiakkaani töissä esittävät absurdeja kysymyksiä ja uskovat, että olen aulis auttamaan niissä kysymyksissä myös vapaa-ajallani (siis siellä töiden alun odottelu-tunneilla.)
Jaa-a, vain niin,,, ai jaha. Ei! Tämän päivän mielenkiintoisin seikka on se, että tänään ostin The Wolf Man Legacy dvd-boxin. Ja mietin miten päästä eroon sarjan The Wolf Man-elokuvasta. Kun se minulla on jo Classic Monster Movies-boxissa. Melkoinen dilemma eikö vain.
Mutta tätä se päivittäinen elämä on. Triviaaleja asioita eri mittasuhteissa.
Ja jos en ehdi unohtaa, niin... niin...